Lue keskustelun säännöt.
Kävin tapaamassa Alzheimeria sairastavaa isoisääni
19.07.2015 |
hoitokodissa.
Ei ole pitkiin aikoihin tunnistanut minua. Harvoin ketään muutakaan. Mummon ehkä sillointällöin. Ei löydä enää lainkaan sanoja, mutta kuuntelee, nauraa ja hymyilee. Tarkkailee ympäristöään. Pitää mielellään kädestä.
Vierailun lopuksi halasin häntä. Hän rutisti tiukasti takaisin ja alkoi itkeä. Halattiin pitkään ja minä silitin hänen päätään. Hymyiltiin ja vilkutettiin toisillemme vielä ennen kuin lähdin ovesta. Nyt itken.
(Anteeksi turha aloitus, mutta halusin purkaa)
Kommentit (22)
Paljon voimia sinulle 20/21! Kaikkea hyvää sinulle ja mummollesi <3
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:24"]Mummolla sama sairaus. Ei tunnista lapsistaan kuin kaksi eikä lapsenlapsia ollenkaan. Lapsenlapsenlapsien olemassaolon muistaa mutta ei kuitenkaan muista.
Ei halua enää minuakaan halata kun "vieras tulee lääppimään". Omaa äitiään etsii eikä ruoka kelpaa kun äiti ei ole tehnyt.
Mutta rakas on kuitenkin vaikka raskasta on.
[/quote]
Vielä jatkan ettei kaikki päivät toki ole samanlaisia. Joskus saa auttaa vaatteita jopa päälle ja huolehtia ruuasta ja joskus taas on kuvatun kaltaista. Vaikka mummo ei hyvänäkään päivänä tunne.