Mitä työtön tohtori voisi tehdä kun oman alan

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 17:58"]

Onko historianopettajille töitä? Hanki pätevyys? Tai hanki joku muu alaa etäisestikin sivuava koulutus, esim. arkistoala, tai kirjastoalan pikakoulutus.... Tiedän kyllä, ettei mikään näistä tarjoa varmaa työpaikkaa, mutta ei tutkimuskaan tarjoa. Tai sitten vain tutkit tai kirjoitat jonkin kirjan työttömyystuilla.

[/quote]

Ei ei, älkää menkö tähän lankaan! Tutkimusta ja kirjoittamista EI saa tehdä tuilla, karenssia tulee ja joudut vielä maksamaan takaisin tuet määräämättömältä ajalta!

Opiskele sairaanhoitajaksi. Niin mäkin tein.

Mene festareita siivoamaan, ei kuulemma ole työntekijöitä, vaikka palkka on 10-15€ tunnilta.

Tähän just mä toivoisin sitä karenssien poistoa, että uskaltaisi mennä.vapaain ei-omanalan töihin. Itse olen työtön DI.
.
Siis pelkään, että jos meen johonki p-duuniin, niin semmosiin mua sitten laitetaan jatkossakin karenssin uhalla, vaikka olisin huomannut, ettei se ala sovikaan mulle

puhelin myynti

T. elämäm koulu

Täytyy työllistää itsensä hankkimalla jostain rahoitus projektille ja tekemällä pitkää päivää.

Ei taida kummoinen osaaminen olla tohtorilla jos työttömäksi päätyy. Jos löytyy oikeaa taitoa ja potentiaalia, pystyy niillä itsensä työllistämään. Ei ehkä ole sopiva henkilö tohtorin arvolle jos ei löydä työllistävää tekemistä.

Työtön tohtori ottaa lusikan kauniiseen käteen ja painuu koulunpenkille opiskelemaan sellaisen ammatin, josta löytyy töitä.

Onko historianopettajille töitä? Hanki pätevyys? Tai hanki joku muu alaa etäisestikin sivuava koulutus, esim. arkistoala, tai kirjastoalan pikakoulutus.... Tiedän kyllä, ettei mikään näistä tarjoa varmaa työpaikkaa, mutta ei tutkimuskaan tarjoa. Tai sitten vain tutkit tai kirjoitat jonkin kirjan työttömyystuilla.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 17:51"]

Ei taida kummoinen osaaminen olla tohtorilla jos työttömäksi päätyy. Jos löytyy oikeaa taitoa ja potentiaalia, pystyy niillä itsensä työllistämään. Ei ehkä ole sopiva henkilö tohtorin arvolle jos ei löydä työllistävää tekemistä.

[/quote]

Tässä mennään todella railakkaasti metsään. Esimerkiksi tutkijan hommat, jotka nyt kaiketi ovat sitä tohtoriksi kouluttautuneiden ydinaluetta, ovat nykyisin nimenomaan epävarmoja pätkätöitä, ja nekin kovin harvassa.

Rupea tekemään historiikkeja?

Käy taksikurssi. Siellä ne on muutkin.

Tehdä vaan tutkimustyötä omassa aihepiirissä, jolla uskoo olevan riittävää ulkopuolista mielenkiintoa ja julkaista mahdollisimman paljon, etenkin kansainvälisillä kielillä. Kun tutkimus on kirjallisuustutkimusta, se ei vaadi kummallisia resursseja. Kun on paljon  julkaistua tutkimusta, se parantaa jo kummasti omaa CV:tä. Lisäksi kaikki näkyvyys parantaa mahdollisuuksia saada rahoittaja.

Kannattaa pitää vaikka blogia, jolla käytännössä pitää itseään pinnalla. Siinä voi käsitellä laajemmin historiaan ja muihinkin aloihin liittyvää, kun tuo oman osaamisensa kautta näkökulmaa. Jos jaksaa, niin rinnalle englanninkielinen blogi, jossa antaa näkyä, jos kielitaito ei alkuun ole loistava, alkuun lyhyet yksinkertaiset lauseet on hyviä ja se kehittyy. Samalla antaa henkilökohtaisemman kosketuksen kirjoittajaan.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 17:48"]Tähän just mä toivoisin sitä karenssien poistoa, että uskaltaisi mennä.vapaain ei-omanalan töihin. Itse olen työtön DI.
.
Siis pelkään, että jos meen johonki p-duuniin, niin semmosiin mua sitten laitetaan jatkossakin karenssin uhalla, vaikka olisin huomannut, ettei se ala sovikaan mulle
[/quote]
Eikös sinne nykyään voi laittaa jo heti kättelyssä. Oma ala kuin ei enää sido mihinkään työhön vaan olet vapaata riistaa te-toimiston mielestä.

Oletko selvittänyt mahdollisuuksia työllistyä ulkomaille?

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 17:51"]

Ei taida kummoinen osaaminen olla tohtorilla jos työttömäksi päätyy. Jos löytyy oikeaa taitoa ja potentiaalia, pystyy niillä itsensä työllistämään. Ei ehkä ole sopiva henkilö tohtorin arvolle jos ei löydä työllistävää tekemistä.

[/quote]

Tässä mennään todella railakkaasti metsään. Esimerkiksi tutkijan hommat, jotka nyt kaiketi ovat sitä tohtoriksi kouluttautuneiden ydinaluetta, ovat nykyisin nimenomaan epävarmoja pätkätöitä, ja nekin kovin harvassa.
[/quote]
Lisäksi yliopisto oikein ahnehtii tohtorikoulutettavia, koska niistä saa kivasti rahulia. Koulutettavan kohtalo tohtoroimisen jälkeen on toissijainen jutska. Esim kuulemma Pääkaupungissa bioalalle on päässyt jatkokoulutukseen minkä arvosanaisella gradulla tahansa.

Haet itse rahoitusta projektillesi. Akatemialta, säätiöiltä jne. Puhut proffillesi ja tilaushistoriakeskukseen, että haluausit tehdä tilaushistorioita. Otat itse yhteyttä potentiaalisiin tilaajiin (yritykset, kunnat, instituutiot) että heillähän on taas joku merkkipäivä tulosssa parin vuoden päästä, eikös kunnon historia olisi siihen sopivaa prrää?

puhut kaikille kavereelle ja kaverinkavereille, että joku joka on hakukelpoinen ja saa projektin, voisi palksta sut siihen.

monet historian tohtorit, kuten minä itsekin, on olleet jonkun aikaa esim kustannustoimittajina, toimittajina, opettajina ja erilaisina suunnittelijoina ja koordinaattoreina ja hallintohommissa. Historian tohtorikoulutus pätevöittää lähes mihin tahansa, kunhan se oikein ymmärretään.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 17:51"]Ei taida kummoinen osaaminen olla tohtorilla jos työttömäksi päätyy. Jos löytyy oikeaa taitoa ja potentiaalia, pystyy niillä itsensä työllistämään. Ei ehkä ole sopiva henkilö tohtorin arvolle jos ei löydä työllistävää tekemistä.
[/quote]
Tohtoreita koulutetaan nykyään liikaa. Ei siinä teräväkään jamppa pärjää, jos kaksikymmentä kaveria hakee samaan työpaikkaan, oli koulustaso tai ala mikä tahansa.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 18:01"]Rupea tekemään historiikkeja?
[/quote]
Aika moni laiska wannabe sukututkija varmaan olisi valmis maksamaankin tuollaisesta!

Ei tohtoreita kouluteta liikaa, vaan tohtoreita käytetään liian vähän. Liike-elämä pelkää tohtoreita ja pitää niitä kirjaviisaina hitain ja hämärinä hikipinkoina, vaikka oikeasti tohtorikoulutus nykyään vaatii nopeutta, ripeyttä, aloitteellisuutta, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Luulisi sille nimenomaan nykyisessä taloustilanteessa olevan käyttöä.