Te jotka matkustelette yksin
Mitä kaikkea teette lomalla ja kuinka saatte ajan kulumaan yksin? Suunnittelen yksin matkustamista etelään. Olen itse todella ujo, joten en osaa hankkia juttuseuraa vieraista ihmisistä selvinpäin. Kauhea matkakuume mutta ei ketään josta saisi seuraa. :(
Kommentit (23)
Nautin auringonotosta, joten etelänlomilla päivät kuluvat rannalla tai hotellin uima-altaalla. Luen myös mielelläni. Työaikana ei kovin usein ehdi lukea, joten päivät vietän rannalla kirjan kanssa. Joillakin retkellä saatan myös käydä, mutta usein pyörin ihan vain kaupungilla. On matkakohteesta kiinni, miten paljon ihmiset tulevat juttelemaan. Itse en välttämättä kaipaa seuraa lomalla, mutta on ihan positiivista jos joku tulee tekemään tuttavuutta. Rodoksella käydessäni matkalla oli paljon muitakin yksinäisiä, joiden kanssa juttu luisti, monissa ns. perhekohteissa yksinmatkustavaa on sen sijaan katsottu hitaasti.
Hauskaa matkaa!
Turkkiin kun menee niin kauan ei tarvitse yksin olla... Halusit tai et.
Mä käyn muutamassa nähtävyydessä, käveleskelen itsekseni ympäri kaupunkia ja puistoja, voi. Lukea puistoissa tms. Päiväsaikaan istuskelen myös kahviloissa tai lounaalla. Illalla en juuri käy ravintoloissa, vaan syön jotain huoneeeseen/huoneistoon tilaamaani tai itse valmistamaani. Mut epåilemättä yksinkin voisi paremmassa ravintolassa illastaa.
nykyään mulla on usein myös joku tuttu, jonkka luona piipahdan matkan aikana, mutta en ole siellä koko aikaa. Aina näin ei ole ollut, nykyään moni kaveri asuu kuka missäkin...
en shoppaile, mutta jos ylipäänsä shoppailisin niin se varmaan olisi juuri ykdin tehden rennointa, ei tarvitsisi välittää kaverista?
Jos meen kaupunkilomalle niin shoppailen, käyn erilaisissa kahviloissa, kuvailen muistoksi kuvia, kiertelen museoita ja nähtävyyksiä, käyn kävelyillä puistoissa. Siinä nyt jotain, mutta ikinä ei ole tylsää ollut.
Käyn usein juoksuleinkillä. Katson ennen kartasta jotain nähtävyyksiä tai näköalapaikkoja valmiiksi. Yritän aina saada kontaktia paikallisiin. Se on paras tapa saada hyvän kuvan matkakohteesta.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:02"]Turkkiin kun menee niin kauan ei tarvitse yksin olla... Halusit tai et.
[/quote]
Kaikki riippuu pitkälti omasta käytöksestä. Olen ollut 18-vuotiaana, nättinä blondina yksin mm. Turkissa. Minkäänlaista ahdistelua en kokenut. Toki minua lähestyi monikin, mutta tyynesti kieltäydyin epäilyttävästä seurasta. Ei sen kummempaa. Humalassa en ollut enkä kulkenut puolialasti.
Retkille osallistuminen on yksi keino tutustua muihin matkailijoihin, itseä ne ei kiinnosta koska yksin lomaileminen sujuu muutenkin. Päivät olen rannalla tai altaalla. Kävelyretkiä voi tehdä yksin, on hyvä selvittää etukäteen onko paikkakunnalla nähtävyyksiä ym muuta mitä haluaa käydä katsomassa, ei siihen matkaseuraa tarvitse. Tietysti on hyvä huolehtia omasta turvallisuudesta, ei mitään pimeässä tuntemattomilla seuduilla hortoilemista, eli siis illat kannattaa viettää hotellin tuntumassa tai paikoissa joissa on turvallista ja muitakin turisteja liikkeellä. Yksinäiselle naismatkustajalle saattaa tuntua hienan kiusalliselta mennä yksin ravintolaan ruokailemaan tai iltaa viettämään joten kannattaa valikoida paikat missä ilman seuraa olevat eivät erotu liikaa joukosta. Esimerkiksi ravintolat joissa on paljon pieniä kahden hengen pöytiä, on hyviä, samoin terassaravintolat joissa voi keskittyä katuelämän seuraamiseen. Baaritiskillä voi yksinäinenkin istua iltaa viettämässä ja puheseuraakin löytyy yleensä. Iltaisin on ihanaa istuskella vaikka parvekkeella rentoutuen viinilasillisen äärellä. Laadukasta matkalukemista on hyvä olla niin ei käy aika pitkäksi, on ihanaa kerrankia kun saa keskittyä jännittävään lukemiseen. Jos mahdollista, kannattaa varata hotelli jossa on toimivat nettiyhteydet, silloinkaan ei ole mitään ongelmia ajanvieton suhteen. Nettikahvilatkin on olemassa, siellä ei yksinäisyys ole ongelma kenellekkään.
Minä en koskaan matkusta ns. rantalomille, mutta kaupunkilomilla käyn mielelläni yksin. Aikani vietän esimerkiksi lukemalla, käymällä museoissa, taidegallerioissa, ostoksilla, konserteissa, kahviloissa... Ei ole vielä käynyt aika pitkäksi matkalla. Uudessa paikassa riittää aina näkemistä. En erityisemmin pyri tutustumaan matkoilla keneenkään, vaan nautin yksinolosta, mutta olen kuitenkin tavannut matkoilla ihmisiä, joista on tullut jopa pitkäaikaisia ystäviä.
Yksin matkustaminen sopii minulle parhaiten, koska en pääse kovin usein matkoille ja haluan sitten lomalla mennä oman mieleni mukaan. Käyn vain paikoissa, jotka todella kiinnostavat ja kyllä aika on kulunut kuin siivillä. Eniten tykkään majoittua johonkin rantakohteeseen, mistä pääsee vaikka päivittäin isoon kaupunkiin. Minulla on tapana nautiskella aamun hiljaisuudesta rannalla, missä luen ja kuuntelen musiikkia tai vaan katselen rantamaisemaa. Keskipäivällä olen hotellilla, käyn pesulla ja laittaudun vähän ja sitten suuntaan kaupungille. Otan valokuvia, ehkä käyn ostoksilla ja istun paljon puistoissa ja kahviloissa. Minulle riittää viihdykkeeksi ihan vain se, että olen jossain ihanassa paikassa :) Nuorempana kävin illalla diskossa, mutta en enää. Rantapaikoissa käyn iltakävelyllä ja yhdellä drinkillä, loppuilta menee sitten hotellilla. Istun partsilla tai saatan katsoa telkkariakin, riippuen maasta. Aika tylsän kuulosta, mutta sopii minulle.
Kirja on hyvä seuralainen. Ravintolassakin saatan lueskella samalla kun otan lasin viiniä tai odottelen ruokaa. Muidenkin mainitsemilta retkiltä olen löytänyt seuraa, joskus ihan pariskunnatkin kutsuneet kanssaan iltaa istumaan, ei ainoastaan muut yksinäiset.
Muista varoa tyrmäystippoja, kannattaa pitää juomalasia silmällä todella tarkkaan. Yksin oleva turisti on periaatteessa helppo kohde kaikelle tuontyyppiselle toiminnalle. Ei myöskään kannata antaa liikaa tietoja itsestään muiden kanssa jutellessa, minä en ainakaan koskaan kertoisi että olen yksin matkalla esim paikallisten kanssa keskusteltaessa.
Hei ap, täällä myös luonteeltaan ujo ja aika hiljainen nainen, ja matkustan lähes aina yksin. Rakastan yksin matkustelua, vaikka ensimmäisellä kerralla ajatus kauhistuttikin sekä itseäni että tuttavapiiriäni. Olen aina saanut kohteesta kavereita ja/tai tuttuja, vaikkei kunnon yhteistä kieltä olisikaan, ja muutaman kanssa olen luonut kunnon ystävyyssuhteenkin.
Parasta yksin reissaamisessa on ehdottomasti se, että saa mennä oman pään ja aikataulun mukaan oikeasti itseä kiinnostaviin kohteisiin. Kaverin kanssa joutuu nimittäin lähes aina tekemään kompromisseja, suunnittelemaan tekemiset yhteisten mielenkiinnon kohteiden mukaan jne. myös shoppailu on huomattavasti nautinnollisempaa ilman vieressä pauhaavaa "mennäänkö seuraavaks siihen ja siihen kauppaan"-kaveria.
Olen myös ollut Turkissa, Sidessä yksin. Kyseinen pikkukaupunki ei ole kamala turistirysä ja sain kävellä ihan rauhassa kaduilla, edes yömyöhään ei tarvinnut pelätä. Jos Turkin suunnalle aikoo matkata yksin, suosittelen jotain pientä kaupunkia, jossa on enemmän paikallisia kuin turisteja.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 20:02"]Turkkiin kun menee niin kauan ei tarvitse yksin olla... Halusit tai et. [/quote] Kaikki riippuu pitkälti omasta käytöksestä. Olen ollut 18-vuotiaana, nättinä blondina yksin mm. Turkissa. Minkäänlaista ahdistelua en kokenut. Toki minua lähestyi monikin, mutta tyynesti kieltäydyin epäilyttävästä seurasta. Ei sen kummempaa. Humalassa en ollut enkä kulkenut puolialasti.
[/quote]Minä en koskaan lähtisi Turkkiin koska on perusoikeus olla rauhassa kaikenlaisilta perässäroikkujilta. Myöskään kanarialle en toiste lähtisi, siellä oli yllättävän paljon ahdistelijoita.
Rohkeasti vaan matkaan. Riippuen siitä minkä ikäinen olet, niin hostelleiden yhteismajoitushuoneissa tutustuu yleensä tosi helposti ihmisiin. Jos siis istä haluaa. Kannattaa googlata blogeja aiheesta (esim. Rantapallon matkablogit), niistä löytyy hyviä neuvoja ja kokemuksia yksin matkalle lähtemisestä.
Minä en lähtisi tavanomaiselle kaupunki- ja/tai rantalomalle yksin. Sen sijaan olen harrastanut ns. aktiivilomia eli tehnyt esim. ratsastusmatkoja yksin tai osallistunut kielikurssille yksin. Silloin paikan päällä on muita samassa tilanteessa olevia, myös yksin matkoilla. Pidän siitä, että voin jakaa kokemuksen jonkun kanssa ja näistä ihmisistä muodostuu se yhteisö, jonka kanssa kokemus jaetaan.
Yksin matkustaminen on ihanaa! Luen kirjoja, kuuntelen musiikkia, käyn museoissa, kiertelen. Makoilen rannalla jos sellainen on. Varovainen pitää toki olla ja yksin matkustaessa en yleensä liiku ulkona pimeän tultua. Mutta suosittelen ehdottomasti. Voi mennä ihan omaan tahtiin ja nauttia itsensä seurasta, tai opetella nauttimaan jos ei vielä osaa. Muuta seuraakin usein löytyy yllättävän helposti nimenomaan yksin reissatessa. Olen itsekin ujo mutta siinä on jotain äärimmäisen vapauttavaa kun tajuaa että kukaan ei tunne sinua ja kaikkien ihmisten kanssa voi aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.
En tiedä mitään parempaa kun yksin matkustaminen. Kellekkään ei tarvi jutella tai pitää seuraa, kaiken saa päättää itse. Mä oon käyny diskoissa, vaeltelemassa, valmisretkillä (hah, opas yritti saada mulle matkaseuraa väkisin, ei onnistunut. Pelkäs vissiin kun olin nuori tyttö vielä sillon), syön paikallisii herkkuja (joskus joo kiusallista olla yksin jossai ravintolassa, siks pyrin ottamaan hotellin jossa on keittiö), isoimmat nähtävyydet mitkä kiinnostaa, museot. Kannattaa ottaa kohteesta aina kaikki tiedot irti vaikka muuten spontaanisti haluis lähtee. Muutamat sanat ja lauseet opettele ja ota selvää että onko jotain käsimerkkejä mitä tulis välttää. Esim. peukun näyttäminen saattaa merkitä haistatteluu jossain maassa jne.
Minäkin tykkään matkustaa yksin, käyn kaupunkilomilla ja hengailen kaupungilla, käyn museoissa, teatterissa ja gallerioissa, shoppaan ja istuskelen kahviloissa ihmisiä tarkkailemassa.
Yleensä syön lounaan ulkona ja illalla tilaan huoneeseeni jotain ruokaa ellen sitten ole kaupungissa jossa asuu tuttuja, silloin sovin illallistreffit ainakin yhdelle illalle.
Suosittelen lähtemään reissuun jos yhtään siltä tuntuu.
Vaikken ole yhtään rantalomatyyppiä niin nämä jotkut kuvaukset aamuista hiljaisella rannalla ja illoista parvekkeella viinilasin ja kirjan kera kuulostavat todella houkuttelevilta.
Olen aina matkustellut yksin, koska ei ole ketään seuraksi. Ei minulla mitään ajankulumisongelmia ole, niin kuin ei kotonakaan. Olen jotenkin sellainen ihminen, että tarvitsen kovin vähän viihtyäkseni. Menen yleensä johonkin rantalomakohteeseen ja nautin vaan meren tuoksusta, kukkivista kukista, paikallisten ruokien mausta, pienestä kaljapöhnästä hotellihuoneessa yksin tai rannalla yksin silloin tällöin, kävelyistä. En kaipaa mitään ihmeellistä, erityisesti ajatuskin jostain tungoksessa nähtävyyksien kiertelystä suorastaan kammottaa.
Mua kiinnostaa kans tietää!