Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua sitoutua
Surullinen
27.02.2022 |
Nähdään lähes päivittäin. Yhdessä oloa, ystävien näkemistä, seksiä ja kaikkea Mitä parisuhteessa on. Mies ei kuitenkan halua seurustella, eikä edetä suhteessa. Sanoo rakastavansa. Tapailtu reilu 7kk
Tämä vie minulta järjen ja meneekö aikani aivan hukkaan tämän miehen kanssa?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä julmaa sanoa toiselle rakastavansa, kun ei oikeasti sitä tarkoita. Kaikki eivät tietenkään edes tiedä, mitä rakkaus on ja hokevat tuota koska niin kuuluu sanoa. Itse en pystyisi.
Mistä sinä sen tiedät, ettei tarkoita?
Ei se aina niin mene, että haluaa sitoutua jos rakastaa. Tai että rakastaa jos haluaa sitoutua.Keskimääräisellä vakaalla tunne-elämällä varustettu ihminen haluaa sitoutua rakastamaansa ihmiseen.
Miehillä se rakastaminen ei tarkoita samanlaista hömppää kuin naisilla, vaan sitä että pääsee pukille. Ei se haittaa jos pääsee useammalle.
Naiset ei uskalla nykyääm alkaa seurustelemaan. Meillä on töissä 165 cm pitkä mies, mutta kaikki miehet on samanlaisia ulkonäköön katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluavat aina virallistaa parisuhteen että pääsee esittelemään uutta omaisuuttaan. Jännästi sen virallistamisen jälkeen alkaa aina sama että miehen mielipiteistä ei enää välitetä ja kaikki täytyy mennä niin kuin nainen haluaa ja vaatii
Entä jos mies on uskis eikä nainen halua mennä naimisiin.
Käykö tuollaiselle miehelle, että asutaan erikseen eikä mennä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se oikea on se tyyppi, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämänsä ja johon haluaa sitoutua.
Kyllä se seksi rupeaa toimimaan avioliitossa, kun ei ole ku se yksi ihminen, jonka kanssa sitä harrastaa.
Ei siitä ole mitään takeita, juurikin siksi että sitä harrastetaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos toinen haluaa 2 kertaa kuussa saunan jälkeen peiton alla pimeässä nopeasti, ja toinen kaksi kertaa päivässä ruoskat viuhuen ja yleisön edessä, niin kovin helposti ei löydy kompromissia johon molemmat olisivat aidosti tyytyväisiä vuosikaudet.
Nuo "kyllä se seksi sitten avioliitossa rupeaa toimimaan" -tyypit ovat sellaisia, joille ei seksi ole niin merkittävä tai olennainen, eivät ole siitä ilmeisesti erityisen kiinnostuneita. Heille seksin "toimiminen" tarkoittaa todennäköisesti sitä, että teknisesti oppii, mitä siinä on tarkoitus tehdä, eli tarkoittavat oikeastaan vain, että kyllä sen yhdynnän oppii sitten teknisesti suorittamaan, löytää oikean aukon, jne. He eivät käsitä, mitä ongelmaa siinä on, jos toinen haluaa vain kerran kahdessa kuukaudessa, koska itse haluavat luultavasti kerran neljässä kuukaudessa. Monesta kommentista paistaa nimittäin totaalinen ymmärtämättömyys, mitä oikeasti seksuaalisella yhteensopivuudella tarkoitetaan.
Paras tilanne kun kummallakin oma asunto ja taloudet erillään. Ollaan yhdessä kun siltä tuntuu eikä haeta mitään statusta "sitoutumisesta" vanhan ajan malliin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jotkut naiset suostutte kynnysmatoiksi? Jos mies ei voi edes sanoa, että seurustelette, miksi teillä on seksiä, ja miksi roikut miehessä? Joko mies käyttää sinua hyväkseen, tai on muuten häiriintynyt, joka tapauksessa pärjäät paremmin ilman.
Noh, mä ainakin "suostuin" tapailusuhteessa seksiin, koska halusin sitä. Seksi oli alunperinkin minun aloitteesta. Ehkä ensin ajattelin itsekin, että haluan vain sellaisen kevyen suhteen, mutta sitten ihastuin. Jatkoin kuitenkin tapailua, vaikka tiesin, ettei mies ollut valmis enempään, koska seksi oli niin hyvää ja hän oli muutenkin erittäin miellyttävää seuraa. Lopulta hän kuitenkin lopetti suhteen. Arvelen, että löysi sellaisen naisen, johon halusi panostaa ja jätti muut "hoitonsa". Harmitti. Mutta pointti siis se, että kyllä sinkkunaisellekin hyvä seksi kelpaa, vaikkei olisikaan lupausta vakavasta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluavat aina virallistaa parisuhteen että pääsee esittelemään uutta omaisuuttaan. Jännästi sen virallistamisen jälkeen alkaa aina sama että miehen mielipiteistä ei enää välitetä ja kaikki täytyy mennä niin kuin nainen haluaa ja vaatii
Entä jos mies on uskis eikä nainen halua mennä naimisiin.
Käykö tuollaiselle miehelle, että asutaan erikseen eikä mennä naimisiin?
Kuulostaa hyvältä. Naimisiin meno käy jos nainen välttämättä haluaa, mutta mieluummin ei. Parhaiten sopisi jos asuttaisiin suht lähellä, mutta erikseen. "Uskis"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se oikea on se tyyppi, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämänsä ja johon haluaa sitoutua.
Kyllä se seksi rupeaa toimimaan avioliitossa, kun ei ole ku se yksi ihminen, jonka kanssa sitä harrastaa.
Ei siitä ole mitään takeita, juurikin siksi että sitä harrastetaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos toinen haluaa 2 kertaa kuussa saunan jälkeen peiton alla pimeässä nopeasti, ja toinen kaksi kertaa päivässä ruoskat viuhuen ja yleisön edessä, niin kovin helposti ei löydy kompromissia johon molemmat olisivat aidosti tyytyväisiä vuosikaudet.
Nuo "kyllä se seksi sitten avioliitossa rupeaa toimimaan" -tyypit ovat sellaisia, joille ei seksi ole niin merkittävä tai olennainen, eivät ole siitä ilmeisesti erityisen kiinnostuneita. Heille seksin "toimiminen" tarkoittaa todennäköisesti sitä, että teknisesti oppii, mitä siinä on tarkoitus tehdä, eli tarkoittavat oikeastaan vain, että kyllä sen yhdynnän oppii sitten teknisesti suorittamaan, löytää oikean aukon, jne. He eivät käsitä, mitä ongelmaa siinä on, jos toinen haluaa vain kerran kahdessa kuukaudessa, koska itse haluavat luultavasti kerran neljässä kuukaudessa. Monesta kommentista paistaa nimittäin totaalinen ymmärtämättömyys, mitä oikeasti seksuaalisella yhteensopivuudella tarkoitetaan.
No parisuhteessa tulee kaikille erilaisia vaiheita. Ja ilman seksiäkin seurustellessa kyllä oppii tuntemaan toisen seksuaalisuutta hyvin paljon. Seksuaalisuus kun on paljon enemmän kuin itse seksi. Melkein 30 vuoden avioliitossa olleena voin sanoa, että kyllä seksi on asia, jota voi ja vähän pitääkin opetella. Ja se on asia, josta on myös tietoisesti pidettävä kiinni. Eikä meillä edes lasten syntymien kohdalla ollut mitään parin kuukauden taukoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jotkut naiset suostutte kynnysmatoiksi? Jos mies ei voi edes sanoa, että seurustelette, miksi teillä on seksiä, ja miksi roikut miehessä? Joko mies käyttää sinua hyväkseen, tai on muuten häiriintynyt, joka tapauksessa pärjäät paremmin ilman.
Noh, mä ainakin "suostuin" tapailusuhteessa seksiin, koska halusin sitä. Seksi oli alunperinkin minun aloitteesta. Ehkä ensin ajattelin itsekin, että haluan vain sellaisen kevyen suhteen, mutta sitten ihastuin. Jatkoin kuitenkin tapailua, vaikka tiesin, ettei mies ollut valmis enempään, koska seksi oli niin hyvää ja hän oli muutenkin erittäin miellyttävää seuraa. Lopulta hän kuitenkin lopetti suhteen. Arvelen, että löysi sellaisen naisen, johon halusi panostaa ja jätti muut "hoitonsa". Harmitti. Mutta pointti siis se, että kyllä sinkkunaisellekin hyvä seksi kelpaa, vaikkei olisikaan lupausta vakavasta suhteesta.
Jatkan vielä tähän, että ap:n tilanteessa suhde kannattaa kyllä lopettaa, koska ap:ta vaivaa se, ettei suhteesta tule enempää. Ennemmin tai myöhemmin mies löytää sen paremman, jota selvästi odottelee. Toki ap voi siihen asti nautiskella miehestä, mutta jos aiheuttaa enemmän pahaa mieltä ja stressiä, niin kannattaa lopettaa ja etsiä mies, joka todella haluaisi ap:n (kun ap ilmeisesti vakavaa suhdetta hakee).
Tuo mies on joka tapauksessa jo sanonut, ettei halua ap:n kanssa vakavaa suhdetta, ja turha kuvitella, että se mieli siitä muuttuu. On ap:n kanssa, kunnes löytää paremman. Jos tämä ei ole ap:lle ok, niin se oli sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se oikea on se tyyppi, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämänsä ja johon haluaa sitoutua.
Kyllä se seksi rupeaa toimimaan avioliitossa, kun ei ole ku se yksi ihminen, jonka kanssa sitä harrastaa.
Ei siitä ole mitään takeita, juurikin siksi että sitä harrastetaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos toinen haluaa 2 kertaa kuussa saunan jälkeen peiton alla pimeässä nopeasti, ja toinen kaksi kertaa päivässä ruoskat viuhuen ja yleisön edessä, niin kovin helposti ei löydy kompromissia johon molemmat olisivat aidosti tyytyväisiä vuosikaudet.
Nuo "kyllä se seksi sitten avioliitossa rupeaa toimimaan" -tyypit ovat sellaisia, joille ei seksi ole niin merkittävä tai olennainen, eivät ole siitä ilmeisesti erityisen kiinnostuneita. Heille seksin "toimiminen" tarkoittaa todennäköisesti sitä, että teknisesti oppii, mitä siinä on tarkoitus tehdä, eli tarkoittavat oikeastaan vain, että kyllä sen yhdynnän oppii sitten teknisesti suorittamaan, löytää oikean aukon, jne. He eivät käsitä, mitä ongelmaa siinä on, jos toinen haluaa vain kerran kahdessa kuukaudessa, koska itse haluavat luultavasti kerran neljässä kuukaudessa. Monesta kommentista paistaa nimittäin totaalinen ymmärtämättömyys, mitä oikeasti seksuaalisella yhteensopivuudella tarkoitetaan.
No parisuhteessa tulee kaikille erilaisia vaiheita. Ja ilman seksiäkin seurustellessa kyllä oppii tuntemaan toisen seksuaalisuutta hyvin paljon. Seksuaalisuus kun on paljon enemmän kuin itse seksi. Melkein 30 vuoden avioliitossa olleena voin sanoa, että kyllä seksi on asia, jota voi ja vähän pitääkin opetella. Ja se on asia, josta on myös tietoisesti pidettävä kiinni. Eikä meillä edes lasten syntymien kohdalla ollut mitään parin kuukauden taukoja.
Tuo lasten syntymät on kyllä tosi yksilöllinen juttu. Jos on pahat repeämät ja laskeumat ja kaikkea, niin kyllä siinä vaan tovi vierähtää ennen kuin miehen sinne päästää asioimaan. Ja jos samaan aikaan on joku koliikkivauva siinä ja voimat aivan loppu kaikin puolin, niin ei kyllä muutenkaan riitä paukkuja vielä miestä sitten jotenkin muuten tyydyttämään. Olisi ihan liikaa vaadittu ja epäreilua edes vihjailla, että kyllä synnytyksenkin jälkeen pitäisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se oikea on se tyyppi, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämänsä ja johon haluaa sitoutua.
Kyllä se seksi rupeaa toimimaan avioliitossa, kun ei ole ku se yksi ihminen, jonka kanssa sitä harrastaa.
Ei siitä ole mitään takeita, juurikin siksi että sitä harrastetaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos toinen haluaa 2 kertaa kuussa saunan jälkeen peiton alla pimeässä nopeasti, ja toinen kaksi kertaa päivässä ruoskat viuhuen ja yleisön edessä, niin kovin helposti ei löydy kompromissia johon molemmat olisivat aidosti tyytyväisiä vuosikaudet.
Nuo "kyllä se seksi sitten avioliitossa rupeaa toimimaan" -tyypit ovat sellaisia, joille ei seksi ole niin merkittävä tai olennainen, eivät ole siitä ilmeisesti erityisen kiinnostuneita. Heille seksin "toimiminen" tarkoittaa todennäköisesti sitä, että teknisesti oppii, mitä siinä on tarkoitus tehdä, eli tarkoittavat oikeastaan vain, että kyllä sen yhdynnän oppii sitten teknisesti suorittamaan, löytää oikean aukon, jne. He eivät käsitä, mitä ongelmaa siinä on, jos toinen haluaa vain kerran kahdessa kuukaudessa, koska itse haluavat luultavasti kerran neljässä kuukaudessa. Monesta kommentista paistaa nimittäin totaalinen ymmärtämättömyys, mitä oikeasti seksuaalisella yhteensopivuudella tarkoitetaan.
No parisuhteessa tulee kaikille erilaisia vaiheita. Ja ilman seksiäkin seurustellessa kyllä oppii tuntemaan toisen seksuaalisuutta hyvin paljon. Seksuaalisuus kun on paljon enemmän kuin itse seksi. Melkein 30 vuoden avioliitossa olleena voin sanoa, että kyllä seksi on asia, jota voi ja vähän pitääkin opetella. Ja se on asia, josta on myös tietoisesti pidettävä kiinni. Eikä meillä edes lasten syntymien kohdalla ollut mitään parin kuukauden taukoja.
Tuo lasten syntymät on kyllä tosi yksilöllinen juttu. Jos on pahat repeämät ja laskeumat ja kaikkea, niin kyllä siinä vaan tovi vierähtää ennen kuin miehen sinne päästää asioimaan. Ja jos samaan aikaan on joku koliikkivauva siinä ja voimat aivan loppu kaikin puolin, niin ei kyllä muutenkaan riitä paukkuja vielä miestä sitten jotenkin muuten tyydyttämään. Olisi ihan liikaa vaadittu ja epäreilua edes vihjailla, että kyllä synnytyksenkin jälkeen pitäisi...
Synnytyksen jälkeiset repeämät on eri asia kuin haluttomuus tai se, että seksihalut eivät kohtaa. Tuollaiset väliaikaiset tilanteet, joille on selkeä lääketieteellinen syy, on kumppanin yleensä helpompi ymmärtää, kun varmasti samaan aikaan on myös myötätunto kumppania kohtaan. Vaikeampi tilanne on, jos toisella vain ei ole haluja, eikä siihen ole muuta syytä kuin se, että ollaan vain seksuaalisesti erilaisia - eli helptusta tilanteeseen ei ole luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se oikea on se tyyppi, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämänsä ja johon haluaa sitoutua.
Kyllä se seksi rupeaa toimimaan avioliitossa, kun ei ole ku se yksi ihminen, jonka kanssa sitä harrastaa.
Ei siitä ole mitään takeita, juurikin siksi että sitä harrastetaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos toinen haluaa 2 kertaa kuussa saunan jälkeen peiton alla pimeässä nopeasti, ja toinen kaksi kertaa päivässä ruoskat viuhuen ja yleisön edessä, niin kovin helposti ei löydy kompromissia johon molemmat olisivat aidosti tyytyväisiä vuosikaudet.
Nuo "kyllä se seksi sitten avioliitossa rupeaa toimimaan" -tyypit ovat sellaisia, joille ei seksi ole niin merkittävä tai olennainen, eivät ole siitä ilmeisesti erityisen kiinnostuneita. Heille seksin "toimiminen" tarkoittaa todennäköisesti sitä, että teknisesti oppii, mitä siinä on tarkoitus tehdä, eli tarkoittavat oikeastaan vain, että kyllä sen yhdynnän oppii sitten teknisesti suorittamaan, löytää oikean aukon, jne. He eivät käsitä, mitä ongelmaa siinä on, jos toinen haluaa vain kerran kahdessa kuukaudessa, koska itse haluavat luultavasti kerran neljässä kuukaudessa. Monesta kommentista paistaa nimittäin totaalinen ymmärtämättömyys, mitä oikeasti seksuaalisella yhteensopivuudella tarkoitetaan.
No parisuhteessa tulee kaikille erilaisia vaiheita. Ja ilman seksiäkin seurustellessa kyllä oppii tuntemaan toisen seksuaalisuutta hyvin paljon. Seksuaalisuus kun on paljon enemmän kuin itse seksi. Melkein 30 vuoden avioliitossa olleena voin sanoa, että kyllä seksi on asia, jota voi ja vähän pitääkin opetella. Ja se on asia, josta on myös tietoisesti pidettävä kiinni. Eikä meillä edes lasten syntymien kohdalla ollut mitään parin kuukauden taukoja.
Tuo lasten syntymät on kyllä tosi yksilöllinen juttu. Jos on pahat repeämät ja laskeumat ja kaikkea, niin kyllä siinä vaan tovi vierähtää ennen kuin miehen sinne päästää asioimaan. Ja jos samaan aikaan on joku koliikkivauva siinä ja voimat aivan loppu kaikin puolin, niin ei kyllä muutenkaan riitä paukkuja vielä miestä sitten jotenkin muuten tyydyttämään. Olisi ihan liikaa vaadittu ja epäreilua edes vihjailla, että kyllä synnytyksenkin jälkeen pitäisi...
Synnytyksen jälkeiset repeämät on eri asia kuin haluttomuus tai se, että seksihalut eivät kohtaa. Tuollaiset väliaikaiset tilanteet, joille on selkeä lääketieteellinen syy, on kumppanin yleensä helpompi ymmärtää, kun varmasti samaan aikaan on myös myötätunto kumppania kohtaan. Vaikeampi tilanne on, jos toisella vain ei ole haluja, eikä siihen ole muuta syytä kuin se, että ollaan vain seksuaalisesti erilaisia - eli helptusta tilanteeseen ei ole luvassa.
Näin luulisi. Pakko oli vaan kommentoida, kun otti niin ihon alle, kun sanotaan, että "ei meille vaan mitään seksitaukoja tullut synnytysten jälkeen". En kuitenkaan koskaan "ostaisi sikaa säkissä", eli todellakin pitää koeajaa potentiaalinen loppuelämän ainoa seksikumppani ennen mitään avioliittoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se oikea on se tyyppi, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämänsä ja johon haluaa sitoutua.
Kyllä se seksi rupeaa toimimaan avioliitossa, kun ei ole ku se yksi ihminen, jonka kanssa sitä harrastaa.
Ei siitä ole mitään takeita, juurikin siksi että sitä harrastetaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos toinen haluaa 2 kertaa kuussa saunan jälkeen peiton alla pimeässä nopeasti, ja toinen kaksi kertaa päivässä ruoskat viuhuen ja yleisön edessä, niin kovin helposti ei löydy kompromissia johon molemmat olisivat aidosti tyytyväisiä vuosikaudet.
Nuo "kyllä se seksi sitten avioliitossa rupeaa toimimaan" -tyypit ovat sellaisia, joille ei seksi ole niin merkittävä tai olennainen, eivät ole siitä ilmeisesti erityisen kiinnostuneita. Heille seksin "toimiminen" tarkoittaa todennäköisesti sitä, että teknisesti oppii, mitä siinä on tarkoitus tehdä, eli tarkoittavat oikeastaan vain, että kyllä sen yhdynnän oppii sitten teknisesti suorittamaan, löytää oikean aukon, jne. He eivät käsitä, mitä ongelmaa siinä on, jos toinen haluaa vain kerran kahdessa kuukaudessa, koska itse haluavat luultavasti kerran neljässä kuukaudessa. Monesta kommentista paistaa nimittäin totaalinen ymmärtämättömyys, mitä oikeasti seksuaalisella yhteensopivuudella tarkoitetaan.
No parisuhteessa tulee kaikille erilaisia vaiheita. Ja ilman seksiäkin seurustellessa kyllä oppii tuntemaan toisen seksuaalisuutta hyvin paljon. Seksuaalisuus kun on paljon enemmän kuin itse seksi. Melkein 30 vuoden avioliitossa olleena voin sanoa, että kyllä seksi on asia, jota voi ja vähän pitääkin opetella. Ja se on asia, josta on myös tietoisesti pidettävä kiinni. Eikä meillä edes lasten syntymien kohdalla ollut mitään parin kuukauden taukoja.
Tuo lasten syntymät on kyllä tosi yksilöllinen juttu. Jos on pahat repeämät ja laskeumat ja kaikkea, niin kyllä siinä vaan tovi vierähtää ennen kuin miehen sinne päästää asioimaan. Ja jos samaan aikaan on joku koliikkivauva siinä ja voimat aivan loppu kaikin puolin, niin ei kyllä muutenkaan riitä paukkuja vielä miestä sitten jotenkin muuten tyydyttämään. Olisi ihan liikaa vaadittu ja epäreilua edes vihjailla, että kyllä synnytyksenkin jälkeen pitäisi...
Synnytyksen jälkeiset repeämät on eri asia kuin haluttomuus tai se, että seksihalut eivät kohtaa. Tuollaiset väliaikaiset tilanteet, joille on selkeä lääketieteellinen syy, on kumppanin yleensä helpompi ymmärtää, kun varmasti samaan aikaan on myös myötätunto kumppania kohtaan. Vaikeampi tilanne on, jos toisella vain ei ole haluja, eikä siihen ole muuta syytä kuin se, että ollaan vain seksuaalisesti erilaisia - eli helptusta tilanteeseen ei ole luvassa.
Näin luulisi. Pakko oli vaan kommentoida, kun otti niin ihon alle, kun sanotaan, että "ei meille vaan mitään seksitaukoja tullut synnytysten jälkeen". En kuitenkaan koskaan "ostaisi sikaa säkissä", eli todellakin pitää koeajaa potentiaalinen loppuelämän ainoa seksikumppani ennen mitään avioliittoja.
No, minulla oli kyllä jopa ihan imukuppisynnytys oikein isojen repeämien kanssa, ja ihan samassa tahdissa parani seksin harrastuskuntoon kuin muissakin synnytyksissä. Ja sitä ennen voi olla muita tapoja harrastaa seksiä kuin yhdyntä.
Itse menin naimisiin harrastamatta seksiä, ja sanoisin, että tietenkin toisen seksuaalisuudesta oppii todella paljon ilman yhdyntääkin. Sen kyllä tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Vinkkinä suosittelen älykästä miestä, joka haluaa oppia yleisesti kaikkea. Sellainen haluaa oppia myös sängyssä, miten se oma nainen toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se oikea on se tyyppi, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämänsä ja johon haluaa sitoutua.
Kyllä se seksi rupeaa toimimaan avioliitossa, kun ei ole ku se yksi ihminen, jonka kanssa sitä harrastaa.
Ei siitä ole mitään takeita, juurikin siksi että sitä harrastetaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos toinen haluaa 2 kertaa kuussa saunan jälkeen peiton alla pimeässä nopeasti, ja toinen kaksi kertaa päivässä ruoskat viuhuen ja yleisön edessä, niin kovin helposti ei löydy kompromissia johon molemmat olisivat aidosti tyytyväisiä vuosikaudet.
Nuo "kyllä se seksi sitten avioliitossa rupeaa toimimaan" -tyypit ovat sellaisia, joille ei seksi ole niin merkittävä tai olennainen, eivät ole siitä ilmeisesti erityisen kiinnostuneita. Heille seksin "toimiminen" tarkoittaa todennäköisesti sitä, että teknisesti oppii, mitä siinä on tarkoitus tehdä, eli tarkoittavat oikeastaan vain, että kyllä sen yhdynnän oppii sitten teknisesti suorittamaan, löytää oikean aukon, jne. He eivät käsitä, mitä ongelmaa siinä on, jos toinen haluaa vain kerran kahdessa kuukaudessa, koska itse haluavat luultavasti kerran neljässä kuukaudessa. Monesta kommentista paistaa nimittäin totaalinen ymmärtämättömyys, mitä oikeasti seksuaalisella yhteensopivuudella tarkoitetaan.
No parisuhteessa tulee kaikille erilaisia vaiheita. Ja ilman seksiäkin seurustellessa kyllä oppii tuntemaan toisen seksuaalisuutta hyvin paljon. Seksuaalisuus kun on paljon enemmän kuin itse seksi. Melkein 30 vuoden avioliitossa olleena voin sanoa, että kyllä seksi on asia, jota voi ja vähän pitääkin opetella. Ja se on asia, josta on myös tietoisesti pidettävä kiinni. Eikä meillä edes lasten syntymien kohdalla ollut mitään parin kuukauden taukoja.
Tuo lasten syntymät on kyllä tosi yksilöllinen juttu. Jos on pahat repeämät ja laskeumat ja kaikkea, niin kyllä siinä vaan tovi vierähtää ennen kuin miehen sinne päästää asioimaan. Ja jos samaan aikaan on joku koliikkivauva siinä ja voimat aivan loppu kaikin puolin, niin ei kyllä muutenkaan riitä paukkuja vielä miestä sitten jotenkin muuten tyydyttämään. Olisi ihan liikaa vaadittu ja epäreilua edes vihjailla, että kyllä synnytyksenkin jälkeen pitäisi...
Synnytyksen jälkeiset repeämät on eri asia kuin haluttomuus tai se, että seksihalut eivät kohtaa. Tuollaiset väliaikaiset tilanteet, joille on selkeä lääketieteellinen syy, on kumppanin yleensä helpompi ymmärtää, kun varmasti samaan aikaan on myös myötätunto kumppania kohtaan. Vaikeampi tilanne on, jos toisella vain ei ole haluja, eikä siihen ole muuta syytä kuin se, että ollaan vain seksuaalisesti erilaisia - eli helptusta tilanteeseen ei ole luvassa.
Näin luulisi. Pakko oli vaan kommentoida, kun otti niin ihon alle, kun sanotaan, että "ei meille vaan mitään seksitaukoja tullut synnytysten jälkeen". En kuitenkaan koskaan "ostaisi sikaa säkissä", eli todellakin pitää koeajaa potentiaalinen loppuelämän ainoa seksikumppani ennen mitään avioliittoja.
No, minulla oli kyllä jopa ihan imukuppisynnytys oikein isojen repeämien kanssa, ja ihan samassa tahdissa parani seksin harrastuskuntoon kuin muissakin synnytyksissä. Ja sitä ennen voi olla muita tapoja harrastaa seksiä kuin yhdyntä.
Itse menin naimisiin harrastamatta seksiä, ja sanoisin, että tietenkin toisen seksuaalisuudesta oppii todella paljon ilman yhdyntääkin. Sen kyllä tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Vinkkinä suosittelen älykästä miestä, joka haluaa oppia yleisesti kaikkea. Sellainen haluaa oppia myös sängyssä, miten se oma nainen toimii.
Ikä on myös yksi tekijä palautumisessa. Itse sain omat lapseni 30+ ja kyllä se vaan pari kk otti, että edes virtsaaminen tuntui normaalilta, eikä seksiä todellakaan uskaltanut kokeilla ennen kuin pidätyskyky on edes jossain määrin hallussa taas. Näin suoraan sanottuna asiasta, mistä usein vaietaan. Eli pelkäsin, että kusisin alleni seksin aikana. Tuon 'älykäs ja yleisesti oppimishaluinen mies = hyvää seksiä' allekirjoitan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että se oikea on se tyyppi, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämänsä ja johon haluaa sitoutua.
Kyllä se seksi rupeaa toimimaan avioliitossa, kun ei ole ku se yksi ihminen, jonka kanssa sitä harrastaa.
Ei siitä ole mitään takeita, juurikin siksi että sitä harrastetaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos toinen haluaa 2 kertaa kuussa saunan jälkeen peiton alla pimeässä nopeasti, ja toinen kaksi kertaa päivässä ruoskat viuhuen ja yleisön edessä, niin kovin helposti ei löydy kompromissia johon molemmat olisivat aidosti tyytyväisiä vuosikaudet.
Nuo "kyllä se seksi sitten avioliitossa rupeaa toimimaan" -tyypit ovat sellaisia, joille ei seksi ole niin merkittävä tai olennainen, eivät ole siitä ilmeisesti erityisen kiinnostuneita. Heille seksin "toimiminen" tarkoittaa todennäköisesti sitä, että teknisesti oppii, mitä siinä on tarkoitus tehdä, eli tarkoittavat oikeastaan vain, että kyllä sen yhdynnän oppii sitten teknisesti suorittamaan, löytää oikean aukon, jne. He eivät käsitä, mitä ongelmaa siinä on, jos toinen haluaa vain kerran kahdessa kuukaudessa, koska itse haluavat luultavasti kerran neljässä kuukaudessa. Monesta kommentista paistaa nimittäin totaalinen ymmärtämättömyys, mitä oikeasti seksuaalisella yhteensopivuudella tarkoitetaan.
No parisuhteessa tulee kaikille erilaisia vaiheita. Ja ilman seksiäkin seurustellessa kyllä oppii tuntemaan toisen seksuaalisuutta hyvin paljon. Seksuaalisuus kun on paljon enemmän kuin itse seksi. Melkein 30 vuoden avioliitossa olleena voin sanoa, että kyllä seksi on asia, jota voi ja vähän pitääkin opetella. Ja se on asia, josta on myös tietoisesti pidettävä kiinni. Eikä meillä edes lasten syntymien kohdalla ollut mitään parin kuukauden taukoja.
Tuo lasten syntymät on kyllä tosi yksilöllinen juttu. Jos on pahat repeämät ja laskeumat ja kaikkea, niin kyllä siinä vaan tovi vierähtää ennen kuin miehen sinne päästää asioimaan. Ja jos samaan aikaan on joku koliikkivauva siinä ja voimat aivan loppu kaikin puolin, niin ei kyllä muutenkaan riitä paukkuja vielä miestä sitten jotenkin muuten tyydyttämään. Olisi ihan liikaa vaadittu ja epäreilua edes vihjailla, että kyllä synnytyksenkin jälkeen pitäisi...
Synnytyksen jälkeiset repeämät on eri asia kuin haluttomuus tai se, että seksihalut eivät kohtaa. Tuollaiset väliaikaiset tilanteet, joille on selkeä lääketieteellinen syy, on kumppanin yleensä helpompi ymmärtää, kun varmasti samaan aikaan on myös myötätunto kumppania kohtaan. Vaikeampi tilanne on, jos toisella vain ei ole haluja, eikä siihen ole muuta syytä kuin se, että ollaan vain seksuaalisesti erilaisia - eli helptusta tilanteeseen ei ole luvassa.
Näin luulisi. Pakko oli vaan kommentoida, kun otti niin ihon alle, kun sanotaan, että "ei meille vaan mitään seksitaukoja tullut synnytysten jälkeen". En kuitenkaan koskaan "ostaisi sikaa säkissä", eli todellakin pitää koeajaa potentiaalinen loppuelämän ainoa seksikumppani ennen mitään avioliittoja.
No, minulla oli kyllä jopa ihan imukuppisynnytys oikein isojen repeämien kanssa, ja ihan samassa tahdissa parani seksin harrastuskuntoon kuin muissakin synnytyksissä. Ja sitä ennen voi olla muita tapoja harrastaa seksiä kuin yhdyntä.
Itse menin naimisiin harrastamatta seksiä, ja sanoisin, että tietenkin toisen seksuaalisuudesta oppii todella paljon ilman yhdyntääkin. Sen kyllä tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Vinkkinä suosittelen älykästä miestä, joka haluaa oppia yleisesti kaikkea. Sellainen haluaa oppia myös sängyssä, miten se oma nainen toimii.
En ole se jolle vastaat vaan se joka ekaksi sanoi ettei suostuisi liittoon ennen seksiä. Kysymys: mitä jos opit avioliiton solmittuasi puolisosi seksuaalisuudesta sen, että se on monella tapaa käytännössä päinvastainen omasi kanssa?
Usko sitä ihmistä: EI HALUA SITOUTUA.
Ihan turha vängätä jotain muuta.
Mitä sinä haluat?
Kun kerran tän kanssa ei mene halut yksiin, niin mitä teet? Vänkäät ja kuvittelet jotain muuta vai alat hitautta omaasi.
Ei sun omaa päätä tarvitse sekoittaa enempää.
Se on selvä peli.
Onhan sulla omakin tahto. Mitä sä siellä vingut toisen alla, joka ei halua sitoutua?
Oma parisuhteeni on ollut tuota jo viisi vuotta ja en koe, että ei oltaisi sitouduttu toisiimme, vaikka emme asu yhdessä, ole kihloissa tai naimisissa jne. Jossain vaiheessa oli vaihe jolloin meiltä kyseltiin milloin muutamme yhteen tms. mutta sekin on hiljentynyt vuosien varrella.
Vierailija kirjoitti:
Oma parisuhteeni on ollut tuota jo viisi vuotta ja en koe, että ei oltaisi sitouduttu toisiimme, vaikka emme asu yhdessä, ole kihloissa tai naimisissa jne. Jossain vaiheessa oli vaihe jolloin meiltä kyseltiin milloin muutamme yhteen tms. mutta sekin on hiljentynyt vuosien varrella.
Onko mies sanonut sinulle ettette seurustele?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma parisuhteeni on ollut tuota jo viisi vuotta ja en koe, että ei oltaisi sitouduttu toisiimme, vaikka emme asu yhdessä, ole kihloissa tai naimisissa jne. Jossain vaiheessa oli vaihe jolloin meiltä kyseltiin milloin muutamme yhteen tms. mutta sekin on hiljentynyt vuosien varrella.
Onko mies sanonut sinulle ettette seurustele?
Ekojen treffien jälkeen kysyi alkaisinko seurustella hänen kanssaan ja se sopi minulle. Sen jälkeen ei ole kommentoinut asiaa suuntaan eikä toiseen, mutta oletan, että ei ole muuttanut mieltään.
Joko nainen joustaa tai etsitään uusi kumppani. Ei avioliitto ole ongelma, jos oikeasti toinen on tärkeä.