Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko sotkun keskellä eläviä perheitä?
19.07.2015 |
Olen aika tarkka siitä, että meillä kotona on puhdasta ja siistiä. Mikään hysteerikko en ole, vaan mielestäni ihan "normaali". Haluan, että vessa ja keittiö on aina puhtaat, pedit pedattuina ja että olkkarissa ei ole ylimääräistä rompetta. Kaapit ja laatikot on meillä kyllä aika sekaisin ja täynnä roinaa, myös lastenhuone on aina täysi kaaos. Mutta noin yleisarvosana kotimme siisteydestä olisi jotain 8+ arkipäivisinkin, kyllä tänne kehtaa pyytää ihmisiä kylään.
Mietin vain, että lähipiirissäni on parikin perhettä joiden kotona on oikeasti ihan törkyistä. Siis todella likaista ja sotkuista. Ihmettelen, miten nuo ihmiset pystyvät elämään pölypallojen ja romukasojen keskellä päivästä toiseen? Tosi ilkeää tietysti arvostella ja varmasti näkevät, miten katson heidän kotiaan (ja minulla on siitä huono omatunto tottakai).
Olen myös tarjoutunut siivousavuksi kun perheen lapset ovat olleet ihan pieniä, mutta apua ei ole tarvittu, koska sotku ei heitä itseään häiritse. En tietenkään ole sanonut, että "kamala sotku ja pitäisi siivota" vaan ihan vaan tarjoutunut auttamaan lasten hoidossa ja siivouksessa.
Tavallaan olen myös kateellinen, kun en itse pysty rentoutumaan vaikkapa perjantai-iltana elokuvaa katsomaan jos eteisessä on sadat kengät leväällään tai tiskipöytä ihan murusissa. Pääni pysyy järjestyksessä kun kämppä on suhtkoht järjestyksessä.
Apua, nytkin mietin, miten haluaisin mennä siivoamaan jonkun toisen likaisen vessan. :D :D
Sanokaa nyt, että täällä on joku muukin yhtä hullu?
Kommentit (50)
Minä olen itse sellainen kaaoksen keskellä eläjä. Olen analysoinut tätä ongelmaa aika paljon. Olen elänyt lapsuuteni kaootisissa olosuhteissa. Jos kotini on siisti ja järjestyksessä, olen itse hukassa. En ole koskaan tottunut tunteeseen että syyllisyys epäjärjestyksestä ei painaisi takaraivossa. Meillä kaaos pysähtyy aina tiettyyn pisteeseen. Se on kai se sopiva kaaoksen tasapainotila. Muuten olen erittäin aikaansaava ja ahkera, joten syyllisyys siitä etten suuntaa energiaani kodinhoitoon on musertava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen ihminen lukee sanomalehden, siis semmoisen isonmallisen, vessassa joka aamu, ja jättää sen siihen vessan lattialle levälleen päiväksi, kunnes seuraavan päivän lehti on siinä samassa pinossa? Kävin juuri kaverin luona ja siellähän ne parin-kolmen päivän sanomalehdet oli lattialla levällään. Luulin ensin, että on joku vesivahinko tai kuivausprosessi meneillään, mutta ei ollut.
Pöydät täynnä tyhjiä limu/vissy-pulloja, naistenlehtiä ja pikkuleegoja ja tarroja pitkin lattioita.
Vanhemmat ura-ihmisiä, työssäkäyviä, ihan fiksun näköisiä tuolla ulkomaailmassa. Sisällä, isossa uudessa valtavassa talossa aivan hirveä siivo koko ajan..
En käy nuuskimassa toisten koteja siivousmielessä. Omani on siivottava joka viikko, muuten en kestäisi roskaisuutta ja sotkua. Viikkosiivousrytmissä mikään paikka ei pääse pinttymään mahdottomaksi.
Mulla on sekaista. Mun on aina ollut kamalan vaikea kestää arjen rutiineja. Ilman lasta ne vielä sujuivat, mutta lapsen synnyttyä rutiinien määrä moninkertaistui. Ihan järjen kanssa tämän asian mietin, että kun lapsen tarpeista en voi tinkiä, mikä on asia, mistä voin? Kodin siisteys vai se, että voin lukea hyvää kirjaa? Totesin, että mun mielenterveydelle on välttämättömämpää lukea. Sotkuinen koti ei ole kiva, mutta kestän sen paremmin kuin sen, että elämä olisi pelkkää vauvanhoitoa, ruuanlaittoa ja siivousta.
Sotkuset ihmiset on vaan oikeesti laiskoja. Ymmärrän ainoastaan sotkun jos on sairautta perheessä. Oon kahden lapsen kanssa yksin. Aina silti siisti koti. Kaikkea ei tarvi siivota kerralla, jotain pientä joka päivä. Ja sinä päivänä kun tulee "siivousfiilis" pistän hihat heilumaan. Tavaramäärä kannattaa myös pitää kurissa, helpottaa tosi paljon siivoamista. En vaan oikeesti ymmärrä sotkuisia ihmisiä. Mua alkaisi ahdistamaan ja masentamaan sotkuinen koti. Tietysti jotain kamaa kertyy välillä tasoille, mut kyllä ne tulee siivottua viikon sisällä yleensä. Niin ja aina luettu lapsille iltasadut, leikitty ulkoiltu. Mutta jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nähnyt ja minua säälittää ne lapset. Äiti makaa perse homeessa ja tiuskii lapsilleen.
Siivoaisi välillä itse. Yök.
Vähän sama kuin meillä oli. Koti oli kuin kaatopaikka ja äisin mukaan (tietysti!) sotkut oli meidän lapsien syytä ja lapsien tehtävä on siivota, samalla kun äiti istuu perseellään ja huutelee ohjeita.
Ja kaatopaikalla tarkoitan oikeasti sotkuista, tyyliin joka helvetin ikinen taso täynnä romua, ruokapöydällä oli yleensä noin puolen metrin korkuinen keko kaikenlaista rojua ja roskaa. Lattioilla myös romua ja roskaa, joihinkin huoneisiin piti tehdä polku päästäkseen eteenpäin.
Siellä vielä sitten elukoita, jotka kusivat ja paskansivat kuka mihinkin... Hyi hemmetti.
Vierailija kirjoitti:
Sotkuset ihmiset on vaan oikeesti laiskoja. Ymmärrän ainoastaan sotkun jos on sairautta perheessä. Oon kahden lapsen kanssa yksin. Aina silti siisti koti. Kaikkea ei tarvi siivota kerralla, jotain pientä joka päivä. Ja sinä päivänä kun tulee "siivousfiilis" pistän hihat heilumaan. Tavaramäärä kannattaa myös pitää kurissa, helpottaa tosi paljon siivoamista. En vaan oikeesti ymmärrä sotkuisia ihmisiä. Mua alkaisi ahdistamaan ja masentamaan sotkuinen koti. Tietysti jotain kamaa kertyy välillä tasoille, mut kyllä ne tulee siivottua viikon sisällä yleensä. Niin ja aina luettu lapsille iltasadut, leikitty ulkoiltu. Mutta jokainen tyylillään.
Mun kokemuksen mukaan tehokkaat ihmiset ei ole usein kovin älyllisiä. Niillä ei esimerkiksi johonkin asiaan perehtyminen karkaa lapasesta sillä tavalla, että eivät vain malta jättää kesken... sen sijaan heille tulee noita siivousfiiliksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sisareni perheessä on aina ollut aika sotkuista, mutta ei se häiritse minua. He vat kovin kiireisiä, joskus toki siivoavat, mutta koko talo ei koskaan ole siisti. He ovat thyviä kokkeja, ja vierailen heidän luonaan mielelläni. Joskus sitten olen siivonnutkin keittiön, kun olen aamuvirkku ja herään ennen muita. Minulle oman kodin siivoaminen tuo esteettistä iloa, mutta ymmärrän, ettei se kaikille ole niin tärkeä asia.
Hienoa kun on kaltaisiasi ihmisiä! Oma tyyli ei ole aina se ainoa ja muunkin tyylin voi hyväksyä.
Olen palkatonta työtä tekevä alle kouluikäisen yh. Yleensä meillä on suht siistiä, mutta koska vastaan KAIKESTA yksin, välillä asiat pääsevät kasaantumaan ja kämppä menee sotkuun. (suvusta ei ole apua, kun asuu aivan muualla) Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Harrastuksistani en luovu, jotain omaa minulla on oltava. Olkoon vaan sotkuinen kämppä sitten, en elä esittääkseni muille jotain kulissia.
Tunnen lapsiperheen jossa on sekä sekaista että törkyisen likaista. Lapsia käy sääliksi. Kämppään on kerätty luonnollisesti mahdollisimman paljon tavaraa ja lemmikkieläimiä, niin että siivoaminen, jos siihen joku vahingossa sattuisi ryhtymään, olisi mahdollisimman vaikeaa. Tähän päälle moninaiset, lukuisat harrastukset, joiden varustekassit unohtuu homehtumaan jonnekin eteisen rytökasaan. Hometta on muuallakin, mutta ei sitä ehdi ajatella eikä asialle mitään tehdä, kun on taas kiire johonkin zumbaan tai bumbaan. Seuraavana harrastekertana on varusteet hukassa, voi ei, onkohan ne unohtuneet hallille tai jonnekin. No ei hätää, ostetaan uudet, ei ne paljon mitään maksa XXL:ssä.