Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, kestäisikö sinun itsetuntosi miestä...
26.02.2022 |
...joka aina silloin tällöin kettuilisi ovelasti? Muuna aikana olisi tottakai ystävällinen, huomaavainen ja ihana, mutta aina välillä kettuilisi, koska se on osa miehen huumorintajua.
Esim. "se sinun kultakalasi on lihonut. Etkai ole aikeissa vaihtaa sitä laihempaan?"
Tai, "onko tämä voileipä myrkytetty? Olet ollut epäilyttävän hiljainen..."
---
Kestäisikö sinun itsetuntosi?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n esimerkeissä ei ollut mitään kritiikkiä, pahaa tai kettuilua. Minusta ihan huumoria. Noihin saa väännettyä nasevia vastauksia, jos on itsekin huumorintajuinen. Tosikot ei osaa.
Mulle nasevuus ja huumorintaju eivät ole synonyymit. Huumorintaju on mulle sitä, kun yhdessä nauretaan ääneen ja vedet silmissä ja molemmilla on hyvä ja onnellinen olo. Miten nasevalla kuittailulla syntyy sellaista tunnelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan mies kestää, että saa samalla mitalla takas
Riippuu vähän onko tyypillä tilannetajua :)
Ei olisi itsetunnosta kiinni vaan siitä, että meillä olisi liian erilainen huumorintaju. Ei minua tuollaiset paskat läpät naurata, ja luultavasti mies ajattelisi minun läpistäni samoin.
Kultakala löytyy kraavattuna leivältäsi joku kaunis aamu, ties millä maustettuna... Hih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän onko tyypillä tilannetajua :)
Tää on kyllä tärkeä. Pitää sisällään myös sen, missä vaiheessa tuollaisia heittoja voi alkaa viljelemään. Mulle deittimies vitsaili tyrmäystipoista tarjotessaan minulle viinä, kun olin ensimmäistä kertaa kyläilemässä hänen kotonaan. Meinasi huumori loppua siinä kohtaa. Toki hänen suustaan tuli muutakin älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän onko tyypillä tilannetajua :)
Tää on kyllä tärkeä. Pitää sisällään myös sen, missä vaiheessa tuollaisia heittoja voi alkaa viljelemään. Mulle deittimies vitsaili tyrmäystipoista tarjotessaan minulle viinä, kun olin ensimmäistä kertaa kyläilemässä hänen kotonaan. Meinasi huumori loppua siinä kohtaa. Toki hänen suustaan tuli muutakin älytöntä.
Mun seurustelukumppani siitä, että on asentanut seurantalaitteita. Jostain asioista nyt ei vaan vitsailla. No, hän osoittautui tapaukseksi, josta en ihmettelisi, jos oikeasti asentaisikin sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noo, mulla on läski kultakala, mutta sun katkarapu vaikuttaa aika nääntyneeltä. Nooo, vitsi vitsi.
Alue: Aihe vapaa
Kuvitellaanpa aamiainen kritikoivan miehen kanssa, jolle toisen arvosteleminen ja kritiikin kestämisen vaatiminen ovat "perusoikeuksia."
Aamiaisella. Kello on yhdeksän ja aurinko alkaa nousta pakkasmaiseman takaa. Naisesta tuntuu hyvältä, sunnuntai on alkanut hyvin, uninen katse lepää ikkunasta näkyvässä horisontissa. Nainen hengittää syvään leppoisaa tunnelmaa. Sitten paikalle tulee kritiikkimies. Nainen säpsähtää automaattisesti, keho jo reagoi ennalta siihen, ettei tiedä millä päällä ja millä sanoin mies taas onkaan.
"Lumitöitä" sanoo mies ja katsoo neljäsosavihaisesti lattiaan. Mies on usein tyytymättömällä tai vihasella päällä, joten siksi on kuvaavaa käyttää asteita yleistunteen (tyytymättömyys) määrittämiseen. Nainen elää siis ilonpilaajan kanssa. "Kritiikki" on huonon olon purkamista ja pätemistä, negatiivista valtaa, ja enää on vain arpominen, mitä mies tänään hänessä moittii ja osoittaa.
"No onneks meitä on kaksi, niin menee nopeammin. Juodaan kahvit rauhassa vaan. " Sanoo nainen ja koettaa hymyillä mieheen päin. On kuin kivireen kanssa eläisi, hän joutuu olemaan cheerleader taikka jonkinlainen lämminhenkinen barbie/naisrooli miehelle eikä sekään riitä, ja lisäksi nainen ei enää vaan jaksa. Kun ei takaisin saa positiivista eikä samaa lämpöä ja tunnelmaa.
"Sulla kestää kuitenkin, jos lärviskin vielä laitat. Ja kannattaa varmaan laittaa, näytät ihan väsyneeltä. Kyl noi nuoret naapurintytöt jaksaa lenkkeillä, katos siellä menee.." Vastaa mies ja tuijottaa ulos himoiten ja samalla edelleen tyytymättömyyttään ilmentäen.
"Mä en jaksa enää tätä sun ilkeyttäsi ja jatkuvaa arvostelemista. Ootko katsonut itse peiliin. Miksi edes ollaan yhdessä---" Mies keskeyttää naurahtaen omalle letkautukselleen "No olit nätimpi silloin, kun tutustuttiin. Et motkottanut ja olit hauskempaa seuraa. "
"Et voi sanoa noin, nää mitä sanot, uskomatonta ilkeyttä ja haukkumista---" Mies nauraen "Et kestä kritiikkiä mistään. Totuuden vaan sanon, et kestä totuutta." Nyt mies näyttää pitkästä aikaa tyytyväiseltä. NYT.
"Meidän ei kannata tehdä lumitöitä. Sinä lähdet asumaan muualle ja arvostelet itseäasi joka päivä. Tämä on tässä. Hanki itsellesi apua, minä en sinun ajattelemista muuta, se on selvää. Hei vaan."
Viikon päästä mies oli puhisten ja kiroten häipynyt omaan asuntoon ja nainen jäi kotiin, jossa hän oli asunut. Oli taas sunnuntai. Taas kello tuli yhdeksää. Nainen sulki silmät ikkunan edessä. Kohta tulisi aurinko.