Kuinka rakastua/ihastua uudestaan? (ov)
Eli siis, otsikossa olikin jo se kysymys. Kuinka sytyttää kipinä uudelleen? Saa kertoa myös omia kokemuksia. (Sanoin nyt heti alkuun, siltä varalta jos joku ei jaksa lukea koko vuodatusta).
Haluan rakastaa miestäni samalla tavalla kuin aiemmin, olla miehelle hyvä nainen ja tuntea itseni onnelliseksi. Tiedän, että parisuhde ei voi ikuisesti olla mitään alkuhuumaa ja ilotulitusta, mutta suhteesta on tullut vähän liiankin tasainen.
Ei ole tietoakaan palavasta intohimosta tai perhosista vatsanpohjassa. Tiedän kuitenkin, että mieheni on minulle hyvä. Suhteessa on perusturvallinen olo.
Kipinän sammuminen on varmaan aika tavallista pitkässä parisuhteessa. En ole kuitenkaan ollut mieheni kanssa kauhean montaa vuotta ja pelkään, että kasvetaan vain erilleen.
Mikä sitten edesauttoi kipinän sammumista? Minulla ja miehelläni on suhteellisen suuri ikäero, josta olen saanut kuulla paheksuntaa. Tietynlainen salailu ja häpeä on kuluttavaa, vaikka muiden mielipiteistä ei pitäisi välittää. Yhdessä vaiheessa tuntui, että kaikki olivat meidän parisuhdetta vastaan. Olen itsekin alkanut miettimään mm. seuraavia asioita:
Miksi mieheni haluaa olla minun kanssani, vaikka olen eri ikäinen? Onko suhde tuhoon tuomittu, voiko tämä toimia?
Minulla on myös vaikeita traumoja elämässä, joita yritän käsitellä. Ehkä myös niiden johdosta minun on vaikeampi sitoutua ja luottaa ihmisiin. Onko se vain jokin traumasta johtuva reaktio ja puolustuskeino, että "yritän" (en tietoisesti, mutta silti) työntää miestä pois luotani ja välillä tunnen jopa inhoa. Esimerkiksi joskus silloin, kun mies koskee minuun tai edes puhuu minulle. Mieheni ei nimittäin ole ainoa ihminen, jonka kosketusta olen vältellyt ja jota olen alkanut työntää pois.
Ääh, en tiedä.. Niin paljon erilaisia seikkoja ja ongelmia.
Odotanko vain, että saan pääni kuntoon jos saan ylipäätään? Tuntuu vain niin epäreilulta.. Mieheni rakastaa minua kovasti ja varmaan minäkin rakastan miestäni. Jokin ei vain tunnu oikealta. Mieheni on mahtava, hyväsydäminen ihminen ja ansaitsee vain parasta. Parempaa kuin minut.
Ehkä vain odotan, että saan traumoja käsiteltyä terapiassa ja apua pitkäaikaiseen masennukseen. Olen kuitenkin valmis tekemään täysillä töitä suhteen eteen, en vain tiedä mitä voisin tehdä.
Kommentit (5)
Miksi kerrot, että on viesti (ov) vaikka se on itsestäänselvyys?
Mulla on aika samanlainen tilanne, paitsi oletan, että olen vanhempi. Olen nyt 42, mies on yli 60. Olen myös traumainen.
Mulla on nyt uusi jakso elämässäni, että käsittelen haavojani hyvinkin rankasti ja se alkoi sillä, että mietin myös, etten saa suhteeltani mitään ja ohastuin toiseen. Meillä on kuitenkin lapsia ja pysyimme yhdessä. Olen huomannut, että mieheni todella rakastaa minua ja antaa minun kriiseillä ja kapinoida ja särkyä ja parkua tässä rinnallaan. Ja mä saan ja koitan eheytyä. Se on ihan ihmeellistä, se on ihan mahtavaa ja toisaalta tää prosessi on täyttä tuskaa. Mutta tää suhde samalla haaastaa mut tähän ja tavallaan pakottaa (siis mies ei pakota) tähän, koska jos lähtisin, mä pakenisin vain kohtaamasta sitä, minkä kohtaaminen voi minut parantaa.
En edes tiedä vielä, mikä se on, jonkinlainen rakkaus kai itseäni kohtaan, ja tää on tällaista pää suossa rämpimistä, mutta "onneksi" on nuo lapset, niin mulla ei ole vihtoehtoja. Yksin en jaksaisi olla lapsille edes äiti. Jos muuttaisin yksin niin yksin sit kököttäisin. Tai alkaisin saman hutun keittämisen ihanuuden seuraavan miehen kanssa päätsemättä surun läpi. Epäilen kyllä nykyäänkin, mahdanko päästä. Mutta ilman että teen tätä surunkäsittelyä se ei ainakaan tulisi. Jos jättäisin miehen, niin samalla se olisi että Hyvästi psyykkinen työ, koska arki perheessä on mulle siihen paras - ja raskas - opettaja. Olen aikanaan käynyt pitkän terapiankin läpi.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 00:09"]
Mitä tarkoittaa ov?kertokaa!
[/quote]
ov = on viesti
ev = ei viestiä (eli otsikon lisäksi ei olisi muuta sanottavaa)
Ja anteeksi kappalejakojen puuttuminen, kirjoittelen kännykällä.
Ap