Laitoin työkaverille onnittelu tekstarin pari viikkoa sen jälkeen kun hän sai tytön, eipä vaivautunut edes vastaamaan.
Kommentit (16)
jos tulee 50 onnitteluviestiä ei niihin ole aikaa vastata. jos lähettäjä ei tätä ymmärrä, en voi auttaa. viimeistään lapsen saatuani opin ettei aina tarvitse miellyttää muita, vaan tekee niin kun jaksaa.
onnitteluviestiin vastaamaan.
Enkä ole itsekään noihin vauvaonnitteluviesteihin saanut vastausta kuin joskus harvoin.
Niitähän tulee ihan tuhottomasti ja todellakin on silloin muutakin tekemistä kuin vastata joka viestiin.
tekstareita ja puhelinsoittoja tuli niin paljon (jo sairaalaan), että jos olisin kaikkiin vastannut en olisi muuta ehtinytkään tehdä kuin näpytellä viestejä ja puhumassa puhelimessa. Siksi pidinkin suurimman osan ajasta puhelimen suljettuna.
Ja siinä tilanteessa on todellakin muutakin tekemistä kuin näpytellä viestejä! Ja tulisihan se nyt kalliiksikin lähettää miljoona kiitosta.
Outoa " vastapalvelus" - ajattelua. Mahdatko olla ihan vilpitön onnitteluissasi?
Voin kertoa, että meiltä kuoli kaikki ruukkukukat noin 20kpl, koira ei päässyt ulos kuin miehen viemänä, lämmintä ruokaa ei tarjoiltu 3kk:teen, sänky oli petaamatta saman ajan, siivous oli kerran viikossa imurointia keskilattialta, onneksi oli ollut parturissa juuri ennen synnytystä, kerran menin neuvolaan mustassa surupuvussa kun muuta ei ollut puhtaana. Kaikki aika meni vauvan hoidossa ja sattui olemaan vielä rauhallinen tapaus ei edes koskaan huutanut.
Onneksi silloin ei vielä ollut kännykköjä, en olisi ehtinyt tekstiviestejä kirjoitella ja pahoittaa ystävien mieliä.
Vierailija:
Voin kertoa, että meiltä kuoli kaikki ruukkukukat noin 20kpl, koira ei päässyt ulos kuin miehen viemänä, lämmintä ruokaa ei tarjoiltu 3kk:teen, sänky oli petaamatta saman ajan, siivous oli kerran viikossa imurointia keskilattialta, onneksi oli ollut parturissa juuri ennen synnytystä, kerran menin neuvolaan mustassa surupuvussa kun muuta ei ollut puhtaana. Kaikki aika meni vauvan hoidossa ja sattui olemaan vielä rauhallinen tapaus ei edes koskaan huutanut.
Onneksi silloin ei vielä ollut kännykköjä, en olisi ehtinyt tekstiviestejä kirjoitella ja pahoittaa ystävien mieliä.
Työpaikalle laitoin kuvan vauvasta ja kiitokset meitä muistaneille.
Vierailija:
Voin kertoa, että meiltä kuoli kaikki ruukkukukat noin 20kpl, koira ei päässyt ulos kuin miehen viemänä, lämmintä ruokaa ei tarjoiltu 3kk:teen, sänky oli petaamatta saman ajan, siivous oli kerran viikossa imurointia keskilattialta, onneksi oli ollut parturissa juuri ennen synnytystä, kerran menin neuvolaan mustassa surupuvussa kun muuta ei ollut puhtaana. Kaikki aika meni vauvan hoidossa ja sattui olemaan vielä rauhallinen tapaus ei edes koskaan huutanut.
Onneksi silloin ei vielä ollut kännykköjä, en olisi ehtinyt tekstiviestejä kirjoitella ja pahoittaa ystävien mieliä.
Ap, mitä hänen olisi pitänyt vastata?
Voin kertoa, että kun viides vauva syntyi taloon, arki pyöri kuten ennenkin, talossa oli kaksi lämmintä ateriaa tarjolla joka päivä, lapsille oli joka pv puhtaat vaatteet jne. Ei tässä vaiheessa enää ole valinnanvaraa miettiä laittaisinko lapsille ruokaa vai enkö jaksa/ehdi, tai että menkööt likaisissa vaatteissa kouluun, talossahan on vauva eik pyykkiä ehdi pestä.
Mutta, silti muistan kun meillä oli eka vauva, saatoin kiireesti vaihtaa yökkärit itseltäni päivävaatteisiin juuri ennen kuin mies tuli töistä kotiin. Eikä puhettakaan että miestä olisi ruoka ollut odottamassa.
Vierailija:
Voin kertoa, että meiltä kuoli kaikki ruukkukukat noin 20kpl, koira ei päässyt ulos kuin miehen viemänä, lämmintä ruokaa ei tarjoiltu 3kk:teen, sänky oli petaamatta saman ajan, siivous oli kerran viikossa imurointia keskilattialta, onneksi oli ollut parturissa juuri ennen synnytystä, kerran menin neuvolaan mustassa surupuvussa kun muuta ei ollut puhtaana. Kaikki aika meni vauvan hoidossa ja sattui olemaan vielä rauhallinen tapaus ei edes koskaan huutanut.
Onneksi silloin ei vielä ollut kännykköjä, en olisi ehtinyt tekstiviestejä kirjoitella ja pahoittaa ystävien mieliä.
Sattumalta nimittäin muistan tämän saman aloituksen muutaman kuukauden takaa.
itse arvostan edelleen paljon enemmän kortteja, jotka voi säilyttää lapselle itselleen muistoksi
en kyllä siinä alkutohinassa varmasti ihan kaikkiin vastannut.
Kyllä meillä ainakin hommat levisi käsiin kun pääsin osastolta vaikka vauva oli jo kolmas. Vauvalla kauhea koliikki ja isommilla lapsilla hirveää kiukuttelua ja mies aina töissä ja itse joka toinen viikko kipeä milloin mistäkin, elukat hoidettuna miten sattuu. Nyt löytyy jo rytmi vaikka taaskin olen kipeänä, mutta huolto pelaa. Kotitöitä on helpottunut se, että olen vain alkanut heittää kaikkea roskiin mikä on tiellä. Vaatteita, kenkiä, huonekaluja ja organisoinut uudelleen vaatehuollon ym.
Jos olisit lähettänyt kortin, odottaisitko kiitoskorttia onnitteluIsta?