Lue keskustelun säännöt.
Äitini suuttui kun en anna hänelle koiraamme
20.07.2015 |
Äitini jäi leskeksi 1,5 v sitten. Hän asuu omakotitalossa maalla. Viime syksy oli hänelle raskas, hän pelkää olla talossa yksin pimeällä. Talon ohi kulkee yksi iso tie, lähin naapuri on muutaman sadan metrin päässä mutta ei näy äidin talolle.
Nyt hän sai päähänsä, että meidän täytyy antaa hänelle toinen koiristamme seuraksi. Äitini on 83-vuotias eikä pysty tekemään mitään lenkkejä koiran kanssa. Koiralle liikunnaksi jäisi kävely pihalla yksin. Piha on aidattu, karkuun ei pääsisi. Äitini ei ole erityisen eläinrakas ihminen, kun olen käymässä hänen luonaan koirien kanssa, ei hän osoita niitä kohtaan mitään kiinnostusta. Todennäköisesti ainoat sanat, mitkä koira kuulisi, olisi: Mene ulos. Rapsutuksia tuskin paljoa tulisi.
Kyseinen koira on 3-vuotias borderterrieri, joka mielestäni tarvitsee vielä paljon liikuntaa ja leikkiä. Se on hyvät kamut toisen terrierimme kanssa, eli siltä riistettäisi myös lauma. Äitini asuu 500 kilometrin päässä, en ehdi käymään siellä usein.
Sanoin äidille, että etten anna koiraa sinne. Hän alkoi syyttää minua siitä, että koiran hyvinvointi menee hänen hyvinvointinsa edelle. Ehdotin, että hankin hänelle vartiointiliikkeen ja hälyttimet taloon. Ei kelpaa. Vain koiramme kelpaa. Hänen mielestään tämä on hänen alasajoaan, haluan hänet ulos kodistaan. Hän on vanhus ja häntä laiminlyödään. Hän unohtaa kokonaan, että olen teettänyt hänelle taloon kattoremontin, olen anatanut hänelle auton, jonka käyn myös huollattamassa ja katsastuttamassa. Olen järjestänyt nurmikonleikkuun. Siivoojan maksoin, hän tosin ei tykännyt yhdestäkään eikä löydy enää paikkakunnalta sopivaa siivoojaa.
Nyt hän sitten laittoi välit poikki. Kun lähdin ajamaan kotiin päin, hän sanoi että "Hei nyt sitten, tämä olikin varmaan viimeinen kerta kun nähdään." Ilmeisesti halusi vielä syyllistää lisää, jos hän nyt sitten syksyllä kuolee pimeänpelkoonsa, on se minun vika kun en antanut sitä koiraa.
Mitä mieltä olette, olinko nyt tosiaan itsekäs k*pää tässä koira-asiassa? Pitäisikö koira antaa hänelle? Onko äidin käytös ihan ok, mieheni on sitä mieltä että hänellä alkaa viirata päästä.
Äitini on aina ollut tosi itsekäs, hän ei välitä yhtään vaikka aiheuttaa pahaa mieltä muille. Koskaan hän ei pyydä anteeksi. Yleensä ottaa yhteyttä siinä vaiheessa, kun pitäisi hoidella hänelle joku homma. Nyt on minulla sellainen olo, että tarvitseeko tätä ihan loputtomiin sietää.
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:24"]
Älä nyt ainakaan koiraa enää anna vanhukselle! Tuskin pystyy itsestään ja talostaankaan huolehtimaan kovin pitkään, koska vaikuttaa jo nyt vähän höpsähtäneeltä vanhukselta noin kauniisti sanottuna. Muutto voi olla piankin edessä, tuossa iässä monen fyysinenkin kunto alkaa romahtaa, kun tuo henkinen puoli vaikuttaa jo vähän rappeutuneelta. Muuttoajatus ei tietenkään tunnu helpolta, minun lähisukulaiseni asui vielä pitkään omassa asunnossa vaikka oli muisti mennyt, liikkuminen keppien varassa ja oli pakko kytkeä sähköliesikin pois toiminnasta, ettei polta asuntoaan. Siis huomattavasti heikommassa kunnossa kuin ap:n äiti, mutta muutto ei tullut kysymykseenkään ennen kuin hän alkoi nähdä niin pahoja harhoja, että pelkäsi yksin asumista. Tällä hetkellä olisi hyvä, jos voisit pyytää naapuria, äitisi ystävää tai lähellä asuvaa sukulaista pitämään silmällä, että äidilläsi on kaikki hyvin ja pärjää yksinään. Jos se ei onnistu, niin kunnalta saa itse maksaen kotiavustajan tai muun henkilön käymään säännöllisesti äitisi luona.
[/quote]
Oikeesti?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:18"]Koska äitisi on 83 vuotias, olet itsekin todennäköisesti lähellä eläkeikää? Oletko ajatelut muuttaa eläkepäiviksi vanhempiesi taloon? Sehän voisi ratkaista kaikki ongelmanne!
[/quote]
Mun ukki täyttää tänä vuonna 91 ja mummi on 88. Ja äitini on 52. Kuinka nuorena porukka hankkii kakarat jos oletetaan että 83vuotiaan lapsi on kohta eläkeläinen..
Onko äitisi varaton, koska olet maksanut kattoremontin? Tehtiinkö se isäsi kuoleman jälkeen(1,5v)? Olet myös antanut hänelle auton. Ajaako hän? Oletko itse jo eläkkeellä? Oma mummoni on nimittäin myös 83v, äitini 61v ja molemmat ovat nyt eläkkeellä.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:18"]Koska äitisi on 83 vuotias, olet itsekin todennäköisesti lähellä eläkeikää? Oletko ajatelut muuttaa eläkepäiviksi vanhempiesi taloon? Sehän voisi ratkaista kaikki ongelmanne! [/quote] Mun ukki täyttää tänä vuonna 91 ja mummi on 88. Ja äitini on 52. Kuinka nuorena porukka hankkii kakarat jos oletetaan että 83vuotiaan lapsi on kohta eläkeläinLainaaen..
Tuohon aikaan oli yleistä tehdä lapset nuorena. Kyllä minun tuntemillani kuusikymppisilä on vähän yli kahdeksankymppiset vanhemmat.
Voisiko AP kertoa oman ikänsä, niin olisi helpompi nähdä kokonaiskuva.
Mites joku iso ja äkäinen kissa kotivahdiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koiraa ilkeälle vanhuudenhöperölle!
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:24"]
Älä nyt ainakaan koiraa enää anna vanhukselle! Tuskin pystyy itsestään ja talostaankaan huolehtimaan kovin pitkään, koska vaikuttaa jo nyt vähän höpsähtäneeltä vanhukselta noin kauniisti sanottuna. Muutto voi olla piankin edessä, tuossa iässä monen fyysinenkin kunto alkaa romahtaa, kun tuo henkinen puoli vaikuttaa jo vähän rappeutuneelta. Muuttoajatus ei tietenkään tunnu helpolta, minun lähisukulaiseni asui vielä pitkään omassa asunnossa vaikka oli muisti mennyt, liikkuminen keppien varassa ja oli pakko kytkeä sähköliesikin pois toiminnasta, ettei polta asuntoaan. Siis huomattavasti heikommassa kunnossa kuin ap:n äiti, mutta muutto ei tullut kysymykseenkään ennen kuin hän alkoi nähdä niin pahoja harhoja, että pelkäsi yksin asumista. Tällä hetkellä olisi hyvä, jos voisit pyytää naapuria, äitisi ystävää tai lähellä asuvaa sukulaista pitämään silmällä, että äidilläsi on kaikki hyvin ja pärjää yksinään. Jos se ei onnistu, niin kunnalta saa itse maksaen kotiavustajan tai muun henkilön käymään säännöllisesti äitisi luona.
[/quote]
Oikeesti?!
[/quote]
Ai mitä oikeesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 09:57"]
Tässä on monta kerrosta asioita.
Et voi antaa koirasi paikkaan, jossa siitä ei todennäköisesti huolehdita oikein. Toisaalta äitisi tulee tästä vetämään herneen nenään mahdollissti hyvinkin pysyvästi. Jotkut ihmist eivät koskaan tajua, miten paljon heidän eteensä tehdään töitä. Mulla on täti, jolle olen raahannut paikasta toiseen huonekaluja ja pesukoneita, hankkinut halvan rakennussuunnittelijan ja kaikkea. Se on kuitenkin siä mieltä, että HÄN tukee MINUA. Tämä tukeminen koostuu muutamista puhelinsoitoista noin joka toinen kuukausi. Nyt hän on vihainen kun ei ole jossain tehty kuten hän haluaa, mutta onneksi on joku toinen sukuhaara, johon hän on aina voinut olla tyytyväinen. Tietäisi vain, miten se sukuhaara puhuu hänestä takanapäin... Mut siis joo, joudut sietämään sitä, että äitisi tulee kuvittelemaan olevansa oikeassa ja väärinkohdeltu. Ja jollet siitä huolimatta ennen syksyä käy kylässä, voi hyvinkin käydä niin, että tämä oli viimeinen kerta kun näitte.
[/quote]
Oikeesti?!
[/quote]
mäkään en ole varma, mitä kysyt, mutta vastaus on aina sama: joo, oikeesti. Ihan aikuisten oikeesti.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:24"]
Älä nyt ainakaan koiraa enää anna vanhukselle! Tuskin pystyy itsestään ja talostaankaan huolehtimaan kovin pitkään, koska vaikuttaa jo nyt vähän höpsähtäneeltä vanhukselta noin kauniisti sanottuna. Muutto voi olla piankin edessä, tuossa iässä monen fyysinenkin kunto alkaa romahtaa, kun tuo henkinen puoli vaikuttaa jo vähän rappeutuneelta. Muuttoajatus ei tietenkään tunnu helpolta, minun lähisukulaiseni asui vielä pitkään omassa asunnossa vaikka oli muisti mennyt, liikkuminen keppien varassa ja oli pakko kytkeä sähköliesikin pois toiminnasta, ettei polta asuntoaan. Siis huomattavasti heikommassa kunnossa kuin ap:n äiti, mutta muutto ei tullut kysymykseenkään ennen kuin hän alkoi nähdä niin pahoja harhoja, että pelkäsi yksin asumista. Tällä hetkellä olisi hyvä, jos voisit pyytää naapuria, äitisi ystävää tai lähellä asuvaa sukulaista pitämään silmällä, että äidilläsi on kaikki hyvin ja pärjää yksinään. Jos se ei onnistu, niin kunnalta saa itse maksaen kotiavustajan tai muun henkilön käymään säännöllisesti äitisi luona.
[/quote]
Oikeesti?!
[/quote]
Ai mitä oikeesti?
[/quote]
Siis miten sen vanhuksen saa väkisin muutettua pois omasta kodistaan, jos hän ei suostu muuttoon ja osaa olla skarppina tasan sen ajan, kun joku ulkopuolinen on paikalla arvioimassa vanhuksen kuntoa. Vastailee kysymyksiin vain: niin, jaa, voi olla. Ei selviä kyselijälle edes millä vuosituhannella vanhus kuvittelee olevansa eikä auta vaikka sukulaiset yrittävät kertoa kuinka huolissaan ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvaranneke ja porttiin Dobermannin kuva. Myös Skypeseuranta olisi järkevä, mikäli äitisi on tietokoneihminen tai haluaa oppia laittamaan koneen päälle. Portille kamera, josta näet liikenteen, eikä ole edes kallista.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:37"]Mites joku iso ja äkäinen kissa kotivahdiksi?
[/quote]
No kuka sitä kissaa sitten hoitaa? Ruokkii, vaihtaa hiekat ym.? Ja kyllä kissakin tarvitsee hellyyttä ja rapsutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan myöskään kriisikoiraa Venäjältä tai virosta mammalle. Saattavat olla traumatisoituneita ja sairaita. He tarvitsevat hyvän kodin.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:35"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:18"]Koska äitisi on 83 vuotias, olet itsekin todennäköisesti lähellä eläkeikää? Oletko ajatelut muuttaa eläkepäiviksi vanhempiesi taloon? Sehän voisi ratkaista kaikki ongelmanne! [/quote] Mun ukki täyttää tänä vuonna 91 ja mummi on 88. Ja äitini on 52. Kuinka nuorena porukka hankkii kakarat jos oletetaan että 83vuotiaan lapsi on kohta eläkeläinLainaaen..
Tuohon aikaan oli yleistä tehdä lapset nuorena. Kyllä minun tuntemillani kuusikymppisilä on vähän yli kahdeksankymppiset vanhemmat.
Voisiko AP kertoa oman ikänsä, niin olisi helpompi nähdä kokonaiskuva.
[/quote]
Vaikka tehtiinmin nuorena, niin yleensä myös useampi.Itse olen 40 ja äitini olisi 84, jos vielä eläisi. Olen siis ilatatähti.
Mutta. Alkuperäiseen aiheeseen sanon kuten kaikki muutkin (ja itselläni on vielä borderterrieri): ei missään nimessä koiraa äidillesi. Sosiaalinen, iloinen, ystävällinen ja energinen 3-vuotias borderiparka tylsistyisi hengiltä ja kuolisi suruun noissa kuvioissa. Veikkaan lisäksi, että äitisi alkaisi aika pian valitella koiran käytösongelmista, kun koiraparka purkaisi energiaansa ei-toivotusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei äiti voi ihan vanhuudenhöperö olla, koska ajaa autoa. Oma samanikäinen mummoni pelaa tennistä ja antaa soittotunteja.
Miksi lähdit pois keskustelusta AP?
Äitisi on luultavasti narsisti tai vastaavaa, pysyttele kaukana.
Nämä aloitukset ovat aina samanlaisia. Viisi-kuusikymppiset tyttäret moittivat äitejään. Jos äidit pääsisivät ääneen, voisi kuva olla ihan toisennäköinen.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:27"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:18"]Koska äitisi on 83 vuotias, olet itsekin todennäköisesti lähellä eläkeikää? Oletko ajatelut muuttaa eläkepäiviksi vanhempiesi taloon? Sehän voisi ratkaista kaikki ongelmanne!
[/quote]
Mun ukki täyttää tänä vuonna 91 ja mummi on 88. Ja äitini on 52. Kuinka nuorena porukka hankkii kakarat jos oletetaan että 83vuotiaan lapsi on kohta eläkeläinen..
[/quote]
Aivan, äitini on 86, ja minulla eläkeikään min. 10 v, jopa 15 v.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:27"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 10:18"]Koska äitisi on 83 vuotias, olet itsekin todennäköisesti lähellä eläkeikää? Oletko ajatelut muuttaa eläkepäiviksi vanhempiesi taloon? Sehän voisi ratkaista kaikki ongelmanne!
[/quote]
Mun ukki täyttää tänä vuonna 91 ja mummi on 88. Ja äitini on 52. Kuinka nuorena porukka hankkii kakarat jos oletetaan että 83vuotiaan lapsi on kohta eläkeläinen..
[/quote]
Aivan, äitini on 86, ja minulla eläkeikään min. 10 v, jopa 15 v.
[/quote]
Jatkan. Pitäisikö eläkeläisenä muuttaa 500 km päähän huolehtimaan äidistä ja jättää mies, lapset ja lastenlapset (?) huomiotta...sekä hylätä ystäväpiiri...
Jokaisen, joka haluaa tulla näihin keskusteluihin pätemään mummuihin erikoistuneena kettutyttönä, olisi syytä ensin hankkia kokemusta vanhenevan narsistin käsittelystä, oli tällä muistisairaus tai ei. Ap, onko sinulla ketään siellä 500 km päässä kertomassa, missä mennään?
Minä alkaisin tuossa vaiheessa jo miettiä ja harjoitella tekniikoita, jolla saat äitisi kanssa neuvotteluvaltaa. Jos yrität vain minimoida puuttumisen, hän hortoilee hankeen ennen kuin saat hänet muuttamaan. Sinun on vain opeteltava kaappaamaan tilanteet. Jos hän kerran pelkää joutumista pois kotoaan, käännä asetelma, ja opettele suruttomasti lahjontaa, kiristystä ja uhkailua. Sanot, että jos hän haluaa asua kotonaan, niin nyt tehdään näin ja näin. Vaadi hiukan enemmän kuin mitä tosiasiassa tarvitkaan, jotta voit osoittaa vastaantulokykyä.
Jos et kykene venymään äidinrooliin sinua ikäsi pompottaneen ihmisen edessä, tarvitset tukea tilanteeseen, ja niin tarvitset muutenkin. Sinulla on oltava liittolaisia äidin asuinseudulla. Ota yhteys alueen muistihoitajaan. Muistiliitto voisi olla hyvä kontakti, liity sinne. Laita sähköpostiosoite tähän, tarvitset sellaisten ihmisten apua, jotka tietävät miten raskas tuo vaihe on nimenomaan niille, joiden äiti ei koskaan ole käynyt ihan täysillä.
Älä nyt ainakaan koiraa enää anna vanhukselle! Tuskin pystyy itsestään ja talostaankaan huolehtimaan kovin pitkään, koska vaikuttaa jo nyt vähän höpsähtäneeltä vanhukselta noin kauniisti sanottuna. Muutto voi olla piankin edessä, tuossa iässä monen fyysinenkin kunto alkaa romahtaa, kun tuo henkinen puoli vaikuttaa jo vähän rappeutuneelta. Muuttoajatus ei tietenkään tunnu helpolta, minun lähisukulaiseni asui vielä pitkään omassa asunnossa vaikka oli muisti mennyt, liikkuminen keppien varassa ja oli pakko kytkeä sähköliesikin pois toiminnasta, ettei polta asuntoaan. Siis huomattavasti heikommassa kunnossa kuin ap:n äiti, mutta muutto ei tullut kysymykseenkään ennen kuin hän alkoi nähdä niin pahoja harhoja, että pelkäsi yksin asumista. Tällä hetkellä olisi hyvä, jos voisit pyytää naapuria, äitisi ystävää tai lähellä asuvaa sukulaista pitämään silmällä, että äidilläsi on kaikki hyvin ja pärjää yksinään. Jos se ei onnistu, niin kunnalta saa itse maksaen kotiavustajan tai muun henkilön käymään säännöllisesti äitisi luona.