Minkä rotuisia koiria teillä on lapsiperheissä?

Meillä on malinois. Oli jo ennen lasten syntymää, lapset nyt 3 ja 5v. Mitä mainion perhekoira on ollut kiitos hyvän hermorakenteensa. Koheltaa vain ulkona, kiltti ja tottelevainen.

En silti toista malia uskaltaisi ottaa, paljon on huonompihermoisia rodussa.

Voi myös adoptoida koiria jotka on tottuneet lapsiin. Niitä hylätään niin paljon että valinnanvaraa, niin ulkonäössä kuin luonteessa löytyy! Eikä kukaan anna mitään sikaa säkissä jos rehellisestä paikasta hankkii, aina kerrotaan luonteesta ja aiemmasta elämästä.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:20"]

Saksanpaimenkoira narttu ja 2vuotias lapsi. Koira on ollut äärimmäisen helppo koulutettava ja tottelee kuin unelma. Kulkee nenä aikuisen reidessä kiinni. Kova vahtimaan. Hermojaan ei ole menettänyt kertaakaan vaikka lapsi välillä kovin ottein halailee tms. Jos koira ei jaksa enempää olla muksun leikin kohteena niin lähtee pois.

[/quote] Sakut kiinnostavat minua. Lähinnä mietityttää tuo vahtivietti. Toisaalta se on hyvä asia, mutta toisaalta en halua, että vieraat pelkäävät tulla meille kylään. Ilmeneekö teidän koiralla aggressiota vieraita kohtaan? Lähinnä tarkoitan, että jos koira on kahdestaan vieraan kanssa niin pyrkiikö se silloin vahtimaan häntä?

Vielä tuosta koulutettavuudesta. Oppiiko teidän koira nopeasti vai testaileeko rajoja samoissa asioissa useasti? Yhdellä tutulla on saku, jonka kanssa ollut paljon käden vääntöä johtajuudesta.

Ap

Meillä on Walesinspringerspanieli. Aivan ihana rotu ja todella hyvä lasten kanssa. Walesi on helppo kouluttaa eli miellyttämisen halua löytyy, mutta määrätietoinen ja johdonmukainen täytyy olla. Metsästyskoirana se omaa päättäväisen luonteen ja joskus toimii toisin kuin on pyydetty, ihan vaan siksi, että se tahtoo niin. On kuitenkin ihmisiin kiintyvää sorttia eikä helposti karkaile tai jos lähtee riistan perään palaa pian takaisin.

Walesi kyllä vaatii enemmän tekemistä kuin vain lenkkiseura, vaikka siihenkin se soveltuu. Sen lisäksi pitäisi olla muuta aktivointia kuten jäljestämistä, älykkyyspuuhaa, agilityä,  tokoa tms.

Cockerspanieli on myös hyvä lapsiperheen koira ja walesista pienempänä koirana ei ehkä vaadi niin paljon aktiviteettiä, vaikka aktiivinen rotu onkin.

Spanielit ovat trimmattavia rotuja joten turkki vaatii työtä.

Kultainennoutaja on takuuvarma lapsiperheen koira ja koulutettavuudeltaan hyvä ja helppo. Ehkä se voisi olla ensikoirana hyvä. Minkä kokoista olet miettinyt? Millaista turkkia? Pitkää vai lyhyttä? Kuinka paljon aikaa on koiralle? Vaihtoehtoja on useita, mutta ehkä etsiminen kannattaa aloittaa siitä, että määrittelet ensin ominaisuuksia joita koirassa olisi hyvä olla mielestäsi ja sitten alat haravoida niiden mukaisia rotuja.

Cockerit korkealla omaa perhettä purreiden tilastoissa

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:20"]

Saksanpaimenkoira narttu ja 2vuotias lapsi. Koira on ollut äärimmäisen helppo koulutettava ja tottelee kuin unelma. Kulkee nenä aikuisen reidessä kiinni. Kova vahtimaan. Hermojaan ei ole menettänyt kertaakaan vaikka lapsi välillä kovin ottein halailee tms. Jos koira ei jaksa enempää olla muksun leikin kohteena niin lähtee pois.

[/quote] Sakut kiinnostavat minua. Lähinnä mietityttää tuo vahtivietti. Toisaalta se on hyvä asia, mutta toisaalta en halua, että vieraat pelkäävät tulla meille kylään. Ilmeneekö teidän koiralla aggressiota vieraita kohtaan? Lähinnä tarkoitan, että jos koira on kahdestaan vieraan kanssa niin pyrkiikö se silloin vahtimaan häntä?

Vielä tuosta koulutettavuudesta. Oppiiko teidän koira nopeasti vai testaileeko rajoja samoissa asioissa useasti? Yhdellä tutulla on saku, jonka kanssa ollut paljon käden vääntöä johtajuudesta.

Ap

 
[/quote]

Ei vahdi niitä ketkä ovat meidän kanssa. Eli jos on saman katon alla niin ei vahdi niitä mutta pihan ulkopuolella olevia vahtii jos ei olla ilmaistu että ei tarvitse vahtia. Pihaan ei ketään ilman lupaa päästä.
Haukkuu kyllä herkästi jos läheltä kuuluu ääniä, mutta lopettaa sen käskystä ja jatkaa vahtimista tuijottamisella ja pitää semmosta murahtelua.
Meidän kanssa ei ole ollut mitään epäselvää johtajuuden kanssa. Pentuna jaksoi kyllä yrittää kielloista huolimatta jatkaa touhujaan mutta sai senkin kitkettyä nopeasti pois. Ehkä urokset kokeilee omistajaa enemmän?
Toisten koirien kanssa tämä tulee toimeen ulkona jos kukaan ei yritä sitä alistaa. Sisätiloissa tulee muiden koirien kanssa tappelu, oltiin omassa kodissa tai muualla.
Eikä tosiaan anna muiden koirien hyppiä silmilleen.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:20"]

Saksanpaimenkoira narttu ja 2vuotias lapsi. Koira on ollut äärimmäisen helppo koulutettava ja tottelee kuin unelma. Kulkee nenä aikuisen reidessä kiinni. Kova vahtimaan. Hermojaan ei ole menettänyt kertaakaan vaikka lapsi välillä kovin ottein halailee tms. Jos koira ei jaksa enempää olla muksun leikin kohteena niin lähtee pois.

[/quote] Sakut kiinnostavat minua. Lähinnä mietityttää tuo vahtivietti. Toisaalta se on hyvä asia, mutta toisaalta en halua, että vieraat pelkäävät tulla meille kylään. Ilmeneekö teidän koiralla aggressiota vieraita kohtaan? Lähinnä tarkoitan, että jos koira on kahdestaan vieraan kanssa niin pyrkiikö se silloin vahtimaan häntä?

Vielä tuosta koulutettavuudesta. Oppiiko teidän koira nopeasti vai testaileeko rajoja samoissa asioissa useasti? Yhdellä tutulla on saku, jonka kanssa ollut paljon käden vääntöä johtajuudesta.

Ap

 
[/quote]
Kannattaa miettiä myös siltä kantinta että pärjääkö lapsi koiran kanssa kahdestaan. Esim alakouluiässä kouluun lähtö ja kotiin tulo, onko koira lapsen kanssa vai esim eristettynä. Kovapäinen koira voi aikuisen poissaollessa sikailla ja pomottaa lasta, pahimmillaan purra. Aikuisten läsnäollessa voi olla nöyrää koiraa . Näitä sikailijoita on joka rodussa joten hanki hyvältä ja ammattitaitoiselta kasvattajalta . Meillä on 2xstaffi ja 1x saksanpaimenkoira, joista viiden vuoden kuluttua , kun koulu alkaa, on tod näk sakemanni hengissä, staffit silloin 18 v.. . En osaa sanoa miten sakemannin kanssa pärjää, koira ja lapsi ovat vielä nuoria. Aika näyttää.

Ei ainakaan novascotiannoutajaa. Serkkuni perheessä on neljä lasta ja novascotiannoutaja, melkoisen huono yhdistelmä. Rotu on jo valmiiksi vilkas, ja nämä innokkaat lapset ovat saaneet riehumisellaan koirankin ADHD-tapaukseksi. Haukkuu todella helposti kaikesta, päästää ilopissat kun joku tulee käymään (eikä ole pentu enää), hyppii päin, pihalla ollessaan lähtee juoksentelemaan autojen alle ja on kerran jäänytkin jne.

Itseäni kiinnostaisi irlanninsusikoiran hankkiminen. Rodun pitäisi olla erittäin lempeä, rauhallinen ja jopa lasten käsiteltävissä (jostain ulkomaalaiselta koirasaitilta luin, että irlikset "adore children"; ei ollenkaan paha ominaisuus lapsiperheen koiralle).

Rottweiler ja on niin ihana lasten kanssa. Toki rodunomaidia piirteitä löytyy mutta ei ongelmia kun tietää kuka/ketkä on nokkimisjärjestyksessä ensin. Eikä ole koskaan purrut ketään. Vähän riehakas välillä (3 v.) mutta silloin onkin syytä lhteä metsään juoksemaan puhti pois

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:52"]

Cockerit korkealla omaa perhettä purreiden tilastoissa

[/quote]

no sitten on ollut sairaat yksilöt kysymyksessä. Cockereitakin on kahta eri lajia amerikkalaisia ja englantilaisia. Englantilaisia olen tavannut paljon, eikä yksikään niistä ole ollut millään tavalla aggressiivinen. Yhden amerikan cockerin tiedän, joka oli sekaisin päästään ja se lopetettiin 5 vuotiaana, mutta se olikin ostettu jostakin virosta.

kai koira kun koira voi ihmistä/lasta purra, jos on kasvatettu väärin tai koira on vialla päästään.

Kultainennoutaja on aina varma valinta. Meille tuli kultainennoutaja kun olin lapsi, ja se oli oikeasti maailman kultaisin ja sydämellisin koira, mitä maa päällään kantoi. Meitä oli kolme lasta, yksi taapero ja kaksi eskarilaista kun koira tuli taloon luovutusikäisenä pentuna.

Tärkeää on ottaa koira hyvältä kasvattajalta, joka osaa valita teille hyvän pennun. Lapsiperheeseen suosittelisin itse mahdollisimman rauhallista pentua.

Älkää ottako mitään keltaisenpörssin "200e koiranpentu virosta"-tyyppistä pentutehtailupentua. Pyydän.

Meillä 2 dalmatialaista. Lapset 3v ja 6v.
Dalmis on niin ystävällinen, meillä niiden päältä saisi ajaa vaikka traktorilla ja ne makaisivat alla jos vaan se ihmistä miellyttää. dalmikset ovat niin lojaaleja, vielä enemmän kuin vanha lapukka joka nukkui pari vuotta sitten pois. meillä myös lapset voivat ulkoiluttaa koiria (6v ja hänen ystävänsä). Asumme taajaman ulkopuolella ok-talossa.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:01"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:20"]

Saksanpaimenkoira narttu ja 2vuotias lapsi. Koira on ollut äärimmäisen helppo koulutettava ja tottelee kuin unelma. Kulkee nenä aikuisen reidessä kiinni. Kova vahtimaan. Hermojaan ei ole menettänyt kertaakaan vaikka lapsi välillä kovin ottein halailee tms. Jos koira ei jaksa enempää olla muksun leikin kohteena niin lähtee pois.

[/quote] Sakut kiinnostavat minua. Lähinnä mietityttää tuo vahtivietti. Toisaalta se on hyvä asia, mutta toisaalta en halua, että vieraat pelkäävät tulla meille kylään. Ilmeneekö teidän koiralla aggressiota vieraita kohtaan? Lähinnä tarkoitan, että jos koira on kahdestaan vieraan kanssa niin pyrkiikö se silloin vahtimaan häntä?

Vielä tuosta koulutettavuudesta. Oppiiko teidän koira nopeasti vai testaileeko rajoja samoissa asioissa useasti? Yhdellä tutulla on saku, jonka kanssa ollut paljon käden vääntöä johtajuudesta.

Ap

 
[/quote]
Kannattaa miettiä myös siltä kantinta että pärjääkö lapsi koiran kanssa kahdestaan. Esim alakouluiässä kouluun lähtö ja kotiin tulo, onko koira lapsen kanssa vai esim eristettynä. Kovapäinen koira voi aikuisen poissaollessa sikailla ja pomottaa lasta, pahimmillaan purra. Aikuisten läsnäollessa voi olla nöyrää koiraa . Näitä sikailijoita on joka rodussa joten hanki hyvältä ja ammattitaitoiselta kasvattajalta . Meillä on 2xstaffi ja 1x saksanpaimenkoira, joista viiden vuoden kuluttua , kun koulu alkaa, on tod näk sakemanni hengissä, staffit silloin 18 v.. . En osaa sanoa miten sakemannin kanssa pärjää, koira ja lapsi ovat vielä nuoria. Aika näyttää.
[/quote]

Tää on totta.
Meidän saku narttu on nyt kuuden vanha ja lapsi tosiaan kahden. Vauva-aikana koiraa ei vauva erityisemmin kiinnostanut. Oli kyllä leviton jos vauva itki, mutta ei mustasukkaisuutta tms. sen jälkeen kun lapsi oppi kävelemään itse, niin koiralle piti opettaa että lapsi on nokkimijärjestyksessä ennen sitä. Kolmisen viikkoa meni kun koira täysin tajusi että lapsi on myös hänen "pomonsa". Alkuun yritti lapsen kädestä ottaa pois omia tavaroitaan kuten palloja ja luita. Ei siten että lapsi olisi loukannut mutta kuitenkin.
Uskallan jättää koiran ja lapsen kahdestaan sisälle jos laitan vaikka pyykkejä ulos kuivumaan. Kuuloetäisyydellä olen, koska ei voi ikinä olla täydin varma. Voihan lapsikin tehdä koiralle jotakin mitä koiran ei tarvitsekkaan sietää..

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:20"] Saksanpaimenkoira narttu ja 2vuotias lapsi. Koira on ollut äärimmäisen helppo koulutettava ja tottelee kuin unelma. Kulkee nenä aikuisen reidessä kiinni. Kova vahtimaan. Hermojaan ei ole menettänyt kertaakaan vaikka lapsi välillä kovin ottein halailee tms. Jos koira ei jaksa enempää olla muksun leikin kohteena niin lähtee pois. [/quote] Sakut kiinnostavat minua. Lähinnä mietityttää tuo vahtivietti. Toisaalta se on hyvä asia, mutta toisaalta en halua, että vieraat pelkäävät tulla meille kylään. Ilmeneekö teidän koiralla aggressiota vieraita kohtaan? Lähinnä tarkoitan, että jos koira on kahdestaan vieraan kanssa niin pyrkiikö se silloin vahtimaan häntä? Vielä tuosta koulutettavuudesta. Oppiiko teidän koira nopeasti vai testaileeko rajoja samoissa asioissa useasti? Yhdellä tutulla on saku, jonka kanssa ollut paljon käden vääntöä johtajuudesta. Ap   [/quote] Kannattaa miettiä myös siltä kantinta että pärjääkö lapsi koiran kanssa kahdestaan. Esim alakouluiässä kouluun lähtö ja kotiin tulo, onko koira lapsen kanssa vai esim eristettynä. Kovapäinen koira voi aikuisen poissaollessa sikailla ja pomottaa lasta, pahimmillaan purra. Aikuisten läsnäollessa voi olla nöyrää koiraa . Näitä sikailijoita on joka rodussa joten hanki hyvältä ja ammattitaitoiselta kasvattajalta . Meillä on 2xstaffi ja 1x saksanpaimenkoira, joista viiden vuoden kuluttua , kun koulu alkaa, on tod näk sakemanni hengissä, staffit silloin 18 v.. . En osaa sanoa miten sakemannin kanssa pärjää, koira ja lapsi ovat vielä nuoria. Aika näyttää.

[/quote] Olen miettinytkin jo tuota kouluun lähtö asiaa. Kun lapset lähtevät kouluun niin en uskaltaisi kyllä jättää koiraa lasten kanssa keskenään aamuisin tai päivisin. Ajattelin,että koira olisi isossa häkissä/tarhassa pihalla, kun me vanhemmat emme ole kotona. Ihan senkin vuoksi, että jos lapset tuovat vaikka kavereita kotiin niin en uskaltaisi ottaa mitään riskiä, että jotain sattuisi. 

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:30"]

Suositteletteko? Minkälainen koulutettava koirasi on ollut? Onko purrut koskaan lapsia?

[/quote]Seropi. Juu ja suosittelen, kiltti koira ja ruoalla lahjomalla on oppinut mitä vaan. Ei ole purrut ketään ikinäkoskaan.

[/quote]Mikä ihmeen rotu on seropi? Ei kyllä löydy mistään rotuluetteloista.

Meillä oli mun lapsuudessa sakemanni ja ihanampaa koiraa en ole koskaan tavannut. Minä ainoana lapsena olin sen silmäterä, ikinä ei jättänyt vahtimatta. Äiti pystyi huoletta jättämään minut pihalle koiran kanssa. Jos yritin mennä avaamaan porttia koira meni eteeni. Tökki kuonolla jalkaani ja osoitti mihin suuntaan pitää mennä. Ikinä ei poistunut rannasta kun olin uimassa. Ei hermostunut vaikka roikuin jalassa kiinni ja välillä nappasin luunkin suusta. Oli itse lempeys.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:30"]

Suositteletteko? Minkälainen koulutettava koirasi on ollut? Onko purrut koskaan lapsia?

[/quote]Seropi. Juu ja suosittelen, kiltti koira ja ruoalla lahjomalla on oppinut mitä vaan. Ei ole purrut ketään ikinäkoskaan.

[/quote]Mikä ihmeen rotu on seropi? Ei kyllä löydy mistään rotuluetteloista.

[/quote] Sekarotuista koiraa sanotaan seropiksi. :)

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:30"]

Suositteletteko? Minkälainen koulutettava koirasi on ollut? Onko purrut koskaan lapsia?

[/quote]Seropi. Juu ja suosittelen, kiltti koira ja ruoalla lahjomalla on oppinut mitä vaan. Ei ole purrut ketään ikinäkoskaan.

[/quote]Mikä ihmeen rotu on seropi? Ei kyllä löydy mistään rotuluetteloista.

[/quote] Sekarotuinen piski. Meillä Mittelspitz.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:09"]Kultainennoutaja on aina varma valinta. Meille tuli kultainennoutaja kun olin lapsi, ja se oli oikeasti maailman kultaisin ja sydämellisin koira, mitä maa päällään kantoi. Meitä oli kolme lasta, yksi taapero ja kaksi eskarilaista kun koira tuli taloon luovutusikäisenä pentuna.

Tärkeää on ottaa koira hyvältä kasvattajalta, joka osaa valita teille hyvän pennun. Lapsiperheeseen suosittelisin itse mahdollisimman rauhallista pentua.

Älkää ottako mitään keltaisenpörssin "200e koiranpentu virosta"-tyyppistä pentutehtailupentua. Pyydän.
[/quote]

Itsellä kokemusta tästä nk. Keltasenpörssin 200€ koirasta, ennen tuota meidän bertsua. Voin sanoa syvällä kokemuksella että ei kannata ei. Meille kävi surullisesti siinä asiassa kun ei keritty koiraa pitämään kuin 2kk ja jouduttiin lopettamaan se. Kysymyksessä oli 6kk vanha pentu vasta. Oli mitä ihanin yksilö, mutta kivuista oli jo kärsinyt ilmeiseti pitkään. Kyllä niin huijatuksi js tyhmäksi olonsa tunsi. Ja kaikkein pahinta oli kun vanhin lapseni (4v) otti asian niin raskaasti, että pelkäsin selviääkö hän siitä ollenkaan.
Itse en aio ostaa enkä ottaa keneltäkään muulta kuin kasvattajalta koiran tästä lähtien (nykyinen koira myös 20vuoden kokemuksen omaavalta kasvattajalta). Keneltä tämä nk. Keltaisenpörssin koira ostettiin kirjoitti minulle niin riipaisevan tarinan tästä pennusta ennen osto aikomustani, että siinä kohtaa päätin jo että otan sen. Halusin tarjota tälle hyvän ja rakastavan kodin. Mutta emme saaneet nauttia kuin 2kk tuosta ihanasta hauvasta. Mutta eipä tarvitse koiran kärsiä enään mistään... Toivon vaan että nämäkin ihmiset jotka tämmöstä harrastaa, saavat joskus ansionsa mukaan... Älkää ostako koiraa takaluukusta...

2 Berninpaimenkoiraa ja lapset 5 ja 7. Lepposia otuksia... Isoja sylikoiria