Lue keskustelun säännöt.
Ero ensirakkaudesta.. Miten tällaista kipua edes on?!
22.07.2015 |
Ensirakkaus, ihminen jonka kanssa luulin olevani lopun elämääni lähti eilen elämästäni. Olen huutanut ja itkenyt, mutta tuntuu ettei mikään tässä maailmassa voi tähän kipuun auttaa. Tänään olin töissä ja se oli yhtä helvettiä. Itkin koko ajan ja kaikki meni pieleen. Toisaalta sain ajoittain ajatuksia muualle, mutta aina ne kuitenkin palasivat..
Hän kertoi rakastavansa, puhui tulevaisuudesta samalla kun tapaili jo toista. Nyt he varmaan kohta seurustelevat virallisesti.. Kolmen vuoden jälkeen tuntuu sairaalta että ihminen voi olla niin julma.
Kaikki valuu käsistä, jaksan hädin tuskin seistä. Syödä ja nukkua en pysty, itken vain.
Täällä on varmaan paljon ihmisiä, jotka ovat joskus ensimmäisen eron kohdanneet.. Miten tästä selviää? Entä jos en selviäkään?
N21
Kommentit (32)
Kyllä siitä selviää. Vietä paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa ja itke kun itkettää. Ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan tuntuu tällä hetkellä ihan mahdottomalta uskoa tämä, mutta kokemasi kuuluu elämään, useimmat aikuiset ihmiset ovat käyneet läpi saman. Eihän tämä tieto sinua nyt auta, mutta ehkä vähitellen voit asettaa asian mittasuhteisiinsa, kun tiedät että "niin se vain menee".
Kiitos. Koitan juurikin ajatella, että aniharva on ikuisesti ensirakkautensa kanssa ja loput käyvät läpi tämän minkä minäkin.. Tuntuu vain siltä että en enää ikinä ketään muuta saa enkä edes halua! Ahdistaa vain ajatus siitä, etten tiedä milloin seuraavan kerran suutelen jotakuta tai nukun sylikkäin. Tuntuu todella pahalta. Ja kaikesta huolimatta en mitään muuta halua kuin takaisin hänen luokseen, syleilyyn ja lohdutukseen. Kaikesta tästä haluaisin avautua HÄNELLE enkä ystäville.
Ap
Voi sinua, meistä moni tietää tunteen :( koita syödä ja nukkua. Puhu paljon, jos sinulla on luotettavia ystäviä ja läheisiä. Ajan kanssa...
Kävin saman läpi... Ensin ensirakkauden kohdalla, sitten ensimmäisen vakavamman kohdalla. Itse oksentelin ruuan ja itkin aikani, sitten helpotti. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joille avautua, kun tahtoisit kertoa olostasi Hänelle. Minulla ainakin auttoi, kun huomasin, että on muitakin ihmisiä, joille kertoa asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei oot ihan samanlaisessa tilanteessa kuin minä vuosi sitten. Oli ensi rakkaus ja 3 vuoden suhde. Saman ikäinenkin olin.
Alku oli just sitä etten päässyt enää sängystä ylös. Sattui jo ihan fyysisestikin se henkinen kipu niin paljon.
Mutta oikeasti mä sanon sulle. Se helpottaa kyllä. Se vaatii aikaa. Mä tiedäm miltä susta tuntuu.
N22
Parempi nyt kun vaikka 5v.päästä. Silloin olis vaikeampi löytää enään vapaata miestä ja sullakin vois olla lapsi taakkana. Nyt pääset puhtaalta pöydältä aloittamaan ilman mitään huoltajuuskiistoja+sun ei tarvi krstää sitä tuskaa kun ex tulee hakemaan teidän lasta yhdessä uuden kanssa. Pääset helpolla nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika parantaa, niin se vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on julma ja ihmisellä voi olla vain yksi ensi rakkaus... mutta maailma on silti täynnä onnellisia ihmisiä, jotka ovat löytäneet uuden onnen.
Siltä varalta, että tämän keskustelun löytää joku samassa tilanteessa oleva, ajattelin päivittää tilannetta.
Nyt on siis kulunut kohta 2kk tuosta päivästä, jolloin elämäni romahti. Olen muuttanut sen jälkeen uudelle paikkakunnalle ja aloittanut uudessa koulussa. Olen löytänyt elämäniloni taas ja saanut paljon uusia ystäviä. Eksään en ole törmännyt sen jälkeen, kun pakolliset asiat oli hoidettu.
Elämä helpotti päivä kerrallaan. Kelasin tilannetta uudelleen ja uudelleen ja lopulta tajusin kuinka paha olo minulla oli suhteessa. Olen nyt yksin paljon onnellisempi kuin silloin! Olen ottanut ilon irti fuksiviikoista ja elämästä ylipäätään.
Välillä tulee haikea olo. Välillä tykkään käpertyä peiton alle ja muistella. Muistella kaikkea sitä mikä suhteessamme oli hyvin ja mitä kaikkea siitä opin. En ikävöi miestä enkä suhdetta, mutta välillä on mukava muistella ja sen jälkeen taas jatkaa ihanaa uutta elämääni :)
Olen onnellisempi kuin pitkään aikaan! Välillä jopa itken ilosta ajatellen kuinka hyvin asiat minulla ovat. Aika parantaa haavat totta tosiaan. Ei ole kulunut edes kahta kuukautta ja olen paremmassa kunnossa kuin olisin ikinä uskonut! Uutta suhdetta en halua vielä pitkään aikaan, sillä haluan nyt keskittyä täysillä itseeni.
Kiitos kaikille tsempeistä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole ollut edes mitään ensi tai muutakaan rakkautta josta erota. Eli aniharva saa tai haluaa asua koko elämänsä ensirakkautensa kanssa ja iso osa ei saa koskaa edes sitä kokea. Sitten on osa, jotka joutuvat eroon ensirakkaudestaan vastoin tahtoaan.
Tai jos mun ensirakkaudesta eroamiseksi lasketaan se, että joudun tekemään erotyötä 4-kymppisenä rakastettuani ensi kerran miestä, jonka kanssa olemme kyllä tapailleet, mutta joka ei halunnut edes suhdetta minuun. Olen kai niin huono. No, en oo, mutta sille se tuntuu.
Miesten kanssa olen ollut mutta en ole kyennyt heitä oikeasti vain rakastamaan. Juuh, olen tästä kaikesta todella katkera. Mutta sittenhän on ikäisiäni naisia, joilla ei ole ollut ketään, vaikka haluaisivatkin, ei tosin varmaan montaa, mutta kuitenkin. Ja heillä on vielä vaikeampaa kuin minulla. Toivottavasti ap toivut, minusta ei siihen olisi, että minut noin isosti hylätään. Ehkei siksi ole ollut koskaan sitä rakkaussuhdettakaan. Koska täytyyhän siihen mennessä ottaa se eiski, että niin voi käydä ja se on minusta AIVAN KAMALAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, olitkin päivittänyt. No, ei se mies sulle sit loppujenlopuksi kovin tärkeä näköjään ollutkaan. Ja oli ollut paha olla suhteessa, no, miksi sitten edes surit. Mutta kivaa että se ei sen tärkeämpi sitten olllutkaan.
Ap ei edes tajua miten onnekas on.. Miettisit vähän, ennen kuin suollat tuollaista onnenvuodatusta tänne. Nää ensirakkaudestaan eroajat ovat kyllä vihoviimeistä sakkia. Mä ainakin toivon, ettet koskaan löydäkään elämänpituista suhdetta itsellesi! Vaan sarjaeroat ja jankkaat av:llä 15 vuoden päästä, miten paskoja miehet ovat.
Ja sitten kun taaksepäin katsoo, ajattelee että hyvä kun niin kävi. Ihania lapsiani ei olisi jos olisi tullut erilaisia lapsia tämän toisen kanssa. Ja sinun tapauksessasi, pettäjästä on hyvä päästä ennen lapsia eroon.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 12:50"]
Ja sitten kun taaksepäin katsoo, ajattelee että hyvä kun niin kävi. Ihania lapsiani ei olisi jos olisi tullut erilaisia lapsia tämän toisen kanssa. Ja sinun tapauksessasi, pettäjästä on hyvä päästä ennen lapsia eroon.
[/quote]
Kyllä niitä pettäjiä lisää löytyy. Ei sillä, että kaikki miehet pettäisi, mutta valitse kerran pettäjä niin saat aina pettäjän. Jos rakkautta tahdot. Järkivalintoina joihin ei ole mieletöntä en-voi-elää-ilman-sinua tunnesidettä ole löytyy sitten uskollisiakin.
Inhoan tuollaisia onnellisia valittajia kuin ap. Kaikki hyvin ja silti ei usko että just minusta on elämäni varrella välitetty niin paljon, että tästä ylipääseminen on mulle loppujen lopuksi piece of cake. Sinusta on siis välitetty ap, ajattelepa sellaisa, joista ei ole ja joilla ei ole yhtäkään rakkaussuhdetta.
No entä kun menettää sen ensirakkauden 25 vuoden yhdessäolon ja lasten jälkeen toiselle naiselle. Miten siitä selviää ikinä? Kaksi vuotta jo mennyt ja olen ihan rikki edelleen. Uusi mies on mullakin kuvioissa, mutta varmaan ihan turhaan, kunh suhteesta puuttuu lähes kaikki. Turhaanko kulutan aikaani? Tuntuu, et pahentaa vaan tilannetta olla jonkun kanssa, mutta en ole varma?
Kokemuksia?
Kyllä sä selviät. Suret aikasi, tapaat uuden, menet kenties naimisiin, muistelet kaiholla ensirakkauttasi, niinhän me muutkin. :) Voimia!