Lue keskustelun säännöt.
Tervehditkö vastaantulijaa esim. jossain luontopolulla?
19.07.2015 |
Minä tervehdin aina, vaikka en tunne kyseistä ihmistä, mutta kunhan ollaan satuttu samalle polunpätkälle samaan aikaan :) Enkä muuten ole ainoa, joskus vastapuolikin ehtii ensin! En tiedä kyllä mistä tällainen tapa mahtaa juontaa juurensa. Varmaan vaan mukava osoittaa että olen ihan normaali ja ystävällismielinen ihminen vaikka tulenkin vastaan täällä keskellä metsää, kilometrien päässä asutuksesta.
Tuli siis mieleen tuosta toisesta aloituksesta.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tervehdi. Ei ole käynyty mielessäkään :D
Vähän katson kasvoja ja siitä päättelen, onko tervehtiminen toivottua. Jos saan vastavuoroisuutta katseeseen, niin tervehdin. Joskus toinen ehtii ensin.
Eli kyllä tervehdin. Ja jos useamman kerran olen nähnyt samalla polulla tyypin, niin sitten ilman muuta tervehdin.
Parempi tervehtiä liikaa kuin liian vähän. Näin ajattelen!
Tottakai tervehdin. Tuntuisi ihan hölmöltä tulla erämaassa ihmisen kanssa vastakkain ja sitten oltaisiin, kun ei huomattaisikaan toista. Ulkomailla ihmiset hymyilevät kaupungeissakin katseiden kohdatessa. Useimmiten saan Suomessa metsässä vastauksen tervehtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdin. Vaikka en tuntisikaan. Moni vaikuttaa hämmästyneeltä tai sitten ovat kuuromykkiä.
Siellä luontopolulla vieraan vastaantulijan tervehtiminen on jotenkin luontevaa. Siispä tervehdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:29"]
Vähän katson kasvoja ja siitä päättelen, onko tervehtiminen toivottua. Jos saan vastavuoroisuutta katseeseen, niin tervehdin. Joskus toinen ehtii ensin.
Eli kyllä tervehdin. Ja jos useamman kerran olen nähnyt samalla polulla tyypin, niin sitten ilman muuta tervehdin.
Parempi tervehtiä liikaa kuin liian vähän. Näin ajattelen!
[/quote]
Tämä voisi olla minun kirjoittamani, jos osaisin kirjoittaa yhtä hyvin!
Lisäksi kotikerrostalon pihamaalla tervehdin poikkeuksetta kaikkia, tuttuja ja tuntemattomia. Samoin työpaikan hississä.
Tervehdin jos luontopolulla ei tule usein ihmisiä vastaan. Sitten taas jos luontopolulla tulee viiden minuutin välein vastaan, niin yleensä nyökkään vain tai hymyilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:29"]
Tottakai tervehdin. Tuntuisi ihan hölmöltä tulla erämaassa ihmisen kanssa vastakkain ja sitten oltaisiin, kun ei huomattaisikaan toista. Ulkomailla ihmiset hymyilevät kaupungeissakin katseiden kohdatessa. Useimmiten saan Suomessa metsässä vastauksen tervehtimiseen.
[/quote]No niinpä! Itse olen hyvin omissa oloissani viihtyvä enkä mitenkään (yli)sosiaalinen mutta tuollaisessa tilantessa olisi tosi hassua -naurettavaa suorastaan- olla kuten sanoit niinkuin ei oltaisikaan :D
Tervehdin aina. Se vaan on luontevaa, kun ollaan ainoat ihmiset isolla alueella, ehkä jopa pitkään sikaan. Osasyynä tavalle ehkä se, että jos eksyy erämaahan, niin on käänyt todennäköisemmin vastaantulijan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tai tottakai silloin jos toinen tervehtii, mutta yleensä välttelen katsetta eikä ketään silloin yleensä tervehdi.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:31"]
Tervehdin. Vaikka en tuntisikaan. Moni vaikuttaa hämmästyneeltä tai sitten ovat kuuromykkiä.
[/quote]Ihanko totta? Mun kokemus on että "vastapuolikin" tervehtii yhtä luontevasti, usein jopa jutellaan jotain hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:37"]Tervehdin aina. Se vaan on luontevaa, kun ollaan ainoat ihmiset isolla alueella, ehkä jopa pitkään sikaan. Osasyynä tavalle ehkä se, että jos eksyy erämaahan, niin on käänyt todennäköisemmin vastaantulijan mieleen.
[/quote]
sikaan = aikaan, käänyt = jäänyt :)
Apua, ei oo käynyt mielessäkään. Lenkkeilen aina metsäpoluilla joissa vastaan tulee jengiä. Mutta mulla on kuulokkeet korvilla niin en oo edes huomannut jos joku on mua moikannut! :( taidanpa lopettaa metsäpoluilla lenkkeilyn, kamalat paineethan tämä tuo.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:39"]
Apua, ei oo käynyt mielessäkään. Lenkkeilen aina metsäpoluilla joissa vastaan tulee jengiä. Mutta mulla on kuulokkeet korvilla niin en oo edes huomannut jos joku on mua moikannut! :( taidanpa lopettaa metsäpoluilla lenkkeilyn, kamalat paineethan tämä tuo.
[/quote]
No ei voi olla niin kamalaa sanoa hei tai edes hymyillä ja katsoa silmiin :D Suomalaiset..
tervehdin tai hymyilen ja nyökkään. ainakin vanhemmille ihmisille. vihaiset teinit on eri asia
En tervehtinyt ennen. Nyt kun olen Ranskaan juuri muuttanut pari kuukautta sitten niin täällä näkyy olevan tapana että kaikki tervehtii metsäpolulla. Poikkeuksena jotkut himotreenaajan oloiset keski-ikäiset miehet jotka eivät edes katso päin.
Jotenkin hassua että se morjenstaminen alkaa heti kun astuu metrinkin sille metsäpolulle. Jos se toinen ihminen olisi tullut muutama sekunti sitten siinä asfalttisella kävelytiellä vastaan, oltaisiin teeskennelty ettei edes nähdä toisiamme.
Juu, tervehdin tosin yleensä silleen hyvin hillitysti.