Lue keskustelun säännöt.
5v tytöllä ei ole kavereita :(
23.07.2015 |
no, tuo oli ehkä liian kärjistetysti kirjoitettu otsikko,mutta lähellä totuutta. Asumme uudella asuinalueella joka vilisee lapsia. Muut tämänikäiset -/+1v pörräävät tässä talosta toiseen ja leikkivät keskenään, mutta ei oma tyttöni. Sääliksi käy kun välillä kaihoisasti katselee muiden tyttöjen potkulautailua kadulla, mutta ei kehotuksistani huolimatta mene mukaan. Haluaa leikkiä vain naapurin 3v tytön kanssa eikä ota mitään kontaktia muihin... On ollut hoidossa perhepäivähoitajalla ja siellä kyllä saanut ystäviä itselleen, mutta tämän hetkinen "bestis" asuu 10km päässä joten leikkitreffejäkään ei nyt kauheasti järkätä. Luonteeltaan tyttöni on todella kiltti ja aika arka ja ujo. Syksyllä menee eskariin ja ei tunne ketään luokalleen tulevaa tyttöä, mutta uskon ja toivon että saa luokaltaan kavereita.
Eniten harmittaa se, että vaikka naapurustossa on paljon samanikäistä seuraa ( ja leikkiminen olisi helppoa ), ei tyttöni ota kontaktia muihin oman ikäisiinsä, eivätkä toisaalta muutkaan tytöt häneen. Jos naapurin tyttö ei ole kotona niin tyttöni on kuin kissa pistoksissa kun ainoa leikkiseura on vajaa 3v nuorempi sisko. Tyttöni ei lähde omalta pihalta vielä mihinkään vaikka olen yrittänyt kannustaa vaikka potkulautailemaan vähän kauemmaksi ja rohkaistumaan tutustumaan muihin tyttöihin. Muut samanikäiset ja nuoremmatkin jopa juoksevat pihasta toiseen ja äitinä sydämeni särkyy kun katselen tyttöni yksinäisyyttä.
Mitä tässä voi tehdä vai voiko mitään? Toisaalta lienee helpotus ettei ovikello soi koko aikaa ja tyttöäni haeta ulos leikkimään mutta olisi niin kiva kun lapsellani olisi naapurusto täynnä kavereita.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:00"]
Tästä saatiin miehen kanssa kunnon riita aikaiseksi kun sanoin asiasta hänelle.... Sanoin että menee tyttömme kanssa yhteen naapuriin ( siellä tosiaan on mies isyyslomalla ja heidän 4v tytöllään on kavereita, jopa kouluikäisiä, siinä pilvin pimein ) kuulemma ei voi pakottaa ketään kaveriksi ja kyllähän tyttömme ne tuntee jne. Räjähdkin miehelleni kunnolla.... Hän kun on maailman paras isä, mutta täysin oma-aloitekyvytön! Tuntuu että lapset vaan "oppii" taidot itsekseen eikö tarvitse opettaa. Minä sitten "pakotan" miestäni opettamaan kanssani lapsia vaipattomuuden harjoitteluun, apupyörittä ajeluun jne. Itse myönnän typeryyteni siinä että en ole tarpeeksi etsinyt lapselleni leikkikavereita ( kiitos kun avasitte silmäni ) ja ajattelin että Ville ( nimi muutettu ) on muutenkin mieheni juttututtu naapurissa, olisi luonteva kontakti kaverisuhteiden hakemiseen. Ja jotenkin olisi kivempi että se olisi mieheni joka sinne menisi, enkä minä kun he muutenkin"aidan yli" usein juttelevat.
[/quote]
Onko ap miehesi ujo tai epäsosiaalinen, miten luontevaksi hän kokee lasten kanssa olemisen? Mietin vastustaako hän tuota niin kiivaasti siksi, että häntä itseä jännittää uusien ihmisten ja tuntemattomien lasten kanssa oleminen ja tutustuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:13"]
Meillä eskariin menevä poika jolla ei ole vapaa-ajalla muuta seuraa kun kaksi sisarusta... muutimme vuosi sitten maalle ja otimme yhteyttä alle km päässä asuviin pvkoti kavereihin. Kävivät pari kertaa leikkimässä ja sit loppui yhteyden pito. Laitoimme ennen kesälomalle jäämistä viidelle pvkoti kaverille " kutsut" joissa lapsi pyytää heitä leikkimään meille hoidon ulkopuolella ja laitoimme aikuisen yhteystiedot. Ei yhtään yhteydenottoa koko kesän aikana. En tiedä miten voin edes auttaa vielä lapsen kaverisuhteiden muodostamista, kaipaa kavereita mutta kaikki yritykset hyytyy heti alkutekijöissä... meidätkin kutsuttiin naapuriin kylään leikkimään, mutta aikataulu muutoksen jälkeen ei sieltä ehdotettukaan mitään uutta käymistä ja vieläkin puolen vuoden jälkeen odottelemme yhteyden ottoa. Itse olin yhteydessä heihin monta kertaa ennen tätä ja se poiki leikkiseuraa kahdeksi kerraksi. Miksi ihmiset ei ota yhteyttä vaikka yrittää itse aktiivisesti tukea lasten välisiä kaverisuhteita?
[/quote]
Hei joo, tuollaista se voi olla. Varsinkin pienellä paikkakunnalla. Siellä ensinnäkin ne sosiaaliset piirit on vakiintuneet ja niihin on vaikea päästä sisälle. Mutta sen lisäksi ystävystymisen kulttuuri on erilainen. Ystäviä ei aktiivisesti hankita, niitä saadaan, pikkuhiljaa, kun on ensin asuttu 20 vuotta vierekkäin ja varovasti vähän tutusteltu, että onkohan toi nyt ihan tolkku ihminen. Monet maalla asuvat myös ovat tosi tarkkoja reviiristään, ollaan mieluiten "oman porukan" kanssa. Mut ei se auta kuin yrittää ja yrittää, ja hankkia lapselle harrastus jossa näkee muita lapsia. Onnea teille matkaan, vielä joku päivä siihen kylälle muuttaa uusi lapsiperhe jolla on sama ongelma. Muista silloin miten teitä kohdeltiin, ja vastaa heidän yhteydenottoihinsa ja vie lapsia leikkimään. :)
Anteeksi mutta miehesi on täysi tahvo. Lainaa sille kirjastosta joku lastenkasvatuskirja jossa asia selitetään, ehkä uskoo kirjaa jos ei sua usko.