Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
40+ psyykkiset muutokset
27.02.2022 |
Toisessa ketjussa keskusteltiin muiden miellyttämisen lopettamisesta. Aikalailla järjestäen tuli esiin, että suuri osa muuttui 40 ikävuoden taitteessa terveen itsekkääksi. Tämä oli sivujuonne keskustelussa, joten halusin avata asialle oman ketjun.
Millaisia psyykkisiä muutoksia koit 40+ iässä? Joku sanoi tuolla ketjussa, että tuntui kuin koko ihminen olisi vaihdettu.
Täytän itse tänä vuonna 40, joten odotan mielenkiinnolla. Jokin prosessi alkoi viime vuonna, muutin paljon elämääni. Esimerkiksi juuri tuo miellyttämisen lopettaminen ja lopetin aiemminkin kohtuullisen alkoholin käytön. Mutta selitin sen sillä että poikkeusoloissa vietin enemmän aikaa itseni kanssa, mutta liekö esivaihdevuodet?
Kommentit (68)
Naiset rupsahtaa niin sisältä kuin ulkoa. Ei ne ulkoiset rypyt niin paljoa haittaa, mutta se kärttyisä ämmämäinen luonne joka tulee sen kuplivan tyttömäisyyden tilalle on ihan hirvitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuttunut samaan aikaan sekä kiltimmäksi että kovemmaksi.
Aiemmin en paljon jaksanut lapsia tai koiria, nyt tunnen lempeyttä ja myötätuntoa heitä kohtaan, ja liikutun herkemmin.
Toisaalta nykyään sanon aina vastaan öykkäreille ja todellakin panen kovan kovaa vastaan enkä kuuntele yhtään paskapuhetta.
En enää alistu toksiseen vuorovaikutukseen. Tajuan asetelmat joissa minut halutaan ihailevaksi yleisöksi jollekin kerskailijalle tai jos joku haluaa puuttua asioihini pyytämättä. Toisaalta tajuan ystävällisyyden ja hyvän käytöksen arvon paljon syvemmin.
Olen tajunnut että on ihan ok olla epätäydellinen minä. Vaikka se ei muita miellyttäisi, pukeudun, hoidan kotia, vietän vapaa-aikaani juuri niinkuin haluan. Ihan hyvin sillä on tähänkin asti taplattu.
Ehkä emme edes ehdi rypistyä. Laitetaan rahat vaikka viiniin ja nautitaan jäljellä olevista päivistä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset rupsahtaa niin sisältä kuin ulkoa. Ei ne ulkoiset rypyt niin paljoa haittaa, mutta se kärttyisä ämmämäinen luonne joka tulee sen kuplivan tyttömäisyyden tilalle on ihan hirvitys.
Suuntaapa se syyttävä sormi ihan sinne omaan sukupuoleen, setämies. Naisista tulee "kärttyisiä ämmiä" pääosin siksi, että miehet kohtelevat naisia niin huonosti. Sen jälkeen kun on useamman vuosikymmenen vastaanottanut halveksuntaa, pettämistä, valehtelua, hyväksikäyttöä, ahdistelua, väheksyntää, jne jne miehiltä, ei kukaan enää ole "kuplivan lapsekas" tai jaksa nauraa setämiehen seksistiselle vanhalle vitsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi en olisi kärttyisä ämmä? Koko elämäni vain vedätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vain enää yhtään käsitä mitä iloa siitä on minulle, että minä voin huonosti ja kaikki muut hyvin kun minä uhraan muille elämäni? Jokseenkin näin. Ennen piti olla hyvä äiti, hyvä vaimo, hyvä ystävä, hyvä työntekijä ja kaikessa yrittää parhaansa. Piti ymmärtää, jaksaa, pinnistellä, kärsiä, antaa anteeksi loputtomiin ja olla nöyrä. Sitten huomaa että siitä ei ole mitään iloa itselle, vain pelkkää stressiä. Joten ajattelin olla hyvä itselleni, ihmiselle jolle kukaan ei ole hyvä eikä mieti onko minun hyvä olla. Ja maailma jatkoi kulkuaan ilman minun panostakin.
Ihan kuin minun ajatuksia. Enää en varsinkaan miellytä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain enää yhtään käsitä mitä iloa siitä on minulle, että minä voin huonosti ja kaikki muut hyvin kun minä uhraan muille elämäni? Jokseenkin näin. Ennen piti olla hyvä äiti, hyvä vaimo, hyvä ystävä, hyvä työntekijä ja kaikessa yrittää parhaansa. Piti ymmärtää, jaksaa, pinnistellä, kärsiä, antaa anteeksi loputtomiin ja olla nöyrä. Sitten huomaa että siitä ei ole mitään iloa itselle, vain pelkkää stressiä. Joten ajattelin olla hyvä itselleni, ihmiselle jolle kukaan ei ole hyvä eikä mieti onko minun hyvä olla. Ja maailma jatkoi kulkuaan ilman minun panostakin.
Ihan kuin minun ajatuksia. Enää en varsinkaan miellytä ketään.
Ja mun!
Ahdistuneisuus on lisääntynyt sekä tunne siitä, että on tehnyt täysin pieleen menneitä uravalintoja. Viimeistään keski-iässä tuli lamaantuminen ja tietynlainen luovuttaminen. Mitään tavoitteita tai päämääriä ei enää ole toisin kuin vielä kymmenen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sais tavoitteita ja motivaatiota?
Olen onnellinen, että en lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sais tavoitteita ja motivaatiota?
Miksi pitäisi? (Juuri tämän olen oivaltanut nelikymppisenä).
Vierailija kirjoitti:
Ok boomers
Nelikymppiset on milleniaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok boomers
Nelikymppiset on milleniaaleja.
🤯
Muutokset ovat olleet pelkästään positiivisia, kiitos kysymästä. Stressaan vähemmän ja nukun kuin tukki.
Vierailija kirjoitti:
N 40 v olen alkanut ärsyyntyä ja ahdistuakin helpommin. Uskoisin että se johtuu hormonitoiminnan muutoksista, eli luultavasti ne esivaihdevuodet alkaa nostaa päätään.
Mä taas olan alkanut uskomaan ettei kyseessä ole mikään hormonihomma, vaan se että alkaa vain riittämään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sais tavoitteita ja motivaatiota?
Ainakaan tavoitteita ei kannata ulkopuolisten antaa liikaa sanella. Markkintalous perustuu sille, että tavoitteet asetetaan aina vähän ylioptimistisesti rerusointiin nähden, ja siksi ihmisetkin uupuvat työelämässä. Ja jos vaikka somen antaa sanella vapaa-ajan "suoriutumistason", uupuu muuallakin kuin töissä.
Mun tavoitteena on olla mahdollisimman paljon läsnä nykyhetkessä ja ahdistua vähemmän. Helppoa ei ole, mutta hetkittäin onnistuu.
Alue: Aihe vapaa
Tällainen tutkimushypoteesi onkin esitetty. Jokaisesta ikäryhmästä löytyy yhteneväisyyksiä. Tätä kutsutaan elämänkaaripsykologiaksi.