Rakastan miestäni, mutten kestä arkea hänen kanssaan!

Olemme olleen kymmenisen vuotta saman katon alla, ja meillä on neljä lasta. Liittoon mahtuu myrkyisiä ja tyyniä aikoja, mutta rakkautta on riittänyt aina.
Nyt on jo pidemmän aikaa, yli puoli vuotta ainakin ärsyttänyt suunnattomasti miehen tapa osallistua arkeen. Olen ollut aina se, joka hoitaa kodin ja lapset, mies sitten "auttelee". Muutenkin minä olen se, joka huolehtii kaikesta ja pitää langat käsissä. Miestä olen kannustan, vaatinut ja pyytänyt, mutta pientä edistystä lukuunottamatta, fakta on edelleen se, että mies ei saa edes ruokaa itselleen, jos olen kotoa pois. Minun pitää muistuttaa miestä jopa hänen työasioissaan. 

Asioista on keskusteltu paljon, mutta ei se ihmeitä ole aikaan saanut.

Miehessä on paljon hyviä puolia ja rakastan häntä suunnattomasti. Tämä arki vaan saan suhteemme hajalle. Olen paljon tyytyväisempi silloin, kun mies on työmatkoilla, eikä kukaan häiritse arkeani omilla sotkuillaan tai minun ja lasten rutiineista poikkeavilla aikatauluillaan. 

Kun ollaan kaksin tai perheenä, poissa kotoa, pystyn näkemään miehen kaikki hyvät puolet ja ärtymys katoaa, mutta kotona käy toisin päin :(