Lue keskustelun säännöt.
Mummi laittoi 4-vuotiaan yksin ulos
21.07.2015 |
Sota syttynyt minun ja äitini välille. Äitini halusi ottaa hoitoon 4-vuotiaan esikoiseni kun minä olen vastasyntyneen vauvan kanssa kiinni. Sanoi, että voi olla niin pitkään kuin tarvis.
Kun palasin, löysin lapsen ilman aikuista ulkoa taloyhtiön pihalla isomman pojan kanssa. Äitini sisällä, eikä mitään näköyhteyttä. Puolustautui sillä että oli jättänyt pojan 5-vuotiaan seuraan. No tuo lapsi oli mennyt kotiinsa, eikä hänkään saa olla yksin muualla kun kotinsa ikkunan alla.
Äitini suuttui minulle että olen nipo. Olenko? Tuo isompi poika juuri sai kipsin kun teloi itsensä trampoliinilla. Ja me emme ole koskaan päästäneet lasta ilman aikuista ulos. Naapurin kanssa saatamme vuorotella siten,että joku aikuinen vahtii sovitusti. Tontillamme ajaa autoja ja siellä on korkeuseroja. Kerran viereisessä metsässä oli narkkari. Poikamme ei mielestämme ole tarpeeksi kypsä, eikä hän välttämättä osaa pysyä pihalla ja saattaa lähteä muiden lasten mukana pois. Hän ei myöskään ymmärrä, että jotkut aikuiset voivat olla pahoja, eikä heihin aina voi luottaa.
En tajunnut, että äidilleni olisi pitänyt erikseen kertoa, että hieman alle 4-vuotias ei kaupungissa ulkoile yksin. Pidin selvänä, että jos lapsi on mummin kanssa muutaman tunnin niin he ovat tuon lyhyen ajan yhdessä.
Äitini sanoi, että on 2 lasta kasvattanut ja hän kyllä tietää. Veljeni ja minä leikimme aina yksin. Samoin on ilmoittanut, että ihmettelee miksi "nipotamme", ettei lapsi matkusta autossa ilman turvaistuinta. Eihän niitä ollut meidänkään lapsuudessamme. Äitini on myös luvatta leikannut pojan tukkaa. Ja loukkaantunut kun mieheni toivoi, että sokeria annetaan kohtuudella.
Miten saan hänet kuriin? Tämänpäiväinen oli niin törkeä, että haluan ottaa etäisyyttä. Äitini heittäytyy marttyyriksi ja sanoo, että onneksi hän kuolee pian pois. Kuolemaa nyt tehty 10 v. Viimeksi vetosi tähän penkoessaan henkilökohtaisia kaappejamme "järjestelymielessä".
Vauvalle pitäisi järkätä ristiäiset, mutta äitini sanoi niin ilkeitä asioita, niin minäkin, että haluan ottaa etäisyyttä. Onko äitini narsisti kun ei ole valmis myöntämään tehneensä väärin? Hän ei ole tyhmä tai tietämätön vaan akateeminen, sivistynyt ja maailmaa nähnyt.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole narsisti, vaan marttyyri.
Minulla on samanlainen äiti. Lopulta pistin välit poikki, en vaan jaksa.
En nyt narsistiksi heti sanoisi, kun sukset menee ristiin, mutta kyllähän äitisi väärin toimi. Hänen on ehkä vain vaikea niellä ylpeyttään ja myöntää olleensa väärässä. Etäisyyden otto on varmaan viisainta.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:33"]KAPPALEJAKO, KIITOS!
[/quote]
Joo, yritin, pirun puhelimella kirjoittaminen jätti ne pois.
Tuskin nyt mikään narsisti sentään, muttei tunnu ymmärtävän maailman muuttuneen. Minä pidän fiksun 6-vuotiaankin pihalla vain keittiön ikkunan alla jos on siellä yksinään. Ja turvaistuimestakin nipotan, tilaan sellaisen taksimatkoillekin, vaikka siitä joutuu maksamaan ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelimme ulkoiluasiasta oman äitini kanssa tänä keväänä. Lapseni ovat 3v ja 5v ja "normaaleja lapsia" (ei siis mitään todella vilkkaita tms).Tähän saakka lapset ovat ulkoilleet keskenään maksimissaan muutaman minuutin kerrallaan (esim. olen hakenut sisältä jotain)
Äitini kertoi, että minä olen ulkoilut "ikkunasta valvottuna" omassa pihassa (silloin kerrostalo) jo 3v pitäen ja leikkikentällä (mutaman sadan metrin päässä, rauhallinen asuntoalue, mutta kuitenkin myös autoliikennettä). Hänen mielestä alkaisi olla jo aika alkaa totuttaa ainakin isompaa lasta olemaan pihalla ajoittain jo yksinkin.
Näiden keskustelujen jälkeen olen alkanut "pitää" isompaa lasta välillä lyhyitä hetkiä yksinkin ulkona (esim. laittanut hänet ulos ja mennyt pienemmän kanssa 15min kuluttua perässä). Toisaalta tuntuu ihan mahdottomalta ajatella, että päästäisin kumpaakaan lasta vielä pois huutomatkan päästä (esim. leikkipuistoon) ilman valvontaa.
Minusta sinun tapauksessa on kuitenkin olennaista äitisi kunnioitus teidän perheen tapoja kohtaan. Eli asioista voi aina keskustella, mutta te vanhemmat päätätte säännöt isoista linjoista ja kaikki noudattavat niitä. Jos säännöt ei sovi, niin voi sitten kieltäytyä hoitamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syksyllä 4 täyttävä poika ja en ikinä päästä yksin ulos. Siis siten saattaa olla taloyhtiön pihalla hetken yksin, että käyn vessassa tai hakemassa jotain sisältä. Tai on siskonsa kanssa (7v) hetken aikaa kaksistaan. Meillä kylläkin rivari ja kuulen pihalle, kun jätän oven auki ja käyn sisällä. On myös rauhallinen piha-alue päättyvän tien perällä. Mutta en noin jättäisi mistään hinnasta. Eikä edes ole karkaavaista sorttia
Äitisi on laiska. Ehkä väsynyt ja vanha, sitä en tiedä mutta laiska ainakin siinä mielessä, että on luvannut hoitaa eikä sitten hoidakaan. Hän on väärässä.
Minulle kävi vähän samalla tavalla. Anoppi lupasi hoitaa lastani yhdessä muiden lastenlastensa kanssa, kun kävin lääkärissä. Kun tulin takaisin, oli uimataidoton 5-vuotiaani (osasi uida 4 metriä) 7-vuotiaan serkkunsa kanssa uimassa. Serkku osasi uida 10 m. Aikuisia ei lainkaan valvomassa, anoppi itse yläkerrassa.
Olin niin järkyttynyt, etten osannut tehdä muuta kuin käskeä lapseni pois altaasta ja todeta anopille, että ei hän voi olla ilman valvontaa vedessä. Anoppi vain kohtautteli harteitaan, että on omatkin lapsensa hengissä samoilla periaatteilla. Sen jälkeen lapsi ei sitten ollut anopilla hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti, sinun äitisi kasvattaa lapsesi samalla tavalla kuin omansa. Ei pitäisi tulla yllätyksenä jos olet lapsena saanut tukkapöllyä, tulee myös omasi saamaan, jos et puhu asiasta. Aseta rajat, jos ei kelpaa, jättäköön hoitamatta.
Minkä ikäisen voi päästää yksin / kavereiden kanssa kerrostalon pihalle?
Välillä meidän 3v lähtee 5v:n kanssa ulos ja jos 5v ei jaksa olla niin 3v jää sinne yksin / kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteesi. Meillä sama, mutta miehen vanhempien kanssa. Ongelmia valvomisen (esim päästää lapset yksin rantaan) kanssa, syömisissä (eivät välitä lapsen ruoka-aineallergioista, koska eivät 'usko' niihin) ja ajomatkoissa (eivät 'jaksa' käyttää turvaistuinta, laittavat lapsen etupenkille koska 'se on kivaa'). Olen ihan kurkkuani myöten täynnä heidän toimintaansa, välinpitämättömyyttään ja asennettaan, enkä annan heidän enää hoitaa lapsiani sekuntiakaan ilman että olen joko itse tai mies paikalla. Siitä tulee valitusta, mutta luottamus rikottu niin monesti, että lapsia en enää vaaranna. En voi ymmärtää tuollaisia ihmisiä. :(
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:50"]Minkä ikäisen voi päästää yksin / kavereiden kanssa kerrostalon pihalle?
Välillä meidän 3v lähtee 5v:n kanssa ulos ja jos 5v ei jaksa olla niin 3v jää sinne yksin / kavereiden kanssa.
[/quote]riippuu pihasta ja lapsesta. Omaani en jättäisi, kun on "hieman" tapaturma altis. Hyppii keinusta ja liukumäestä, jollei ole joku kieltämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on muuttunut. Tuo OLI ihan normaalia kasvatustyyliä vielä 70-luvun lopulla. Lasten tapaturmaiset kuolematkin olivat ihan eri luvuissa kuin nykyään. Muistuta tästä äitiäisi. Meillä ihan samoja ongelmia. Turvaistuimissa auttoi kun löin eteen lakipykälät. Kerrot kiihkottomasti mummolle että hoitaa teidän säännöillä tai ei ollenkaan. Itse en lapsiani (3 ja 5v) jätä mummon kanssa mökille vielä vuosikausiin. Meillä kotona voi muutamia tunteja hoitaa.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:50"]Minkä ikäisen voi päästää yksin / kavereiden kanssa kerrostalon pihalle?
Välillä meidän 3v lähtee 5v:n kanssa ulos ja jos 5v ei jaksa olla niin 3v jää sinne yksin / kavereiden kanssa.
[/quote]
En missään nimessä jättäisi kuin hetkeksi. Mitä teet kun et voi olla pihalla lasten kanssa? 3 vuotias on täysin vietävissä jos joku jotain keksii! Ymmärrätkö, että olet jättänyt ne kaverit (minkähän ikäisiä..?) tai sen pienen 5vuotiaan vastuuseen 3vuotiaasta?
Tuollaiseen ihmiseen ei taida auttaa, vaikka vetoaisi maan lakeihin tai perheen sääntöihin. Hän on välinpitämätön ja todennäköisesti laiskakin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:54"]
Maailma on muuttunut. Tuo OLI ihan normaalia kasvatustyyliä vielä 70-luvun lopulla. Lasten tapaturmaiset kuolematkin olivat ihan eri luvuissa kuin nykyään. Muistuta tästä äitiäisi. Meillä ihan samoja ongelmia. Turvaistuimissa auttoi kun löin eteen lakipykälät. Kerrot kiihkottomasti mummolle että hoitaa teidän säännöillä tai ei ollenkaan. Itse en lapsiani (3 ja 5v) jätä mummon kanssa mökille vielä vuosikausiin. Meillä kotona voi muutamia tunteja hoitaa.
[/quote] Eikä ollut! Omat lapseni 70-luvun taitteessa olivat jo 5 v, kun jätin hetkeksi ikkunan eteen leikkimään, kun menin käväsemään sisällä. Ja pihamme oli suljettu kerrostalon piha. Varmaan monenlaista tyyliä oli aiemmin ja on nytkin.
Näin mummina ajattelen, kun lueskelen näitä aggressiivisia kommentteja, että pitäisikö meidän mummien kokonaan kieltäytyäkin näistä lastenhoidoista ;) Hoitakaapa omat lapsenne, kyllä mummit saa aikansa kulumaan muutenkin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:46"]
Äitisi on laiska. Ehkä väsynyt ja vanha, sitä en tiedä mutta laiska ainakin siinä mielessä, että on luvannut hoitaa eikä sitten hoidakaan. Hän on väärässä.
Minulle kävi vähän samalla tavalla. Anoppi lupasi hoitaa lastani yhdessä muiden lastenlastensa kanssa, kun kävin lääkärissä. Kun tulin takaisin, oli uimataidoton 5-vuotiaani (osasi uida 4 metriä) 7-vuotiaan serkkunsa kanssa uimassa. Serkku osasi uida 10 m. Aikuisia ei lainkaan valvomassa, anoppi itse yläkerrassa.
Olin niin järkyttynyt, etten osannut tehdä muuta kuin käskeä lapseni pois altaasta ja todeta anopille, että ei hän voi olla ilman valvontaa vedessä. Anoppi vain kohtautteli harteitaan, että on omatkin lapsensa hengissä samoilla periaatteilla. Sen jälkeen lapsi ei sitten ollut anopilla hoidossa.
[/quote]
Äitini on oma-aloitteisesti halunnut ottaa pojan hoitoonsa. Olen ollut siinä käsityksessä, että pojan tapaaminen on ennen kaikkea hänelle mukavaa. Hoitoapuna se ei ole nimittäin korvaamatonta, eikä nytkään ollut varsinaista pakottavaa tarvetta hoidolle. Poika vaan tykkää kyläillä mummilassa, koska on todella kiintynyt äitini mieheen.
Olen aina sanonut, että soittakaa heti kun tuntuu, että aika tulee täyteen. Me nimittäin asumme samalla kadulla ja voin hakea välittömästi pois. Tänäänkin äitini tarjoutui hoitamaan iltaan saakka, mutta tämä tapahtui jo iltapäivällä. Varmaan on jaksamisestakin kyse ja ylpeydestä. Anoppini nimittäin on lastenhoitaja ja jaksaa ja osaa olla lasten kanssa vähän virankin puolesta. Tähän marttyyrinä taas vedottiin, eli että "huono isovanhempi olen ja toinen mummi on niin paljon parempi".
Kieltämättä itsekin ylireagoin ja kovaäänisesti räyhäsin pihalla. Puolustaudun sillä, että vauvallamme on erikoistarpeita, minkä vuoksi olen 2 kk ajan nukkunut vain 3-5 tuntia yössä. Äitini tämän toki tietää, ja olen siksi yllättynyt miten ilkein sanakääntein hän puolustautui. Tiukkoja viestejä on vaihdettu puolin ja toisin. Silti yllätyin täysin, että äitini sivalsi vielä vyön alle, ja sanoi, että hän on ollut minulle huono äiti (kerroin, että itse lapsena oli turvaton olo kun olin niin paljon yksin, enkä halua sitä samaa pojalleni), mutta että isäni se "vasta rakastava olikin kun häipyi toteuttamaan itseään". Auts. Totuus kuitenkin on, että äitini vapaa kasvatus toi minulle lapsena turvattomuutta. Olin ikään kuin maailman armoilla liian aikaisin. Piti pärjätä yksin jo pienenä, eikä äitini esim. puuttunut siihen, että koin esikoulumatkan turvattomaksi tai että minua kiusattiin tuolla matkalla. Äitini myös aikuisiällä paljasti, että veljeni on muutaman vuoden ikäisenä nukkunut sikeästi läpi yön, mikä olikin kiva juttu, sikäli että he pystyivät jättämään veljen yksin kotiin nukkumaan ja lähtivät yökerhoon. Ja huom. Vanhempani eivät olleet alkkiksia vaan kaksi akateemista, ylempään keskiluokkaan lukeutuvaa ihmistä. Homma oli siis tarkkaan harkittu.
Kovasti näyttää nostavan omia traumoja tämä vauva-aika. Äitini ylitti rajoja viimeksi samalla tapaa esikoisen vauva-aikana. Jakeli asiantuntevia ohjeita, kuten että vauvaa ei pidä jatkuvasti pitää sylissä. Se ruokitaan ja laitetaan sitten sänkyynsä.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 23:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 22:54"]
Maailma on muuttunut. Tuo OLI ihan normaalia kasvatustyyliä vielä 70-luvun lopulla. Lasten tapaturmaiset kuolematkin olivat ihan eri luvuissa kuin nykyään. Muistuta tästä äitiäisi. Meillä ihan samoja ongelmia. Turvaistuimissa auttoi kun löin eteen lakipykälät. Kerrot kiihkottomasti mummolle että hoitaa teidän säännöillä tai ei ollenkaan. Itse en lapsiani (3 ja 5v) jätä mummon kanssa mökille vielä vuosikausiin. Meillä kotona voi muutamia tunteja hoitaa.
[/quote] Eikä ollut! Omat lapseni 70-luvun taitteessa olivat jo 5 v, kun jätin hetkeksi ikkunan eteen leikkimään, kun menin käväsemään sisällä. Ja pihamme oli suljettu kerrostalon piha. Varmaan monenlaista tyyliä oli aiemmin ja on nytkin.
Näin mummina ajattelen, kun lueskelen näitä aggressiivisia kommentteja, että pitäisikö meidän mummien kokonaan kieltäytyäkin näistä lastenhoidoista ;) Hoitakaapa omat lapsenne, kyllä mummit saa aikansa kulumaan muutenkin.
[/quote]
Eivätkö mummit sitten saa mitään iloa irti lapsenlapsista? Olkoon sitten yksin. Me emme hoitoapua TARVITSE, ajattelemme vain, että sekä mummi että lapsi nauttivat toistensa seurasta.
KAPPALEJAKO, KIITOS!