Pelossa elävien vertaistuki 27.2

Outoja vinkkejä siinä mielessä, että pitäisi kieltää tilanne ja painaa maton alle tunteet.

Minuakin pelottaa tosi paljon. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On vaikeaa vähentää uutisten seuraamista ja yritän hyväksyä senkin. Lähestyn ylipäätään asiaa hyväksynnän kautta: on todella normaalia tuntea näin. On ymmärrettävää, että haluaa seurata tilannetta. On normaali reaktio ja ymmärrettävää, että on vaikea keskittyä muuhun. Voisiko sen hyväksyä? Että tämä tuntuu nyt todella pelottavalta.

Yritän myös ajatella, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin pelkään, on mahdollista, että jokin ratkaisu ilmestyy. Moni taho myös yrittää saada tilanteen rauhoittumaan. On paljon myös vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka toivovat rauhaa ja osaavat katsoa tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Kaikki voi lopulta järjestyä. Emme tiedä kaikkea, emmekä tiedä, mitä huominen tuo - myöskään hyvässä.

27.2.?

Meillä pistettiin ensimmäiset kaksi päivää Tv ja uutiset tauolle. Välillä laitoin jotakin rauhallista ohjelmaa Yle Areenasta taustalle. Leivottiin, askarteltiin, ei edes kännykästä katsottu uutisia.

Lapsille mallioppiminen on tärkeää. Olet myös lapsillesi roolimalli siitä, miten käsitellä kriisitilannetta. Kerrottin nuorille lyhyesti mistä on kyse. Sanottiin, että on tiukka paikka mutta tästä selvitään. Neuvoin miten suhtautua koulussa muiden kriiseilyyn, jos sitä tulee.

On jatkettu arkea ja rutiineja normaalisti. Eilen nuori oli jo omaksunut keinot, katsoi Netflixistä itseään kiinnostavaa dokumenttia, vitsaili, jutteli kavereidensa kanssa muista asioista.

Parasta mitä voit tehdä AP, on keskittyä lastesi mielen ja hyvinvoinnin hoitamisen. Mieti jo aikaa tämän kriisin jälkeen, kun kaikki on taas normaalisti. Tue lastesi selviytymistä tarjoamalla heille turvallinen arki ja iloista tekemistä. Lue aiheesta. Tekemällä näin, omakin olisi paranee vähitellen ja turvallisuuden tunne palaa.

Asiaa helpottaa se, että ajattelette näin.

Jos ydinsota alkaisi maailmalla ja puhutaan siitä, että ydinaseet lentää ees taas malien välillä, niin Suomi on itseasiassa yksi turvallisimmista maista asua. Ydinohjukset ohjataan usein niihin maihin, joissa on ydinohjuksia ja muita vahvoja armeijavarusteita ja meillä Suomessa ei näitä ole. Me emme siis saisi ydinohjusta meidän nurkkiin, joten olisimme turvassa.

Myöskin on todella epätodennäköistä, että Venäjä olisi enää hyökkäämässä Suomeen. Ukraina on kyennyt todella vahvasti sotimaan Venäjää vastaan, ja vaikka Ukraina ei ole EU:ssa tai Natossa, niin sille annetaan jatkuvasti tukea. Suomi ON EU:ssa ja vaikka se ei ole sotilas/puolustusliitto, niin ei meitä yksin jätettäisi. Siksi on hyvin epätodennäköistä, että Venäjä Suomeen olisi hyökkäämässä.

Ainoa asia, mitä pitäisi nyt murehtia on se, miten nuo pakotteet vaikuttavat meihin ja keksiä uusia tapoja ja asioita, miten kyetä ylläpitämään omaa taloutta.

Vierailija kirjoitti:

Outoja vinkkejä siinä mielessä, että pitäisi kieltää tilanne ja painaa maton alle tunteet.

Minuakin pelottaa tosi paljon. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On vaikeaa vähentää uutisten seuraamista ja yritän hyväksyä senkin. Lähestyn ylipäätään asiaa hyväksynnän kautta: on todella normaalia tuntea näin. On ymmärrettävää, että haluaa seurata tilannetta. On normaali reaktio ja ymmärrettävää, että on vaikea keskittyä muuhun. Voisiko sen hyväksyä? Että tämä tuntuu nyt todella pelottavalta.

Yritän myös ajatella, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin pelkään, on mahdollista, että jokin ratkaisu ilmestyy. Moni taho myös yrittää saada tilanteen rauhoittumaan. On paljon myös vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka toivovat rauhaa ja osaavat katsoa tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Kaikki voi lopulta järjestyä. Emme tiedä kaikkea, emmekä tiedä, mitä huominen tuo - myöskään hyvässä.

Miten se auttaa sinua voimaan hyvin, että seuraat koko ajan ahdistavia uutisia? Ohjelmoit itseesi koko ajan negatiivisuutta ja alat tuntemaan samoja tunteita. Ei tilannetta tarvitse kieltää, kun ei syötä itseään ähkyyn ja sairaaksi uutisilla. Me emme voi tilanteelle mitään, voimme vain toivoa hyvää lopputulosta ja odottaa että niin käy lopulta. Sinä aikana on ihan järjetöntä myrkyttää koko ajan omaa mieltä vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Outoja vinkkejä siinä mielessä, että pitäisi kieltää tilanne ja painaa maton alle tunteet.

Minuakin pelottaa tosi paljon. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On vaikeaa vähentää uutisten seuraamista ja yritän hyväksyä senkin. Lähestyn ylipäätään asiaa hyväksynnän kautta: on todella normaalia tuntea näin. On ymmärrettävää, että haluaa seurata tilannetta. On normaali reaktio ja ymmärrettävää, että on vaikea keskittyä muuhun. Voisiko sen hyväksyä? Että tämä tuntuu nyt todella pelottavalta.

Yritän myös ajatella, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin pelkään, on mahdollista, että jokin ratkaisu ilmestyy. Moni taho myös yrittää saada tilanteen rauhoittumaan. On paljon myös vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka toivovat rauhaa ja osaavat katsoa tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Kaikki voi lopulta järjestyä. Emme tiedä kaikkea, emmekä tiedä, mitä huominen tuo - myöskään hyvässä.

Kyse ei ole kieltämisestä tai maton alle lakaisemisesta vaan oman mielensä hallinnasta.

Ensin täytyy rauhoittua ja sitten vasta kykenee käsittelemään asiaa. Keskustelu on hyvä ja vertaistuki täälläkin, mutta aikuisten kesken. Lapsille kannattaa puhua vähän, tiivistetyssä muodossa ja tukea turvallisuuden tunnetta, pitää yllä rutiineja. Lasten mieli on joustava, he selviävät kunhan aikuisilla on asiat ok. Nuorten kanssa voi jutella kun he kysyvät asiasta ja heille voi toki todeta, että vanhempiakin huolestuttaa, mutta korostaa heillekin sitä että tästä selvitään. Eikä tuoda aihetta tarpeettomasti esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja vinkkejä siinä mielessä, että pitäisi kieltää tilanne ja painaa maton alle tunteet.

Minuakin pelottaa tosi paljon. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On vaikeaa vähentää uutisten seuraamista ja yritän hyväksyä senkin. Lähestyn ylipäätään asiaa hyväksynnän kautta: on todella normaalia tuntea näin. On ymmärrettävää, että haluaa seurata tilannetta. On normaali reaktio ja ymmärrettävää, että on vaikea keskittyä muuhun. Voisiko sen hyväksyä? Että tämä tuntuu nyt todella pelottavalta.

Yritän myös ajatella, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin pelkään, on mahdollista, että jokin ratkaisu ilmestyy. Moni taho myös yrittää saada tilanteen rauhoittumaan. On paljon myös vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka toivovat rauhaa ja osaavat katsoa tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Kaikki voi lopulta järjestyä. Emme tiedä kaikkea, emmekä tiedä, mitä huominen tuo - myöskään hyvässä.

Miten se auttaa sinua voimaan hyvin, että seuraat koko ajan ahdistavia uutisia? Ohjelmoit itseesi koko ajan negatiivisuutta ja alat tuntemaan samoja tunteita. Ei tilannetta tarvitse kieltää, kun ei syötä itseään ähkyyn ja sairaaksi uutisilla. Me emme voi tilanteelle mitään, voimme vain toivoa hyvää lopputulosta ja odottaa että niin käy lopulta. Sinä aikana on ihan järjetöntä myrkyttää koko ajan omaa mieltä vapaaehtoisesti.

Tämä ei olekaan järkiasia, vaan tunneasia. Jos ei kykene kommenttiasi syvempään myötätuntoon ja inhimillisyyden ymmärtämiseen, ei välttämättä kannata kirjoittaa juuri tähän ketjuun. Hienoa, jos sinä kykenet rajoittamaan omaa uutisten seurantaasi, onneksi olkoon.

Sorry to say, mutta käy hyvin yhteen sen kanssa, että elämä on kovin suojattua nykyään ja varsinkin naiset on tulleet senkun neuroottisemmiksi eli ahdistuneemmiksi. Eikä ole ihan sattumaa tietenkään, että olette lisääntymisiässä. 

Minua helpottaa se ajatus, etten voi murehtimisellani asiaan vaikuttaa. Kaikkien kannalta on parasta pysyä toimintakykyisenä ja reippaana. Jatkuva vellominen kauhukuvissa ei hyödytä mitään eikä ketään. Eilen leivoin hyviä laskiaispullia ja nautin lasten riemusta pulkkamäessä. Tänään ehkä neulon villasukkia lahjoitukseen. Olen varma että maailmassa on tahtoa ja keinoa pitää hulluus aisoissa.

Kaksi vuotta täysin rokottamattomana on karaissut tälle aika hyvin.

Niin, ja minulla on myös venäläinen sukunimi.

Eniten vituttaa inlaation ja bensan hinnan jatkuva nousu.

Mulla nimittäin loppuu oikeasti rahat kohta kun hinnat vaan nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja vinkkejä siinä mielessä, että pitäisi kieltää tilanne ja painaa maton alle tunteet.

Minuakin pelottaa tosi paljon. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On vaikeaa vähentää uutisten seuraamista ja yritän hyväksyä senkin. Lähestyn ylipäätään asiaa hyväksynnän kautta: on todella normaalia tuntea näin. On ymmärrettävää, että haluaa seurata tilannetta. On normaali reaktio ja ymmärrettävää, että on vaikea keskittyä muuhun. Voisiko sen hyväksyä? Että tämä tuntuu nyt todella pelottavalta.

Yritän myös ajatella, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin pelkään, on mahdollista, että jokin ratkaisu ilmestyy. Moni taho myös yrittää saada tilanteen rauhoittumaan. On paljon myös vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka toivovat rauhaa ja osaavat katsoa tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Kaikki voi lopulta järjestyä. Emme tiedä kaikkea, emmekä tiedä, mitä huominen tuo - myöskään hyvässä.

Kyse ei ole kieltämisestä tai maton alle lakaisemisesta vaan oman mielensä hallinnasta.

Ensin täytyy rauhoittua ja sitten vasta kykenee käsittelemään asiaa. Keskustelu on hyvä ja vertaistuki täälläkin, mutta aikuisten kesken. Lapsille kannattaa puhua vähän, tiivistetyssä muodossa ja tukea turvallisuuden tunnetta, pitää yllä rutiineja. Lasten mieli on joustava, he selviävät kunhan aikuisilla on asiat ok. Nuorten kanssa voi jutella kun he kysyvät asiasta ja heille voi toki todeta, että vanhempiakin huolestuttaa, mutta korostaa heillekin sitä että tästä selvitään. Eikä tuoda aihetta tarpeettomasti esille.

Miten pelkäävää auttaa syytös siitä, että hän ei kykene hallitsemaan omaa mieltään? Ja lisäpiikki: jos mieltään ei hallitse, ei pysty rauhoittumaan ja 'käsittelemään' asiaa? Kovasti kuulostaa siltä, että kieltäminen on taustalla tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja vinkkejä siinä mielessä, että pitäisi kieltää tilanne ja painaa maton alle tunteet.

Minuakin pelottaa tosi paljon. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On vaikeaa vähentää uutisten seuraamista ja yritän hyväksyä senkin. Lähestyn ylipäätään asiaa hyväksynnän kautta: on todella normaalia tuntea näin. On ymmärrettävää, että haluaa seurata tilannetta. On normaali reaktio ja ymmärrettävää, että on vaikea keskittyä muuhun. Voisiko sen hyväksyä? Että tämä tuntuu nyt todella pelottavalta.

Yritän myös ajatella, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin pelkään, on mahdollista, että jokin ratkaisu ilmestyy. Moni taho myös yrittää saada tilanteen rauhoittumaan. On paljon myös vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka toivovat rauhaa ja osaavat katsoa tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Kaikki voi lopulta järjestyä. Emme tiedä kaikkea, emmekä tiedä, mitä huominen tuo - myöskään hyvässä.

Miten se auttaa sinua voimaan hyvin, että seuraat koko ajan ahdistavia uutisia? Ohjelmoit itseesi koko ajan negatiivisuutta ja alat tuntemaan samoja tunteita. Ei tilannetta tarvitse kieltää, kun ei syötä itseään ähkyyn ja sairaaksi uutisilla. Me emme voi tilanteelle mitään, voimme vain toivoa hyvää lopputulosta ja odottaa että niin käy lopulta. Sinä aikana on ihan järjetöntä myrkyttää koko ajan omaa mieltä vapaaehtoisesti.

Tämä ei olekaan järkiasia, vaan tunneasia. Jos ei kykene kommenttiasi syvempään myötätuntoon ja inhimillisyyden ymmärtämiseen, ei välttämättä kannata kirjoittaa juuri tähän ketjuun. Hienoa, jos sinä kykenet rajoittamaan omaa uutisten seurantaasi, onneksi olkoon.

Ohis, joskus empaattisinta on jämäkkyys. Myötätuntoisinta sanoa tiukasti. Tuohon uutisluuppiin on helppo solahtaa eikä enää kyseenalaista toimiaan.

Ihmiseltä ihmiselle sanon nyt sinulle, kaikella myötätunnolla: itsekuri käyttöön ja STOP uutisten seuraamiselle. Annat itsellesi luvan katsoa vaikka aamu-uutiset ja kympin uutiset, muuten yrität aktiivisesti väistää aiheen. Tietoisesti tuot rinnalle iloista musiikkia, sekin vetoaa niihin tunteisiin. Katsot naurattavia elokuvia.

Olen reserviläinen.

Viime yönä havahduin unessa siihen että poltin tupakkaa kuin korsteeni, unessa havahduin että minähän olen lopettanut tupakanpolton jo vuosia sitten, sitten muistin kovat ajat ja jatkoin polttamista.

Kauhistuttaa ajatus että Suomi joutuisi sodan keskelle. Ohjukset tuhoaisivat kaikkea rakennettua infraa ja asuntoja. Sitten epätoivoista kamppailua ja paljon kuolleita, myös läheisiä, lapsia, ja tuhoutunutta rautaa tiet täynnä.

Ehkä ydinaseiden käyttöä, jonnekin.

Sitten jälleenrakennusta ja murhetta tulevasta. Viranomaistiedotteita mitkä kaikki paikat on saastuneita ja mitä suositellaan syötävän.

Tässäpä tuo sitten tulikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja vinkkejä siinä mielessä, että pitäisi kieltää tilanne ja painaa maton alle tunteet.

Minuakin pelottaa tosi paljon. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On vaikeaa vähentää uutisten seuraamista ja yritän hyväksyä senkin. Lähestyn ylipäätään asiaa hyväksynnän kautta: on todella normaalia tuntea näin. On ymmärrettävää, että haluaa seurata tilannetta. On normaali reaktio ja ymmärrettävää, että on vaikea keskittyä muuhun. Voisiko sen hyväksyä? Että tämä tuntuu nyt todella pelottavalta.

Yritän myös ajatella, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin pelkään, on mahdollista, että jokin ratkaisu ilmestyy. Moni taho myös yrittää saada tilanteen rauhoittumaan. On paljon myös vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka toivovat rauhaa ja osaavat katsoa tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Kaikki voi lopulta järjestyä. Emme tiedä kaikkea, emmekä tiedä, mitä huominen tuo - myöskään hyvässä.

Kyse ei ole kieltämisestä tai maton alle lakaisemisesta vaan oman mielensä hallinnasta.

Ensin täytyy rauhoittua ja sitten vasta kykenee käsittelemään asiaa. Keskustelu on hyvä ja vertaistuki täälläkin, mutta aikuisten kesken. Lapsille kannattaa puhua vähän, tiivistetyssä muodossa ja tukea turvallisuuden tunnetta, pitää yllä rutiineja. Lasten mieli on joustava, he selviävät kunhan aikuisilla on asiat ok. Nuorten kanssa voi jutella kun he kysyvät asiasta ja heille voi toki todeta, että vanhempiakin huolestuttaa, mutta korostaa heillekin sitä että tästä selvitään. Eikä tuoda aihetta tarpeettomasti esille.

Miten pelkäävää auttaa syytös siitä, että hän ei kykene hallitsemaan omaa mieltään? Ja lisäpiikki: jos mieltään ei hallitse, ei pysty rauhoittumaan ja 'käsittelemään' asiaa? Kovasti kuulostaa siltä, että kieltäminen on taustalla tässä.

Viestini ei ollut tarkoitettu syytteleväksi vaan avuksi, enkä yrittänyt piikitellä. Kaikkea hyvää sinulle.

En ole pienen lapsen äiti, vaan yli 5-kymppinen, ja minua ahdistaa todella pahasti nykyinen tilanne. Ei niinkään omasta puolestani, vaan lähinnä omien lasteni puolesta, jotka ovat nuoria aikuisia. Heillä elämä on vasta edessä, mutta millaista elämää he tällä hetkellä uskaltavat elää ja suunnitella eteenpäin, kuin kaikki on niin epävarmaa? Sota on Euroopassa, siis käytännössä ihan Suomen vieressä, ja tilanne tulee jatkumaan ja pitkittymään. Kukaan ei osaa vielä ennustaa, mihin tilanne johtaa ja mitkä ovat pitkän aikavälin vaikutukset täällä Suomessakin. Täälläkin on paljon ihmisiä, jotka ovat Ukrainasta kotoisin, ja heillä on tietenkin Ukrainassa asuvia sukulaisia ja ystäviä, voin vain kuvitella heidän hätäänsä, joilla tilanne on vakavin mahdollinen. Uutisten seuraamattomuus ei auta, sillä ellei ajankohtaista ja asiallista tietoa saa, oma mieli maalailee yhä hirveämpiä uhkakuvia. Siksi on tärkeää seurata asiallisia uutisia luotettavista lähteistä, mutta jättää esim.  kärjistyneet mielipidekeskustelut netin kautta kokonaan lukematta. Yksittäinen ihminen ei voi nyt asioita auttaa, joten totta on, että parhaiten voi toimia nyt jatkamalla aivan normaalia elämää, pysyä edes päällisin puolin kiinni tavallisissa asioissa ja normaalissa päivärytmissä. Omille lapsille voi yrittää näyttää rauhallista suhtautumista, ei kannata tartuttaa heihin hysteriaa ja ahdistusta. Se ei meitä auta eikä tilannetta helpota.

Jokainen reagoi omalla tavallaan. Minä olen tunneihminen ja herkkä, mutta myös järkeilijä. Enemmän kuin pelottaa minua suututtaa.

Näytän pitkät pahiksille siten, että jatkan elämääni, hymyilen ja iloitsen läheisten kanssa, hoidan miekenterveyttäni aktiivisesti enkä jättäydy uutisten vietäväksi. Annan pelolle pienen osan, mutten kaikkea itsestäni.

Koska en ole johtavassa asemassa, ketään ei hetkauta mihinkään suuntaan kuinka ajan tasalla olen tapahtumista. En tarvitse tietoa 24/7, en ole niin tärkeä ihminen. Olen tavallinen kansalainen.

Järkeilen myös sen kautta, mitä jatkuva ikävä tieto tekee. Se lietsoo pelkoa entisestään ja lamaannuttaa. Mietin ystäviä, lapsia, puolisoa. Autan heitäkin parhaiten siten, että keskityn hyvään.

Mietin myös asiaa siltä kantilta, mitä kotimaani johto toivoisi. He toivoisivat sitä, että me kansalaiset pysymme toimintakykyisinä, tapahtui mitä tapahtui, ja jatkamme elämäämme ja rutiineja. Vaalimme hyvää ja positiivisuutta itsessämme. Mieli koostuu siitä, mitä ruokit. Mieli vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn. Päätän tietoisesti ruokkia hyvää. Se ei tarkoita minkään kieltämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja vinkkejä siinä mielessä, että pitäisi kieltää tilanne ja painaa maton alle tunteet.

Minuakin pelottaa tosi paljon. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On vaikeaa vähentää uutisten seuraamista ja yritän hyväksyä senkin. Lähestyn ylipäätään asiaa hyväksynnän kautta: on todella normaalia tuntea näin. On ymmärrettävää, että haluaa seurata tilannetta. On normaali reaktio ja ymmärrettävää, että on vaikea keskittyä muuhun. Voisiko sen hyväksyä? Että tämä tuntuu nyt todella pelottavalta.

Yritän myös ajatella, että asiat eivät välttämättä mene niin kuin pelkään, on mahdollista, että jokin ratkaisu ilmestyy. Moni taho myös yrittää saada tilanteen rauhoittumaan. On paljon myös vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka toivovat rauhaa ja osaavat katsoa tilannetta pitemmällä tähtäimellä. Kaikki voi lopulta järjestyä. Emme tiedä kaikkea, emmekä tiedä, mitä huominen tuo - myöskään hyvässä.

Miten se auttaa sinua voimaan hyvin, että seuraat koko ajan ahdistavia uutisia? Ohjelmoit itseesi koko ajan negatiivisuutta ja alat tuntemaan samoja tunteita. Ei tilannetta tarvitse kieltää, kun ei syötä itseään ähkyyn ja sairaaksi uutisilla. Me emme voi tilanteelle mitään, voimme vain toivoa hyvää lopputulosta ja odottaa että niin käy lopulta. Sinä aikana on ihan järjetöntä myrkyttää koko ajan omaa mieltä vapaaehtoisesti.

Tämä ei olekaan järkiasia, vaan tunneasia. Jos ei kykene kommenttiasi syvempään myötätuntoon ja inhimillisyyden ymmärtämiseen, ei välttämättä kannata kirjoittaa juuri tähän ketjuun. Hienoa, jos sinä kykenet rajoittamaan omaa uutisten seurantaasi, onneksi olkoon.

Ei sinua kukaan pakota seuraamaan uutisia. Ihan itse sinä sen päätöksen teet.

Nautin hyvistä hetkistä silloin, kun niitä on.

Yritän huomata myös hyvät uutiset, kuten sen, että nyt on tulossa neuvottelu.

Tämän takia armeijan pitäisi olla naisille pakollinen. Sylettää tuollaiset avuttomat, jotka lapsia tekevät. Sinun tehtäväsi on puolustaa lapsiasi, ei vaikeroida.

T. N