Lue keskustelun säännöt.
En enää ihmettele miksi epävakailla on niin huono maine
22.07.2015 |
Minulla on itsellänikin epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi ja sitä kautta lukenut mm. vertaistukiryhmien juttuja. Olen joka kerta niitä juttuja lukiessani suunnilleen suu ammollani että oikeastikko :O? Haaveillaan muiden kiduttamisesta ja käydään ihmisten päälle ja sitten ollaankin jo tappamassa itseään. Huudetaan, raivotaan ja hajotetaan paikkoja. Ollaan niin marttyyreitä että. Otetaan jokainen asia henkilökohtaisena vittuiluna ja loukkauksena. Vedetään päihteitä kaksin käsin. Hypitään suhteesta toiseen ja ripustaudutaan siihen kumppaniin samalla kun sitä työnnetään pois.
Vaikka olisin joskus täysin parantunut, ja vaikka valmistuisin terapeutiksi, niin en ikimaailmassa kestäisi hoitaa epävakaita noiden ryhmien juttujen perusteella. Ja ei en todellakaan koe kuuluvani joukkoon kun en riehu, hakkaa, hajota, uhkaile ainakaan omasta mielestäni koskaan, enkä edes huuda, kuin äärimmäisen harvoin. Enkä myöskään koe hankalana olla yksin.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se minkä ehkä vois ottaa uhkailuna mun kohdalla on se, kun oon pari kertaa lääkärissä sanonut, että jos mä en saa nyt apua tähän hirveään kipua tuottavaan vaivaa, niin mä yritän korjata sen itse omin keinoin. Tai että kun oon osastolla ollessa joillekin psykiatreille sanonut, että mä haluan mennä nyt kotiin olemaan itsetuhoinen ja jos mä pääsen täältä nyt kotiin, niin mä tulen olemaan itsetuhoinen. Keraan myös yksi terapeutti sano mulle, että "Uhkailetko sä?" Kun olin sen luona käymässä osastolta käsin ja sanoin, että mähän voin periaatteessa tehdä ihan mitä vaan kun lähden täältä vastaanotolta. Ei mun oo mikään pakko mennä täältä suoraan takas osastolle. Sanoin sille sitten, että en mä mielestäni uhkaile, kun sanon vaan faktat.
Voihan noi jutut tavallaan ottaa uhkailunakin. En vaan ite mielestäni erityisesti uhkaile, vaan sanon vaan rehellisesti, miten asiat tulee menemään. Noi on siis aina ollu juttuja, jotka oon jo päättänyt tai tiennyt etukäteen jo ennen sitä itse tilannetta. En sit tiedä oisko parempi pitää suu kiinni omista suunnitelmistaan noissa tilanteissa. Sehän ois sit taas puolestaan aika oleellisen tiedon pimittämistä.
Mutta joo en mä oo koskaan sillain et "Mä tapan itseni, jos sä..." Tai "Mä viiltelen itseeni, jos sä et..." jne.
Mulla oli pitkän aikaa terapeutti, joka syyllisti mua aikalailla kaikesta, mikä mun elämässä meni huonosti. Olin saanut epävakaa diagnoosin, niin ei ollu mahdollista, että joku ois oikeesti kohdellu mua huonosti/törkeesti/rumasti PAITSI jos sillä oli itselläänkin epävakaan diagnoosi. Noiden ryhmien juttujen jälkeen ymmärrän sen asennetta vähän paremmin, mutta aikamoisia juttuja sain sen suusta kyllä kuulla sen parin vuoden aikana.
Ja joo ei noissa ryhmissä oikein uskalla vastakkaista mielipidettä esittää. Mielummin pyörittelee silmiään ihan vaan ruudun takana. Sen verran on kyllä joukkolynkkausta saaneet siihen erehtyneet osakseen.
Ja kyllä monet epävakaat on jääneet henkisesti lapsen tasolle. Oon itekin omasta mielestäni korkeintaan murroikäisen tasolla. Kasvatuksella tai sen puutteella on tähän kyllä yleensä erittäin suuri osuus ja siitähän ei voi sitä ihmistä itseään syyllistää, mutta ei sitä käyttäytymistä silti pitäisi hyväksyä, vaan syitä sen takana. Ja joo olen paraskin puhumaan, kun oon itse vetänyt vaikka mitä tempauksia hoitohenkilökunnan harmiksi varsinkin osastolla, varsinkin vittuuntuneena. Multa jäi nuoruudessa kapinavaihe kokonaan välistä kun en todellakaan uskaltanut uhmata. Ehkä sit ammattilaiset oon tavallaan kokenut turvallisemmaksi kapinoinnin kohteeksi huonoina kausina ja toisaalta jotkut ammattilaiset on joissakin paikoissa vähemmän ammattimaisia, kuin niiden kuuluisi olla, mikä puolestaan provosoi mua. Nojoo vähän ot, mutta olkoon. ap
Jos teistä joistain tuntuu, että ei oikein osu se epävakaa, niin vinkkinä että adhd diagnosoidaan monesti väärin.
T. Ex-rajatila ja masentunut
up