Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos olet joutumassa työttömäksi pitkäaikaisesta työstäsi,
23.07.2015 |
niin miten läheisesi suhtautuvat? Siis soittavatko tai tulevatko käymään, ylipäätään osoittavatko mitään kiinnostusta asiaasi kohtaan? Meillä käymässä näin, ja vallitsee syvä hiljaisuus, suurin osa läheisistä ei ota mitään yhteyttä, ei kysele, ei kannusta tai rohkaise, tuntuu jotenkin kolkolta. Onko tämä nyt sitten ajateltava hienotunteisuutena vaikka enemminkin koemme tämän välinpitämättömyytenä? Ainakin selvää on, että mitään turvaverkkoa tässä kriisissä läheisistämme ei tule olemaan.
Kommentit (14)
Suomalainen ei halua keskustella vaikeista asioista koska sehän voi vaikka tarttua ja joutuu muutenkin käyttämään enemmän sanoja kuin normaalin öö ja joo sijasta.
Itse olen sen verran kohtelias että lähtökohtaisesti ajattelen että suomalainen ei halua keskustella asiasta. Monillehan työttömyys on vaikea juttu. Itse pitää ensin avautua. Mutta jos joku puhuu niin ei mua haittaa voin jutella asiasta. Siskon kanssa näin olen tehnytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan pitkäaikaisella työllä sellaista, jossa on ollut jo jotakin 10-20 vuotta. Kyseessä ei siis mikään pätkätyösuhde.ap
No jollain tavalla ymmärrän :o en minäkään alkais sukulaisteni elämään puuttumaan vaikka työnsä menettäis.. jokaisen henkilökohtainen asia. Millä tavalla te tukea tarkallee haluaisitte?
Minusta se riittää tueksi, että edes kyselee asiasta. Ja nyt tarkoitan ihan lähisukulaisia, en mitään kaukaisia. Se, että ei kysele mitään, vaikka asia todella hankala on vaan jotenkin niin välinpitämätöntä, etäistä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienotunteisuus ja arjen kiire, sinulla on aikaa ajatella. Työttömyys on yleistä. Ei akuuttia kriisiä kuten asunnottomuus. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Jotkut eivät pidä siitä että kyselee.Näin luultavasti tuttunnekin kuvittelee. Voitteko itse joskus hieman avata asiaa tuttavillenne ja sukulaisille. Heillä ei ole viisastenkiveä mutta varmasti voivat auttaa kuuntelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan liittyy tähän? En ymmärrä. Se on kyllä totta että työttömyys on yleistä. Ja sekin että monilla arki on hyvin kiireistä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyysturva on nykyään niin hyvä, ettei tuota pidetä ihmeellisenä asiana.
Tuo on kyllä totta, että työttömyysturva on hyvä, siis ansiosidonnainen. Ja kyllähän se onkin, meidänkin tapauksessa ihan sellaista luokkaa, jota moni ei saa työssään ollessakaan. Ehkäpä siis monet vaan ajattelevat, että kyllähän nuo pärjäävät taloudellisesti. Asiaan liittyvät muut kuulumiset eivät ilmeisesti sitten muita kiinnosta. Näin se sitten on. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas luulisin, ettei työttömäksi joutunut välttämättä halua tilanteestaan puhua. Siksi en edes tietäisi kysellä. Uuden työn hakemisesta olen joidenkin kanssa puhunut, jotka ovat olleet työnhakutilanteessa ja siinä ollaan tsempattu ja neuvottu toisiamme.
Tuosta jutellaan kaffepöydässä äidin kanssa... toivottaa lopuksi tsemppiä työnhakuun. Äiti ei todellakaan ryntäisi tänne lohduttamaan tms jos asiasta puhelimessa ekan kerran sanoisin.
No, äiti on jo dementoitunut joten omaa perhettä lukuunottamatta ei ole läheisiä joita mun työttömyys hetkauttaa mihinkään suuntaan. Jos asia tulee jutuksi jonkun kanssa (esim. miehen suku), niin pahoittelevat ehkä ja kysyvät mahdollisesti suunnitelmista.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni läheisiin ihmissuhteisiin kuuluu myös vaikeista asioista keskusteleminen. Aika erikoista, jos vain hyvistä ja iloisista asioista puhutaan, kuuluuhan jokaisen elämään iloja ja suruja. Toisilla ei ole vaan kykyä tai halua puhua jos asiat menee huonosti. Jos läheinen jää työttömäksi voi olla järkevää kerran soittaa tai tavatessa avata keskustelu asiasta, siinä kyllä huomaa haluaako ihminen asiastaan puhua. Jos haluaa, hän varmasti kertoo asiasta useammalla lauseella, jos ei halua, hän varmaankin vastaa hyvin lyhyesti ja vähäsanaisesti. Jo se että toinen on työttömäksi jääneeltä asiasta kysynyt, on tälle viesti siitä, että hänen asioistaan välitetään, häntä kuunnellaan ja hän voi sitten itse puhua asiasta toistamiseenkin jos kokee keskustelun auttavan. Minusta hienotunteisuudella peitetään usein välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä, varsinkin täällä Suomessa, valitettavasti.