Mies vietti 2 viikkoa lomaa perheensä kanssa ja nyt kiukuttelee..

Miehellä ei yleensä pyhäpäiviä ja viikonloppuja (la-su) lukuunottamatta ole töistä vapaata. Nyt hän otti 2 viikkoa kesälomaa töistä.. Viime viikolla oltiin puolet viikosta miehen sukulaisten mökillä, jossa hän teki mitä lystäsi. Minä hoidin melkeinpä koko sen ajan yhteistä lastamme, ei miehellä tuntunut meille olevan aikaa. Kotimatkalla käytiin huvipuistossa, jonne mies lähti pitkin hampain koska minä sitä pyysin. Viikonloppuna mies meni kavereiden kanssa baariin. Tälläviikolla ollaan lähinnä oltu vain, mies on viettänyt aikaa MIELUUSTI lapsen kanssa (ainakin luulin niin) ja ovat kahdestaan käyneet miehen ystävien luona, mummolassa, leikkipuistoissa jne. Lähinnä kahdestaan ovat olleet tämän viikon, mies ei ole minua halunnut mukaan mihinkään. On kyllä myös käynyt ihan yksinään tapaamassa kavereita ja ollutkin sitten monta tuntia pois kotoa. Kahden keskeistä aikaa ei olla vietetty, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut esim. laittaa lapsi yöksi/pariksi tunniksi hoitoon. Miestä ei kiinnosta? Ainiin, tehtiinhän me jotain yhdessä koko perhe: käytiin toissa päivänä uimassa ja mies oli jopa henkisesti läsnä!

Tänään viimeinen vapaapäivä ja ajattelin, että voisimme tehdä jotain oikeasti yhdessä. Kohta taas arki koittaa ja mies ei sitten jaksakkaan enää touhuta meidän kanssa mitään, menee mielummin iltaisin kavereiden kanssa kuin on perheen kanssa. Kai miehellä edes sen verran halua on, että viimeisen lomapäivän viettäisi koko perheen kanssa? Ehei. Mies lähti salamana ovesta jo heti aamusta, vei lapsen mummolle hoitoon ja lähti kavereiden kanssa viettämään viimeistä lomapäiväänsä. Mitäpä sitä kotiin mätänemään, pitäähän viimeisestä vapaapäivästä ottaa kaikki ilo irti. Keksi kuule äippä itelles jotai tekemistä siksi aikaa!
Ja nyt se valittaa, että on joutunut viettämään koko loman meidän kanssa, ei ole saanut mielestään tavata kavereita tarpeeksi ja mennä omiin menoihin.. Ihan kamala marttyyri asenne miehellä ja kiukuttelee mielestäni turhasta..

Helvetti repesi, kun kysyin että missä meidän yhteinen aika? Enkö minä ole niin tärkeä, että minun kanssa voisi myös viettää aikaa? Eikö loma ole periaatteessa sitä varten, jotta voitaisiin kerrankin olla perheen kesken ilman kamalaa stressiä ja kiirettä? Toki omaa aikaa saa ja pitää olla, on ollutkin. Mutta että koko loma pitäisi viettää miten haluaa?! Missä minun oma aika on, ei paljoa ole näkynyt baarireissuja tai monen tunnin shoppailureissuja. Mieskö luulee olevansa kuningas, koska HÄNELLÄ on loma? Ei ole minulle kyllä suonut samaa ''vapautta'' mitä itselleen vaatii, minulta odottaa että ns. päivystän kotona koska ei enää jaksakkaan olla lapsen kanssa ja lykkää hänet minulle. Suuttuu jos en olekkaan kotona heidän saavuttuaan, kun olisikin jo jotain omaa menoa mielessä ja lapselle täytyisi saada hoitaja. Ei puhettakaan, että ''päästäisi''  minua moneksi tunniksi omiin menoihin ilman lasta. Koska itse täytyy olla täysi vapaus tulla ja mennä miten haluaa.. Ja jaksaa vielä valittaa??