Lue keskustelun säännöt.
Tervehditkö vastaantulijaa esim. jossain luontopolulla?
19.07.2015 |
Minä tervehdin aina, vaikka en tunne kyseistä ihmistä, mutta kunhan ollaan satuttu samalle polunpätkälle samaan aikaan :) Enkä muuten ole ainoa, joskus vastapuolikin ehtii ensin! En tiedä kyllä mistä tällainen tapa mahtaa juontaa juurensa. Varmaan vaan mukava osoittaa että olen ihan normaali ja ystävällismielinen ihminen vaikka tulenkin vastaan täällä keskellä metsää, kilometrien päässä asutuksesta.
Tuli siis mieleen tuosta toisesta aloituksesta.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:39"]
Apua, ei oo käynyt mielessäkään. Lenkkeilen aina metsäpoluilla joissa vastaan tulee jengiä. Mutta mulla on kuulokkeet korvilla niin en oo edes huomannut jos joku on mua moikannut! :( taidanpa lopettaa metsäpoluilla lenkkeilyn, kamalat paineethan tämä tuo.
[/quote]No minä olen yksi näistä ilman muuta tervehtijöistä ja kuljen metsäpoluilla joilla ei läheskään joka päivä törmää yhtään kehenkään, eli kun ollaan vähän kuin "erämaassa" on jotenkin luontevaa tervehtiä. Ja hän joka sanoi että siinä on myös se puoli että jää varmemmin jonkun mieleen jos jotain sattuu on aivan oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaellusreiteillä tämä on käytäntö. Kaupunkien luontopoluilla ei ehkä yleinen tapa ?
en. tervehdin ylipäätään, vai tuttuja ja sellasia joille on asiaa. Hirveet paineet tulee, kun outo tervehtii, että pitäiskö tuokin nyt tuntea... Joo ja yleensä vastaan, mutta aina ei ehdi, kun kohtaaminen on jo siinä kohtaa ohi. En katso tuntemattomia sen enämpää, kun sinne metsään ole muuta mennyt tekemään, kun ihmisiä katselemaan.
En tervehdi. Tosin meilläpäin jo pelkästään naapuritkin välttelee katsekontaktia, ettei vahingossakaan tarvitse tervehtiä.
Olen huomannut, että nuoret eivät tervehdi, vanhemmat kylläkin. Nuorilla naisilla on usein jotkin kuulokkeet korvilla ja ovat sen takia olevinaan sekä kuuroja että sokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu juoksenko vai enkö. Usein jos minulla on menossa kovavuhtinen juoksulenkki minulla on silloin myös kuulokkeet korvilla ja puuskutan, enkä paljonkaan silloin tervehdi, mutta jos taas olen vain kevyellä hölkällä/kävelen niin silloin tervehdin ilman muuta.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:38"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:31"]
Tervehdin. Vaikka en tuntisikaan. Moni vaikuttaa hämmästyneeltä tai sitten ovat kuuromykkiä.
[/quote]Ihanko totta? Mun kokemus on että "vastapuolikin" tervehtii yhtä luontevasti, usein jopa jutellaan jotain hetki.
[/quote]
Kuule, ei tarvitse olla edes missään asumattomilla saloilla, kun normaalia tervehtimistä vieroksutaan.
Olen viimeiset 30 vuotta asunut samaa mökkiä kesäisin ja olen tervehtinyt ja tullut tervehdityksi.
Viimeisen parin vuoden aikana asiat ovat muuttuneet, kun osa vanhoista kesäasukkaista on myynyt mökkinsä ja uusiksi naapureiksi on muuttanut 35-40 -vuotiaita kaupunkilaisia. Kun nämä tulevat vastaan metsäautotiellä, mökkitiellä tai kylän raitilla, niin tietysti
tervehdin, mutta nämäpä eivät vastaa tervehdykseen vaan katsovat kiusaantuneesti taivaita tai oransseja lenkkitossujaan...
Ja ei, en ole mikään juorumummo, joka tuppaan juttuseuraksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joo, siis vaellusreiteillä ja tällaisilla. Tai jos on muuten hyvin harvaan kuljettu polku. Kaupungin (Helsingin) ulkoilureiteillä en.
Ulkomailla hotellinaapurit tai hotellin kulkuväylällä vastaantulevat ja samassa hississä matkaajat tervehtivät ja niin minäkin vähän joka paikassa, jos se vaikuttaa tarpeelliselta. Varmaan myös luontopolulla. Parempi olla kohtelias kuin että ei olisi. Parempi kiittää kuin olla kiittämättä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdin sellaisella hillityllä nyökkäyksellä ja hymyllä. Joskus saatan jopa puhua, jos siinä matkan varrella lähellä on jotain mainitsemisen arvoista, joka tekee mieli jakaa.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:14"]
Ulkomailla hotellinaapurit tai hotellin kulkuväylällä vastaantulevat ja samassa hississä matkaajat tervehtivät ja niin minäkin vähän joka paikassa, jos se vaikuttaa tarpeelliselta. Varmaan myös luontopolulla. Parempi olla kohtelias kuin että ei olisi. Parempi kiittää kuin olla kiittämättä jne.
[/quote]Ja aamiaisella toivotetaan hyvää huomenta:)
Ja kyllä minäkin lontopolullta tervehdin vastaantulijaa, viimeksi tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:38"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:31"] Tervehdin. Vaikka en tuntisikaan. Moni vaikuttaa hämmästyneeltä tai sitten ovat kuuromykkiä. [/quote]Ihanko totta? Mun kokemus on että "vastapuolikin" tervehtii yhtä luontevasti, usein jopa jutellaan jotain hetki. [/quote] Kuule, ei tarvitse olla edes missään asumattomilla saloilla, kun normaalia tervehtimistä vieroksutaan. Olen viimeiset 30 vuotta asunut samaa mökkiä kesäisin ja olen tervehtinyt ja tullut tervehdityksi. Viimeisen parin vuoden aikana asiat ovat muuttuneet, kun osa vanhoista kesäasukkaista on myynyt mökkinsä ja uusiksi naapureiksi on muuttanut 35-40 -vuotiaita kaupunkilaisia. Kun nämä tulevat vastaan metsäautotiellä, mökkitiellä tai kylän raitilla, niin tietysti tervehdin, mutta nämäpä eivät vastaa tervehdykseen vaan katsovat kiusaantuneesti taivaita tai oransseja lenkkitossujaan... Ja ei, en ole mikään juorumummo, joka tuppaan juttuseuraksi!
[/quote]
minä olen tuollainen 35-40 -vuotias kaupunkilaismökkeilijä. Käyn mökin ympäristössä juoksulenkillä oransseissa lenkkitossuissani, musiikkia kuulokkeilla kuunnellen. Minulle on ollut aina itsestäänselvää tervehtiä, jos metsässä polulla tulee joku harvinainen vastaantulija. En koe juoksunopeuteni tai kuulokkeideni estävän tavanomaista kohteliasta käytöstä. Siksi olinkin tänään yllättynyt, että kaksi sienestäjä-äitiä lapsineen toljottivat kummastuneina ja hiljaa, kun ohittaessani sanoin heille heit.
No enhän minä tuntemattomia tervehdi, missään. Johan hulluksi kahottais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on oma tervehtimisrituaali, jota ei oikein hyvällä katsota. Lasken housut nilkoihin ja puhun perseelläni sen tervehdyksen. Kerran soittivat jopa poliisit paikalle. En tervehdi enää kuin tuttuja tuolla tutulla tyylilläni, muille en pukahda.
En ja tapa juontaa juurensa vaelluksista. Jos et ole viikkoon kahteen nähnytkään ihmistä niin kai sitä voi muutaman sanan vaihtaa ja tervehtiä. Lisäksi sillä on myöskin perinteisesti muu kuin sosiaalinen merkitys, että oliko kaikki esim. kunnossa tullessasi, että kannattaako jatkaa samaan suuntaan yms.
Luontopolku jolla itse kävelen silloin tällöin taitaa olla vilkkaampi ja lähempänä vilkkaita lenkkipolkuja kuin joidenkin muiden tarkoittamat, koska ei mua ole kukaan koskaan tervehtinyt luontopolulla eikä ole itsellenikään tullut mieleen tervehtiä. En mitenkään välttele katsekontaktia, joten ei voi siitäkään olla kiinni.
voisko pitää sellaista sääntöä, että jos sivuuttaminen edellyttää väistämistä, myös tervehditään? :)
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:53"]
voisko pitää sellaista sääntöä, että jos sivuuttaminen edellyttää väistämistä, myös tervehditään? :)
[/quote]
Ei voi.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:38"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:31"] Tervehdin. Vaikka en tuntisikaan. Moni vaikuttaa hämmästyneeltä tai sitten ovat kuuromykkiä. [/quote]Ihanko totta? Mun kokemus on että "vastapuolikin" tervehtii yhtä luontevasti, usein jopa jutellaan jotain hetki. [/quote] Kuule, ei tarvitse olla edes missään asumattomilla saloilla, kun normaalia tervehtimistä vieroksutaan. Olen viimeiset 30 vuotta asunut samaa mökkiä kesäisin ja olen tervehtinyt ja tullut tervehdityksi. Viimeisen parin vuoden aikana asiat ovat muuttuneet, kun osa vanhoista kesäasukkaista on myynyt mökkinsä ja uusiksi naapureiksi on muuttanut 35-40 -vuotiaita kaupunkilaisia. Kun nämä tulevat vastaan metsäautotiellä, mökkitiellä tai kylän raitilla, niin tietysti tervehdin, mutta nämäpä eivät vastaa tervehdykseen vaan katsovat kiusaantuneesti taivaita tai oransseja lenkkitossujaan... Ja ei, en ole mikään juorumummo, joka tuppaan juttuseuraksi!
[/quote]
Hiljaa mummo! Täälläkin jo juoruat! Arvaa miksi eivät vastaa.
En varsinaisesti tervehdi, mutta hymyilen ja saatan nyökätä. Vanhuksia tervehdin aina ja joka paikassa. :)