kaipaan kaveria mutta en kestä ihmisiä

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:27"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:16"]

Ihania kirjoituksia! Koiraa olen miettinyt monta vuotta, en vain tiedä olenko koiraihminen, ne kaikki pissatusreissut ym(kerrostalo) Oletteko kaikki vastanneet introverttejä? Ap

[/quote]

Olemme, kaikki

 
[/quote]

Ei olla. Mä itse olen ekstrovertti ja aika sosiaalinen, mutta en jaksa ketään ihmistä pitkään. Jos sisko on ollut viikonlopun mun luona, on todella helpottavaa kun hän lähtee. Innostun myös helposti uusista ihmisistä, mutta en jaksa tavata heitä kuin korkeintaan kerran kuussa.

en voi todellakaan auttaa

Hommaa koira.

Sama. Haluaisin kaverin, mutta kivan ihmisen. Suurin osa ei vaan ole eli pärjään paremmin yksin.

Lasten kanssa saa olla sosiaalinen ihan eri lailla kuin aikuisten. Kokeile sitä?

Hei! Mä oon samanlainen. Joskus olis kiva kun olis kaveri jonka kanssa tehdä jotain, mutta en halua että minua "ahdistellaan" lähtemään jonnekin jos en halua. Aina kun on joku ihminen tullut liian lähelle (lukuunottamatta miehiä ;) olen alkanut välttelemään ja vähentämään tapaamisia...

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:45"]

Sama. Haluaisin kaverin, mutta kivan ihmisen. Suurin osa ei vaan ole eli pärjään paremmin yksin.

[/quote]

Jotenkin samoin. On mulla kuitenkin jokunen hyvä ihmissuhde, ja se taitaa riittää, vaikka välillä toivon lisääkin. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sellaisia, etten lopultakaan halua, kunhan tarkemmin tarkastelen. Mä en jaksa niitä.

Tässä kanssa yksi sellainen. Ja mun intressit tuntuu olevan niin erilaiset muiden kanssa ettei löydy ihania ihmisiä jakamaan niitä..

Olen syntynyt väärälle vuosisadalle :(

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:43"]

Hommaa koira.

[/quote]Mä tei noin. Kannatti :) nyt niitä on jo kaksi. Mun parhaat Ystävät <3

Ota koira, neijoo kuitenkaan vittupäitä

Sama. Oon tavallaan tosi yksinäinen mutta ihmiset ahdistaa. En ymmärrä itekkään.

Mulla on tällainen kaveri. On se vähän vaikeaa kun hän suuttuu mulle jatkuvasti ja olen aina jotenkin vääränlainen. Olen sanonut, että en voi muuttua kokonaan toisenlaiseksi ja että hänen pitäisi yrittää etsiä sellainen kaveri josta tykkää eikä yrittää muuttaa mua. Hän sitten kiukuttelee että kun ei hänellä ole muitakaan ja käyttäytyy kuin se olisi koko muun maailman syy paitsi hänen. Tykkään hänestä kuitenkin ja koen olevani vähän vastuussa, joten olemme tekemisissä aina silloin kun hän ei ole mulle suuttunut :D

Useimmat ihmiset ärsyttävät. Ärsyttävän ihmisen kanssa kun "keskustelee" on kuin satais sepeliä niskaan.

Sama, välillä kaipaa kavereiden seuraa, mutta kuitenkaan ei jaksa kovin pitkään katella, alkaa vaan ärsyttämään. Todella harvan seuraa jaksaa pitempäänkin. 

Minä kun luulin olevani ainoa jolla on tällaiset fiilikset. Ensin hakeudun ihmisten seuraan ja lupaudun kaikenmaailman juttuihin ja sitten alkaakin ahdistaan ja haluan olla vain itsekseni. Sitten kun olen ollut vähän aikaa yksikseni alan sääliä itseäni ja yksinäisyyttäni. Mikäköhän tautinimike tämänlaisella käyttäytymisellä on?

Millaisiksiköhän tällaisten ihmisten vertaisryhmätapaamiset muodostuisivat? Olisi hauska nähdä:)))) Olen juuri yllä kuvatunlainen ihmisistä ahdistuja myös.

Minä olen kiva :) en kuumottele, kysele liikoja tai tuomitse mitään. Pistä tänne sähköpostiosoite vaikka feikki nimellä. Olen myös sellainen ihminen että tulen parhaiten toimeen vain tietynlaisten ihmisten kanssa ,,, vaikeasti sanottuna tulen toimeen ihmisten kanssa joilla on vähän enemmän elämänkokemusta tai rankempi tausta.

Itse naureskelin juuri samaa, kun huomasin ajattelevani, et ois kiva jos mielitiettyni olisi himassa mun kanssani...noooot. Tiedän sen itsekin heti, ettei onnistu, se todellisuus olisi vain liikaa. Jo aivan pikkuasiat - siis vessassakäynnit, aamuheräämiset omaan tahtiin, syömiset, juomiset, vaatteiden jättö minne huvittaa jne - olen asunut liian kauan itsenäisesti, enkä enää vain kestä sitä, et siinä on koko ajan joku muu vieressä seuraamassa/vahtimassa/kommentoimassa/vienosti tarkkailessa/natkuttamassa. 

Sama se on naisystävienkin kohdalla. Olisi kiva joku läheinen sielunsisar, mut en enää jaksa etsiä. Enkä varmaan itsekään ole mikään valioystävä. En jaksa suurta osaa ihmisistä yhtään, sellaista länkyttämistä ja tärkeilyähän se tuntuu olevan.

Ihania kirjoituksia!
Koiraa olen miettinyt monta vuotta, en vain tiedä olenko koiraihminen, ne kaikki pissatusreissut ym(kerrostalo)
Oletteko kaikki vastanneet introverttejä?

Ap

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:55"]

Minä kun luulin olevani ainoa jolla on tällaiset fiilikset. Ensin hakeudun ihmisten seuraan ja lupaudun kaikenmaailman juttuihin ja sitten alkaakin ahdistaan ja haluan olla vain itsekseni. Sitten kun olen ollut vähän aikaa yksikseni alan sääliä itseäni ja yksinäisyyttäni. Mikäköhän tautinimike tämänlaisella käyttäytymisellä on?

[/quote]

idiotismi, nauti vapaudestasi