Kun 10-vuotias valehtelee milloin mistäkin...
Miten tähän pitäisi suhtautua?
10-v tyttärestäni on paljastunut tuollainen piirre, että hän valehtelee. Kavereilleen ja myös meille vanhemmille. Ja kirkkain silmin voi silti väittää päin naamaa ettei valehtele. Ei nyt mitään sinänsä vakavia asioita, mutta kuitenkin. Eräälle kaverilleen (joka ilmeisesti juuri valehtelun takia viilensi välit tyttäreeni) hän oli viestitellyt, että hänellä on syöpä joka leikataan ja hän voi kuolla siihen. Tosiasiassa asia on niin että hänellä on pieni fisteli joka voidaan mahdollisesti pienellä leikkauksella hoitaa pois. Ja juuri ennen tuota viestittelyä olin tyttärelle selittänyt, ettei hänellä ole kyse mistään syövästä tmv vakavasta.
Hän yrittää myös vierittää syyt sisariensa niskoille, varsinkin pienemmän sisaren. Osaa kyllä selitellä ja tarvittaessa myös miellyttää esim minua, lähinnä ylenpalttisella kehumisella.
Olemme yrittäneet opettaa lapsia rehellisyyteen ja olen pyrkinyt olemaan hyvänä esimerkkinä lapsille. Eikä muista lapsista ole tällaista valehtelutaipumusta esille tullutkaan.
Ajatuksia?
Kommentit (20)
Pakko sanoa, että kuulostaa narsistiselta. Mutta jos lapsi saa tarpeeksi palautetta noista kielteisistä taipumuksista, esim huomaa että valehtelevan kaverin kanssa ei haluta olla, valehtelu ja manipulointi voi vähentyä paljonkin. Näin kävi erään lapseni kaverin kohdalla.
Tämä on kyllä niin ikävää. Jo eskarissa opekin oli kiinnittänyt huomiota tähän. Olen korostanut lapsille rehellisyyden tärkeyttä ja juuri tälle valehtelevalle lapselleni puhunut luottamuksen tärkeydestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Tyttärellä on aika monta kaverisuhdetta kariutunut ja lieneekö tässä sitten syy? :(
Muuten hän on aivan ihana, reipas ja sosiaalinen, tunteellinen, antelias. Mutta todella ikävä asia tämä valehteleminen on. Mietin, mistä johtuu. Ja että pystyy tosiaan valehtelemaan ihan päin naamaa, jopa minullekin.
ap
Olen 2 ja ihmettelen myös tuota omassani, että tosiaan aivan päin naamaa valehtelee vailla minkäänlaista häpeaa tai epävarmuutta. Kun jää kiinni, kieltää tiukasti valehdelleensa.
.
Itse sanoo syyksi, että ei halua jostain asiasta kuulla meiltä haukkuja ja jostain asiasta, että kun olette epäreiluja, ettekä suostuisi johinkin sitten.
.
Hän jäi kerran kiinni, kun oli varastanut multa 50 euroa. Sen tunnusti heti, kun olin huomannut. On voinut varastaa paljonkin. En pidä tarkkaa lukua rahoistani.
.
Juu,reipas ja sosiaalinen tämäkin on. Välillä vähän ujokin
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:45"]Olen 2 ja ihmettelen myös tuota omassani, että tosiaan aivan päin naamaa valehtelee vailla minkäänlaista häpeaa tai epävarmuutta. Kun jää kiinni, kieltää tiukasti valehdelleensa.
.
Itse sanoo syyksi, että ei halua jostain asiasta kuulla meiltä haukkuja ja jostain asiasta, että kun olette epäreiluja, ettekä suostuisi johinkin sitten.
.
Hän jäi kerran kiinni, kun oli varastanut multa 50 euroa. Sen tunnusti heti, kun olin huomannut. On voinut varastaa paljonkin. En pidä tarkkaa lukua rahoistani.
.
Juu,reipas ja sosiaalinen tämäkin on. Välillä vähän ujokin
[/quote] mitä annoit rangaistuksesi?
En antanut rahan varastamisesta muuta rangaistusta kuin puhuttelun jälleen kerran.
.
Olen ajatellut, että rangaistukset johtavat siihen, että ajattelee, että saa tehdä väärin, kunhan ei jää kiinni.
.
No, rankaisen kyllä toistuvasta kieltojen rikkomisesta varoituksen jälkeen esim lauantaiherkkujen ostamattomuudella. Esim kiroilusta tulee tuo rangaistus.
Riippuu ehkä hieman mitä ja miten valehtelee. Pyrkiikö saavuttamaan sillä jotakin hyötyä, vai tekeekö sen esimerkiksi jonkinlaisesta pakosta tai pelosta.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 00:18"]Miten tähän pitäisi suhtautua?
10-v tyttärestäni on paljastunut tuollainen piirre, että hän valehtelee. Kavereilleen ja myös meille vanhemmille. Ja kirkkain silmin voi silti väittää päin naamaa ettei valehtele. Ei nyt mitään sinänsä vakavia asioita, mutta kuitenkin. Eräälle kaverilleen (joka ilmeisesti juuri valehtelun takia viilensi välit tyttäreeni) hän oli viestitellyt, että hänellä on syöpä joka leikataan ja hän voi kuolla siihen. Tosiasiassa asia on niin että hänellä on pieni fisteli joka voidaan mahdollisesti pienellä leikkauksella hoitaa pois. Ja juuri ennen tuota viestittelyä olin tyttärelle selittänyt, ettei hänellä ole kyse mistään syövästä tmv vakavasta.
Hän yrittää myös vierittää syyt sisariensa niskoille, varsinkin pienemmän sisaren. Osaa kyllä selitellä ja tarvittaessa myös miellyttää esim minua, lähinnä ylenpalttisella kehumisella.
Olemme yrittäneet opettaa lapsia rehellisyyteen ja olen pyrkinyt olemaan hyvänä esimerkkinä lapsille. Eikä muista lapsista ole tällaista valehtelutaipumusta esille tullutkaan.
Ajatuksia?
[/quote]
Ei niin kuin mistään vakavammasta valehtele vai???
Syöpä!!!
Tuo valehtelu on kyllä niin ikävä tapa :( jos tuo valehtelu jatkuu niin kovemmat keinot vaan käyttöön ja rahan varastamisesta pitäisi antaa jo arestia. Oliko muuten tyttäresi kerennyt ostaa mitään sillä 50 eurolla ja jos osti niin mitä vai antoiko rahan takaisin kun jäi kiinni?
Missä iässä alkanut? Itse huolissaan 3v lapsesta, joka koittaa syyttää aina toisia.
Juuri kuin mun tytön kaveri. Tilanne on harmittava, sillä tytöt olisivat muuten niin hyviä kavereita. Välillä unohdan jo asian, mutta sitten tulee taas jotain. Välillä taas ajattelen, että valehtelu on eräänlaista tyttööni kohdistuvaa kiusaamista, sillä jotkin valheet aiheuttavat mielipahaa. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Pohdin myös, valehteleeko tyttö perheestämme asioita.
Ehkä tullut äitionsä, älä yritä kasvattaa, lapsesi tulee todennäköisesti menestymään maailmassa.
Jos ei kotikonstit riitä, veisun kyllä lapseni psykologin tai lastenpsykiatrin pakeille.
Mää valehtelin pienenä paljon. En nyy ehkä tolla mittapuulla kuin tuo syöpäesimerkki, mutta ihan mistä vaan. Olin myös sen verran fiksu että osasin kertoa esim kavereille sellaisia tarinoita, jotka tukivat toisiaan etten jäänyt kiinni. Jos sitten jäinkin kiikkiin, intin kanssa vaikka itkuun asti etten huijannut. Ja ihanasta perheestä tulen, olen esikoinen eikä ssisaruksillani ollut mitään vastaavaa. Nyt olen 24, ja ihan normaali empaattinen aikuinen, tuo valehtelu jäi pois jo ala-asteella. Olen jälkeenpäin miettinyt, että äärettömän vilkas mielikuvitukseni saattoi olla tuon kaiken taustalla, kuka tietää. :)
Minulla on lapsena ollut kaksi kaveria, joista toisen tiesi valehtelevan(niin utopistisia väitteitä) ja toinen paljastui parin vuoden päästä..oli valehdellut itselleen vähän toisenlaisen perheen. Ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta..Itse raahaisin psykologille, koska pitää selvittää miksi valehtelee. Ei rangaistukset auta kun korvien välissä on vikaa.
En osaa muuta sanoa kun että lapsesi valehtelu on saatava loppumaan!! Lapsi vaikka terapiaan/psykologille. Tuo ei ole normaalia!! Yleensä tilanne vanhemmiten vain pahenee ja siinä on lapsellasi, ei pelkästään yksinäinen vaan hyvin vihattu osa elettävänä mielenterveysongelmineen. Valehtelijahan kylvää uskomatonta pahuutta ympärilleen. Tee jotain HETI, ap!
Nosto, koska oma 10-vuotiaani on alkanut myöskin valehtelemaan. On tähän saakka ollut jopa rasittavan pedantti ja rehti asioissaan, joten tämä tuntuu oudolta. Esimurkkuilua, ehkäpä? Käytös ei toistu esim. vain tiettyjen kavereiden kanssa.
Tänään tuli myöhässä kotiin, ja suuttui, kun hänelle mainittiin asiasta. Hän oli kuulemma saanut toiselta vanhemmalta luvan! Toinen vanhempi lähetti minulle sitten viestiketjun aiheeseen liittyen, siinä ei ollut sanaakaan aiheesta (eikä arkisin yleensä jousteta asiassa muutenkaan). Tytön selitykset loppuivat siihen, mökötti loppuillan huoneessaan. Joitakin päiviä sitten hän jäi kiinni pelaamisesta tunteja ruutuajan päättymisen jälkeen, vallan hyvin tiesi ettei käy päinsä. Viattomana koitti selitellä sitäkin. Helvetti että ärsytti.
Meillä on kyllä keinot rajoittaa vaikkapa kyläilyä tai ruutuaikaa, en kysy nyt siihen neuvoa. Mutta mistä tämä valehtelu on tullut, ja miksi hän on siihen alkanut?
Paikka kokoomusnuorissa on taputeltu.
Hänellä lienee turvaton olo, tunne, ettei ole rakastettu tms. Elää mielikuvitusmaailmassa.
Kerro, että rakastat häntä.
Kerro, että valehtelu leimaa hänet ikävästi epärehelliseksi ja se on lopetettava.
Mulla on myös valehteleva lapsi. Se on kamalaa. Itse en valehtele ollenkaan. En tiedä, mitä tehdä. Lapseni on 13-vuotias. Hän on valehdellut aina ja pystyy vielä kieltämään valehdelleensa. Opettajakin siihen kiinnitti huomiota. Oli ihmeissään, kun oli suoraan velehdellut hänellekin 10-vuotiaana.