Mitä järkeä on hankkia lapsia alle 25-vuotiaana?

Sitä parempi mitä aiemmin lapsia saa. Ehtii tehdä enemmän, ja elämä lasten kanssa on niin ihanaa. Ehtii hyvin opiskella ja työelämään myös. Parhaiten järjestelty olisi lapset jo opiskeluaikana, ja sitten "vapaana" kolmikymppisenä työelämään. Ehtii saada hyvän vakityön ja ehkä tehdä pari lasta vielä lisää. Siinä on sitten kaikki, hyvä työura ja upea perhe. :)

Ei kai niitä koskaan vain järkisyillä tehdä, mutta itse halusin nimenomaan nuorena lapsia, koska en kokenut mitenkään paremmaksi tehdä niitä vanhempanakaan ja ihan puhtaasti halusimme vauvan ja sellainen sitten syntyi. Ei kai siihen muita syitä tarvita? Opiskeltiin vielä enkä vieläkään ole ymmärtänyt, miten se estää mitään. Eniten aikaa juuri silloin oli. tällä hetkellä olemme aika samassa elämäntilanteessa ikäistemme +30v kanssa, paitsi että meillä on jo isommat lapset ja ura täynnä mahdollisuuksia. En näe päätöksissäni muuta kuin hyvää ja mieheni omistaan samaa mieltä.

Mieheni perusti yrityksen ja minä olin keskisuuren firman ylimmillä portailla jo 29-vuotiaana, ihan jokainen kolmen lapsen äiti ei taida siinä iässä ollakaan. Siinä vaiheessa oli jo omakotitalo Helsingistä, kaksi autoa ja mikä parasta, onnellinen perhe jolle annoimme paljon aikaa. Olin kotona paljon lasten ollessa pieniä, otin paljon etäkursseja ja elämä oli joustavimmillaan. Kun miehen firma alkoi tuottamaan, pisti hänkin työntekijän hoitamaan osan hommistaan, jotta saisi olla lasten kanssa paljon.

Onneksi en mennyt lauman mukana, vaan kuljin parempaa reittiä, eli omaa. :)

Nyt ystäville syntyy vauvoja ja niitä voidaan käydä sylittelemässä, omia ei enää tarvita, elämä on niin mukavaa ja isompien kanssa voi tehdä mitä vaan. :)

Se järki siinä on, että vauvana lapsi ei maksa juuri mitään. Nuorilla perheillä on vähän rahaa käytössään noin ylipäätään. Opiskeluaikoina on totuttu elämään minimitoimeentulolla ja jopa sen alle. Lasten hankinta opiskeluja viimeisteleville pareille on juuri se paras hetki. Lapset eivät edes tajua jäävänsä jostain muskareista tai merkkivaatteista paitsi. Samaa mukaa, kun perheen tulotaso kasvaa, kasvavat myös lapset. Eli tarvitaan lisää rahaa lapsiinkin. Vauvoille menevät samat vauvanvaatteet, vaunut, sängyt yms. vauvantarvikkeet käytettyinä halvalla. Imetys mahd. pitkään, itse soseet ja ruoat tehden, kestovaipat ja potalle opettelu aikaisin...

Neljä lasta opiskelujen ohella, kaikki nyt jo teinejä. Itse olen alle 40-v, mies vähän yli sen. Soskusta emme ole saaneet penniäkään, kun silloin aikoinaan sieltä ystävällisesti neuvottiin hakemaan iltatöitä tai jättämään opiskelut kesken. Päädyimme kuitenkin kituuttamaan kesätyörahoilla, opintotuella, äitiyspäivärahalla ja asumistuella ja saattamaan opinnot loppuun. Minulla meni tosin kaksi vuotta pidempään valmistua muihin samaan aikaan aloittaneisiin verrattuna, mies valmistui ajallaan. 

Nyt on rahaa, aikaa ja mahdollisuuksia elää mukavaa elämää. Ns. ruuhkavuodet menivät siinä sivussa opiskelujen ohella ja työelämän alussa. En edes muista olleeni kauhean väsynyt, vaikka luin tentteihin öisin imetysten välillä. Rakensimme talonkin heti miehen saatua työpaikan... Aika varmaan kultaa muistoni! 

Olen tyytyväinen ratkaisuumme hankkia kaikki lapset, ennen kuin mies täytti 28. 

Jotenkin tuntuu happamalle ajatella menneitä kuitenkin. Jos silloin, kun oikeasti se 20 markkaa extraa olisi ollut juhlava lisä vaikka edes ennen joulua... Tuntuisi paremmalle maksaa lähes puolet tuloistaan veroja nyt. 

Onnellisesti olemme saaneet kuitenkin kasvatettua lapset lähes jo aikuiseksi, 18-v hääpäivä vietettiin talvella. Ei valittamista parisuhteessa, lapsissa, kodissa eikä urassa.

Toisilla menee elämä toisin, meillä näin. 

Ei mikään. Olin juuri täyttänyt 25 kun esikoinen syntyi.

Samalla tavalla voi miettiä, että mitä järkeä on hommata lapset yli 25- vuotiaana (esim. biologiset perusteet) tai alle 30/ 40- vuotiaana (esim. taloudelliset perusteet). Ihan missä iässä vaan lapsen hankkimiselle löytyy kyllä hyviä ja huonoja puolia. Lisäksi olemme kaikki vielä erilaisia yksilöitä erilaisista lähtökohdista, joten en usko, että kukaan pystyy sanomaan tarkkaan mitään yleispätevää "järkevää" ikää tehdä lapsia.