Minkä rotuisia koiria teillä on lapsiperheissä?

Meillä on neljä lasta 1-8 vuotiaita iältään.Talossa on ollut aina Siperianhusky,niin nytkin kahden muun (seropi ja havanna)lisäksi.Sanonpa,että en ole ikään mukavampia koiria kuin husky vielä tavannut.Ei vartioi lelujaan tai ruokaansa,äärimmäisen pitkäpinnainen,sosiaalinen,mutta samalla itsenäinen koira.Ei ehkä ihan tavallinen valinta lapsiperheeseen,mutta hyvin varteenotettava vaihtoehto.Meidän koirista lempein,kylläkin ainut narttu mikä voi vaikuttaa.Meillä show-linjainen tällä hetkellä.Ihana,kiltti koira,lammas suden vaatteissa

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:01"]

Ei ainakaan novascotiannoutajaa. Serkkuni perheessä on neljä lasta ja novascotiannoutaja, melkoisen huono yhdistelmä. Rotu on jo valmiiksi vilkas, ja nämä innokkaat lapset ovat saaneet riehumisellaan koirankin ADHD-tapaukseksi. Haukkuu todella helposti kaikesta, päästää ilopissat kun joku tulee käymään (eikä ole pentu enää), hyppii päin, pihalla ollessaan lähtee juoksentelemaan autojen alle ja on kerran jäänytkin jne. Itseäni kiinnostaisi irlanninsusikoiran hankkiminen. Rodun pitäisi olla erittäin lempeä, rauhallinen ja jopa lasten käsiteltävissä (jostain ulkomaalaiselta koirasaitilta luin, että irlikset "adore children"; ei ollenkaan paha ominaisuus lapsiperheen koiralle).

[/quote]

Novascotiannoutaja on ihan hyvä koira lapsiperheessä. Tosin jos ei viitsi sitä koiraansa ja lapsiaan lainkaan kasvattaa, niin en suosittelisi mitään koiraa sellaiseen perheeseen.

Terveisin 4 lapsen äiti ja yhden tollukan omistaja

Hyvin koulutetut leonbergin koira ja Bernin paimenkoira  ovat tottuneet kahteen vilkkaaseen tyttöön eivätkä ole koskaan purreet ketään , joskus keskenään vähän tappelee/painii ja sitäkin harvoin

Kääpiösnautseri

Basenji. Oli meillä jo useamman vuoden ennen lapsia mutta silti on suhtautunut heihin hienosti. Joskus murisee, jos lapsi pääsee tahallaan härnäämään mutta kertaakaan ei ole purrut. Siitäkin ihana rotu ettei haukkua-raksytä kuten monet muut rodut.

Meillä paimensukuinen suomenlapinkoira. Otimme koiran kun vanhemmat lapset 3 ja 4, nuorin syntyi kun koira oli jo talossa. 

Koskaan ei ole tarvinnut kantaa huolta siitä tuleeko lasten kanssa juttuun, todella pitkäpinnainen, lapset olis saaneet vaikka kaivaa luun suusta ilman ongelmia. Lapset on tuoneet kavereita kotiin ilman, että aikuisia kotona. Lähinnä on saanut opettaa lapsia, että kaikkia koiria ei voi lähestyä yhtä rennosti. 

Muutenkin koira on ollut todella helppo, ei tee itsestään suurta numeroa, mutta silti tykkää olla siellä missä perhekin. Lenkillä jaksaa ja viihtyy säässä kuin säässä ja kaikenlaisessa maastossa. 

Suosittelen :) 

Tiibetinspanieli, mutta ei kyllä mikään lenkkeilijä...

Cockerspanieleita ollut jo 4, lasten ollessa 1-16-vuotiaita. Iloinen ja leikkisä rotu, suht pieni muttei jää jalkoihin.

Suomenajokoira ja pohjanpystykorva
Pohjis on superkiltti pallero, mutta ajokoira on aika arka ja saattaa näykätä säikähtäessään
Lapset nuorin 6 ja vanhin 16

Suomenlapinkoira. Todella lapsirakas ja helppo kouluttaa. Labradori ja kultainennoutaja tulee myös lapsien kanssa hyvin toimeen.

Muistakaahan, että adoptoimalla saatte myös hyvän koiran jolla on suuri tarve kodille.

Hyvä muistaa myös että pienet ja hauraat koirat ovat vaarassa lasten kanssa ja saattavat siksi olla aggressiivisia, eli isot koirat pärjää yleisesti paremmin lasten kanssa. Toki lapsille täytyy opettaa hyvin miten koirien kanssa ollaan.

Kokemuksia löytyy labbiksesta, seropista, staffista, sakemannista, boxerista ja kahdesta tosasta.

Labbis oli ihan täysi ad/hd :D sähläsi ihan koko ajan, ihan sama mitä teit niin innostu. Yksin ollessaan haukkui ja ulvoi, mutta ei tuhonnut kotia. Lenkkeily oli aina niin hieno näky :D ei ikinä tiennyt kummalla puolella tänään mentäisiin, ei siis ollut tyyppiä koira taluttaa ihmistä vaan seilasi puolelta toiselle ja häntä vispas niin pirusti :D kaikin puolin ihmisrakas koira, mutta kyllä oli sellanen sählääjä pakkaus, että ei kyllä äkkiä unohdu. Harrastettiin kaikenlaista ja virtaa vaan riitti :)
Seropi (vehnäterrier/suomenpystykorva mix)
Oli aluksi mitä lempein ja kiltein koira. Kun täytti 2v niin rupesi merkkaamaan sohvat yms ja nylkytti pehmolelut jne.... Sitten leikattiin, merkkaus ja nylkytys loppui seinään. Seuraavaksi tuli agressiivisuus ongelmia. Rupesi lenkittäessä hyökkäilemään ihmisiä kohtaan ja näytti hampaita ja haukkui. Kaupunki elämä oli sille liikaa ja loppujen lopuksi pääsi mukavan perheen luokse maalle, jossa nämä ongelmat katosivat. Kävin koiraa katsomassa siellä monet kerrat ja oli aivan kuin eri koira :) kuoli 10 vuotiaana muutamia vuosia sitten.
Staffi
Oli mitä ihanin ja rauhallisin koira mitä tiedän. Ei haukkunut elinaikanansa kuin muutaman kerran. Kaikki pihan lapset rakastivat tätä veitikkas ja saivat jopa lenkitellä. Oli niin kiltti ja rauhallinen. Ei mitään pahaa sanottavaa ko. Rodusta. Lopetettiin 7 vuotiaana kun syöpää sairasti.
Sakemanni
Oli ihan järjettömän kokoinen uros säkäkorkeudeltaan ja uljaan näköinen. Tottelevainen, nöyrä, mutta myös todella kova vartioimaan. En muista että ikinä olisi ollut minkäänlaisia ongelmia mitkä olisi ollut häkyttäviä. Toisten koirien kanssa tuli tasan niin kauan juttuun kunnes joku rupesi tätä alistamaan. Upea oli koira ja hieno luonne :)
Boxeri
Tämä tuli mulle eräältä naiselta ollessaan 2v, täysin kouluttamaton koira, ei ollut sisäsiisti ( vaikka niin väitettiin, narttu kyseessä), ei mitään käsitystä miten remmissä kuljetaan ja voi luoja mikä miesten vihaaja. Olin aivan pöyristynyt kun oli yrittänyt käydä huoltomiehen päälle, tosin tuo hultomieskään ei minulle ollut ilmoittanut menevänsä kotiini sinä päivänä vaan hänen piti mennä toisena päivänä. Soitti minulle ja kertoi että oli kerinnyt oven vetämään juuri kiinni koiran nenän edestä ennenkuin tämä oli hyökännyt, mies oli säikähtänyt mutta sanoi että itse oli unohtanut ilmoittaa tulostaan. Nykyään koira on sisäsiisti, mutta tulee ilopissoja. Kävelee remmissä nätisti, mutta haukkuu edelleen miehille. Kotiini voi tulla miespuolisia henkilöitä, mutta vain kun olen paikalla. Koira karttaa miehet ja pysyy niistä kaukana ja ei anna koskea. Uskon että kaikki menee vieläkin parempaan suuntaan, helpottaisi vain jos tietäisi mitä on joskus tapahtunut, koira tällä hetkellä 4v.
Tosat.
Tällä hetkellä on 2 tosaa ja tuo boxeri.
Aivan lepposia kavereita nämä muskelimammat :) hyvin rauhallisia ja kuuliaisia. Tottelevat käskyjä todella hyvin ja ovat aina valppaina. Ei pienintäkään agressiivisuutta, ei mitään näykkimisä jne. Aivan mahtavia :) tykkäävät olla rapsuteltavina ja muutenkin huomioitavina :) vaikka kuuluvatkin taistelukoira rotuun, niin nämä ovat kyllä kaukana siitä :D

Coton de tuléar. Sopii hyvin lapsiperheeseen, kiltti ja tykkää touhuta.

Valkoinenpaimenkoira, sekarotuinen (iso koira) ja Suomen lapinkoira. Ovat tulleet meille ennen lapsia. Helposti meni kuoluttaminen. Lapset nyt 3v ja 1,5v. Ei ole ikinä ollut ongelmia. Eiköhän siinä tärkeintä ole se, miten aikuiset koiransa opettaa. Kannatan koulutusta heti pennun tulosta asti. :)

Jos koira purisi mun lasta, selvittäisin, mistä se johtui ja opettaisin lasta toimimaan jatkossa niin, ettei anna koiralle aihetta purra. Ei mikään koira syyttä suotta ketään pure, lasta varsinkaan. Kilteinkin perhekoira saattaa kuitenkin puolustautua siinä kohtaa, kun kahdeskymmeneskahdeksas nitojan niitti tärähtää lapsen toimesta sen korvaan.

Pikkulapsia ei noin yleensä ottaen tule jättää valvomatta, varsinkaan eläinten kanssa. Aikuinen on aina vastuussa tilanteessa ja hölmöä ruveta koiraa syyttämään, jos lapsi käyttää sitä kohtaan väkivaltaa tms. ja se puolustautuu.

No kyllä koira voi purra ihan syyttä suottakin, ei ole lainkaan harvinaista. Yleensä ovat huonohermoisia tapauksia. Meillä on cardigan corgi, ja on tosi leppoisa ja leikkisä kaveri alakoululaisille.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä koira voi purra ihan syyttä suottakin, ei ole lainkaan harvinaista. Yleensä ovat huonohermoisia tapauksia. Meillä on cardigan corgi, ja on tosi leppoisa ja leikkisä kaveri alakoululaisille.

Se, ettei ihminen tajua, mikä syy koiralla on ollut tai että koiran syy purra oli huono niin se ei tarkoita sitä, ettei syytä olisi.

Huonohermoisempi koira voi esimerkiksi tulkita jonkin ihan pienen eleen itseään uhkaavaksi, karkuun juokseva lapsi voi laukaista saalistusvietin, koira voi pelästyä, jne. On koiran omistajan vastuulla valvoa, ettei koira joudu tilanteeseen, jossa se voisi todennäköisesti purra.

Minkä rotuisia lapsia teillä on koiraperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä koira voi purra ihan syyttä suottakin, ei ole lainkaan harvinaista. Yleensä ovat huonohermoisia tapauksia. Meillä on cardigan corgi, ja on tosi leppoisa ja leikkisä kaveri alakoululaisille.

Se, ettei ihminen tajua, mikä syy koiralla on ollut tai että koiran syy purra oli huono niin se ei tarkoita sitä, ettei syytä olisi.

Huonohermoisempi koira voi esimerkiksi tulkita jonkin ihan pienen eleen itseään uhkaavaksi, karkuun juokseva lapsi voi laukaista saalistusvietin, koira voi pelästyä, jne. On koiran omistajan vastuulla valvoa, ettei koira joudu tilanteeseen, jossa se voisi todennäköisesti purra.

Tomato-tomaato

Syy voi olla vaikkapa se, että lapsi katsoi väärään suuntaan tai seisoi kummallisessa asennossa.

Pekingeesi. Ei tuo mitään opi mutta on muuten todella kiltti, koskaan ei ole kenellekään mitään pahaa tehnyt.