*** Tammenterhojen keskiviikko ***

Tässä valmistaudun neuvolakäynnille, olisi ihan lääkärintarkastus. Katsotaan mikä on tuomio sitten noiden sokereiden suhteen :-/ Painosta taitaa tulla pientä saarnaa...



sunmom - mulla on vähän samat fiilikset. Mikään ei periaatteessa ole vialla, mutta kun oikein mikään ei huvita. Kotona ei ehdi tekemään mitään, töissä ei oo motivaatiota jne. Omituista, mä harvemmin masennun (varsinkaan sykslyllä) mutta nyt vähän tuntuu alakuloiselta... Tsemppiä sulle, koitahan saada sitä saikkua jos tuntuu ettet jaksa töitä hoitaa.



hermione - mulla on välillä fiilis että vauva on tulossa ulos, painaa tonne alas oikein urakalla.



maria - onnea vaan taisteluun Kelan kanssa :-) toivottavasti homma järjestyy



mellum - hyvä että leikkaus on ohi ja isäsi voi suhteessa hyvin. Voimia ja tsemppiä muuttorumbaan :-)



(.) samaa kuin ennenkin, sitä sun tätä :-) Taitaa tällä tädillä nyt olla enemmän ongelmia yläpään kanssa...



Palailen sitten neuvolan jälkeen.



Hauskaa päivää!

Mirabella ja Albert rv 26+2

mellum:

Maria-79: Mulle oli myös yllätys etten saakaan samaa äippärahaa kuin kuopukselta, hänkin on nyt 1v7kk. Mut mulle oli silloin laskettu työttömyystuloista se ed. äippäraha ja se pitää olla työtulojen mukaan laskettu. Sen takia en saanut samaa äippärahaa.

[b]Siis mitäh??? sitenkö tuo ei pädekkään ,jos ed. on laskettu työttömyysrahoista?? No voi kilin vee!!!

Kiva mä olin kyllä töissä vuonna 2004 suurimman osan vuotta, väänsin hikihatussa suomen armeijalle ja metsästäjille ja ulkomaille pyssyyhin mitä paukuttaa,helvetin huonolla palkalla ja täs on tulos: pienin äippäraha!! Olipa kiva uutinen, hiton huonon yön päälle, mä en oo juur nukkunu, juniorin rokotus valvotti ,oli niin levoton.. :/

Ei auta ku käydä kelas juttelees..prkle!

[color=blue]Mellum [color=violet]toivotaan isällesi pikaista paranemista ja muistakaa kätkeä jatkossaki tupakit. En muista mikä sydänleikkaus mun isälle tehtiin, saatto olla sama, koska piti olla tupakoimatta. Mokoma alotti sit heti kohta leikkauksen jälkeen. Mistäpä sitä tietää oisko eläny sen pitempään, mutta tuskin se tupruttelu hyväksikkään pumppupotilaille on.



[color=blue]Maria-79 [color=maroon]otan osaa *halaa* Toivottavasti Kelan sotkut selviää. Enpä haluais olla niitten naikkosten pöksyissä, ku sie meet sinne rähjään ;D Mie aattelin, ett meen sit suoraan Kelan tiskille täyttään ne osat papruista missä kysytään minkä mukaan ä-raha lasketaan. Muistaakseni akan aikaan tein niin ja oli kaikista kätevin, ku ne suositteli just sitä mulle parempaa vaihtoehtoo laskujensa jäläkeen.



[color=darkviolet](.) beibi myllää ja masua on kiristäny. Eilen alko ottaan alaselkään ja tottakai mie jo huolesta syrjällään mietin ettei kai nyt ala liikaa jomotteleen. Masu on pehmee, mut ottaa selkään ja välillä alamasuun. Kai beibi raivaa yksiöö ja tekee lisää tilaa.

Ukko taas vaan rauhallisena tyynnytteli mua, ett ainahan elokuvissakin odottajat pitelevät alaselkäänsä. .niin ohan se normaalia, mut sitä miettii missä määrin. [b]G: Lohutteleeko teiän ukot aina tarpeen tullen?? [/b]

Huolettaa vähä, jos en saa ketään matkaseuraksi meiän lauantain meetinkiin niin. . .mietin vaan, ett jos tulee esim. masu niin pinkeeks ettei oo ite hyvä ajaa niin tienposkeen kai sitä pitää pysähtyä ja vetää penkki makuuasentoon. Sais se tukivyö tulla niin ois varmasti helpompi hengailla sen kans.

Valmistautua viemään akka hoitoon ja sit lämmittään uuni tosi kuumaksi. Äiti tulee leipoon rieskaa :b pottuja pitää laittaa poriseen, ku haluan tällä kertaa perunarieskaa ja käsken sen pyöräyttää mulle sämpylätaikinan, ett on mullekki jotain leivottavaa.



Lepposta päivän jatkoo terhokkaille :)



Z ja beibi 22+5

ok, eli kuten avauksestani näkyy, unisena täällä ollaan. niinhän siinä kävi ettei osattu kumpikaan kunnolla nukkua kun miehen kello herätti jo puoli kuuden aikaan. eli vaan pyörittiin ja pyörittiin:( yön pisin unipätkä oli varmaan kuudesta kahdeksaan kun mies oli jo lähtenyt... nooh, jos sitä päikkärit ottais jossain välissä.



nimim. minna tekee ennen kuin lukee ohjeet on jälleen pätenyt. eilen tupsahti postista uusi dermosilin kuukauden kirje. siellä sitten oli näytteitä. ajattelin et se rasva olis vaan joku hyväntuoksuinen. mut äsken kun aamupalaa söin niin aloin kattoon et miks mun käet on ihan ruskeet, ja massu kans. sit haistoin käsiä ja johan syy paljastu, eli rasva olikin taas jotain iteruskettavaa, haisi samalta kun doven vastaava. eli tooosi nätit on kämmenet, hienosti päivettyneet:)



nimigalluppia: pojan kaks jälkimmäistä on mietitty, mut varsinainen etunimi on hakusessa. tytölle on kans jälkimmäinen nimi, mut myös etunimi puuttuu. miehellä on veljensä kans seitsemästä veljeksestä etunimet, sitä linja ois kiva jatkaa. mut ainoot nimet mitkä ei oo jo jollain sukulaisella tai kaverilla on simeoni ja juhani, kummastakaan en innostu (en haluu et meitin lapsi on samanniminen kun joku meidän kaveri tms)pitäs kirjastoon mennä kirjojen selkiä katteleen joku kerta, et mitä muita nimivaihtoehtoja suomalainen kirjallisuus antaa. mut kyllä tässä se poika-fiilis taas jyllää, hirveen vaikee ees miettii tytön nimee...



olikos tänä aamuna lohduttelu-galluppis?: meitin mies ainakin on kova lohdutteleen. on aina kyllä ollut. joskus vaan kestää hetken kun ei heti tajuu et oon pahalla mielellä ja siks ei tajuu heti lohduttaa;)



zatukos se pelkäili et jos massu alkaa pingottuun lauantaina auton ratissa? seisoin eilen sportiassa jonossa ja siellä pingottu maha oikein kunnolla. inhottavaa kun sit ihmiset vielä tuuppi ja töni ja meni jonojen läpi kun lähti pois sieltä. meinasin ekaa kertaa sanoa että anteeksi täällä olisi raskaana olevia ihmisiä jonossa että voitteko rauhoittua. voiskohan raskaana oleville tehdä oman jonon? siinä vois olla tuolit ja vesipiste...



maria tuskailee kelan kanssa. ei oo kiva!



mellum (toivottavasti meni nimim oikein) onneksi isäsi nyt paranemaan päin!



omaan napaan ei kummempia. liikkeiden määrät on nyt ihan eriluokissa kun vielä muutama viikko sitten. eli ok menee.



nyt taidan aamun röhnöttää tässä telkkarilla ja lähtee sit salille.



tigru ja simppis 26+5

Tässä linkki [b]Etunimi hakuun[/b] näkee montako saman nimistä on milloinkin kastettu,tosin haussa on myös toiset nimet laskennassa myös..



https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1



Mun esikon nimisiä on tänä vuonna 1kpl

Toista on 206kpl

ja junioria 8kpl



Näitä on hauska seurata..

No tuosta varmaa onnaa,eli sieltä sit oikealta :NIMIPALVELU

ja sitten ETUNIMIHAKU







http://www.vaestorekisterikeskus.fi/

Maria-79: Kysyin monta kertaa siltä kelan naiselta, että onko varmasti että meneekö se näin. Sanoi että tämmöset ehdot on asetettu. Eli jos ed. äitiyspäiväraha on laskettu työttömyystuloista, niin ei saa samaa rahaa nyt, vaikka lapsi olisikin alle 3v. Pitää nimenomaan olla työtuloista laskettu äp.raha. Mulle se oli iso yllätys!!



Kiitos lohduttaneille isästäni..

Zatu: Toivottavasti isä nyt lopettaa tupakan polton. Oli se kova kolaus hänelle kun joutui tuollaiseen leikkaukseen. Eilen vannotti kun vierailtiin teholla ja ennen leikkausta, että tupakat jää. Pitää kannustaa häntä paljon!



(.) On se vaan kumma, että mä aina herään selältään nukkumasta ja alaselkä on sitten aika kipeä aamuisin. Kohtu sen verran jo painaa...

Supistellutkin on ja pingottuu myös välillä. On se vaan inhottavan ahistava tunne. Siinä sitten yritän hengitellä rauhassa, että menee ohi.



juu pitää lähteä kauppaan ja pukeen noita muksuja..



mellum ja peukaloinen 26+3

Onpas harmaa aamu, ihan kuin vettäkin tihkuuttais.. yön olen nukkunut kuin tukki, ilman painajaisia tai mitään =)



Mellum: Kiva kuulla isäsi onnistuneesta sydänleikkauksesta. Toipumiseen pitää käyttää rutkasti aikaa, ei saa alkaa liikaa rehkimään vielä piiiitkäään aikaan. Onnea paranemiselle!!!!



Zatu: Voi kun meilläkin joku kävisi leipomassa :( Äippä kyllä aina täällä käydessään (noin 2krt/Vuosi) leipoo pullaa ja kaakkuja pakkasiin. Muuten saapi kyllä ite kaikki vääntää. No, leipää mie harvemmin teen, sämpylöitä ja pullaa enimmäkseen.



LohdutteluG: Mun mies osaa kyllä lohdutella ja saa aina ajattelemaan niitä positiivisia puolia joka asiassa. Joskus sen on kyllä vaikia ymmärtää, että mie tosissaan oon surullinen jonkin pikkujutun takia. Mutta siinä vaiheessa, kun kyynel vierähtää, se tajuaa että taitaapi tuo ollakin oikeesti surullinen. Muutenkin täytyy kyllä kehua, että mulla on kyllä maailman ihanin mies, olen vieläkin (toisinaan, hih ;) kuin vastarakastunut, vaikka jo 5 vuotta ollaan asuttu saman katon alla... Ja niin kait sen pitää ollakin.



Maria: Voi sinua, *halaa*. Toivottavasti rähjääminen Kelalla auttaa, inhottava pudota jostakin tukivälistä tuolla lailla. Välillä tuntuu, että työnteko on aivan turhaa, kelan mielestä siis.



Tsemppiä neuvolaan menijälle (isabelluska vai mirabella??) , toivottavasti sokrut kohdillaan.



Nyt minäkin viuhahdan nopeasti tuolla päiväkodilla.. Pojat jo huutelee eteisestä vaatteet päällä ;)



Ardisia 23+2

kiitos linkistä. yhtä tytön nimeä mitä oon miettiny niin mies epäili että jos se on kovin yleinen. mut tuolta kun katoin niin mun miehen nimee on annettu tänä vuonna pojille enempi kun tota tytön nimee, eikä niitä nyt ihan joka kadunkulmassa luulis tulevan vastaan jos vaan noin 150 lasta kastettu.

tuolla enskojen puolella on kovasti puhetta synnytystapa-arviosta. voisikos joku täällä vastata ja kertoa miten tuo arviointi tehdään ja milloin. ei sillä että hyppäisin asioiden edelle...



nyt lupaan pitää pienen paussin näissä höpinöissäni



tigru

Päänsärky vaivaa vielä iukan, aamupala onneksi auttoi. Taitaa olla peruja viime yön valvomisesta kun en malttanut lopettaa ristikon tekoa. Oma moka. Ja meillä on perheessä hieman flunssan poikasta.

Ultrassa eilen kävin kaikki OK, supistelut ei olleet aiheuttaneet mitään. Tänään ajattelin yrittää jos jaksais käydä koiran kanssa lenkillä. Pitää tuo mies vissiin ottaa mukaan varmuuden vuoksi.

Tytöllä on tänään 10v synttärit. Illalla tulee muutama kaveri ja aikuisvieraat. Onneksi ei tarvitse itse leipoa mitään. Veljen tyttöystävä tekee kakun(on kondiittori tai joku vastaava) ja äiti oli leiponut rusinakakun. Pullaa ostin kaupasta ja ajattelin tehdä vähän vohveleita. NimiG: pojalle olis tarkoitus laittaa nimeksi Sasu ja tytölle Jenna, kumpi sieltä nyt sit sattuu tulemaan. Ultraaja ei nähnyt vaikka katsoi. Sanoi vaan et jos tyttö on tulossa niin sieltä ei näy " mitään positiivisia löydöksiä." HEH HEH. Äitini on jostain syystä varma et tyttö tulee.

ZATU: Silloin kun laitoin lasketun ajan sinne listaan niin se oli laskettu netin kalenterin mukaan. Terkkari ja lääkäri antoi lasketuksi ajaksi 25.1. Vointi on ollut supistuksia lukuunottamatta hyvä, välillä ei muista edes olevansa raskaana jos ei satu vilkaisemaan mahan suuntaan. Se on meinaan valtava. Jos mies ehtis tänään ottaa sen kuvan sinne blogiin.

TUISKUA: Onneksi ei ole vielä synnytykseen lähtö. Pidä se vaavi viel vähän aikaa siel masussa niin ehtii kasvaa ja vahvistua vielä vähän. TSEMPPIÄ!!!!



T: Birgit ja pörrö rv 22+6

Synnytystapa-arviossa, yleensä rv 36-38 tehdään, lääkäri arvioi suhteen sinun lantiosi/alapään rakenteen ja vauvan koon välillä. Tehdään ultra ja sisätutkimus (lääkäri tunnustelee lantiosi myös peräaukon kautta) ainakin. Jos on liika epäsuhta, niin alkaa keskustelu/päätös sektiosta. Joissain suvuissa, esim. äitini, on naisilla esiintyvää ahdaslanteisuutta, joka estää normaalin alatiesynnytyksen.



En tiedä, tehdäänkö synnytystapa-arvio automaattisesti vai ainoastaan silloin, jos epäily epäsuhdasta on?

Kävin siis viemässä pojat hoitoon ja törmäsin siellä yhteen toiseen äitiin pienen tyttövauvansa kanssa. Oli suloinen vauveli ;)



No, tämä äiti näki vissiin eka kerran kunnolla, että olen raskaana ja alkoi höpöttelemään, miten on mukavaa että minunkin pojat saa pikkuSISKON (hälle itselleen tyttö tuli kahden pojan jälkeen), tyttöhän sieltä tulee, eikö? Mä siihen vastasin, etten tiedä kumpi tulee, välillä vahva tyttö- välillä poikaolo. Hän siihen, että mahtaa olla iso pettymys jos poika tulee, tai sitten heti uudestaan yrittämään sitä tyttöä, kyllä tämmöinen pieni rinsessa on se onnen täyttymys!

Mä en tossa vaiheessa osannut sanoa, kuin että noh, oishan se tyttö kiva, mutta ei me enää lapsia lisää tehdä, tuli mitä tuli tällä kertaa. Naikkonen tokaisee että " höpö höpö, kyllä jokainen nainen tytön haluaa" . Tässä vaiheessa keskusteluun puuttui tarhan ihana täti, joka sanoi suunnilleen näin, että " Ardisialla on kyllä niin ihanat pojat, että ei kolmas sellainen voisi mitenkään maailmanloppu olla" ja kaappasi mun nuorimmaisen syliini. Se toinen mamma häipyi aika vähin äänin ;)



Se, mikä tässä oli pointtina, on se, että liian usein ihmiset luulee esim. kahden tytön/pojan vanhempien tahtovan sitä toista sukupuolta kolmannella kerralla, hinnalla millä hyvänsä (vrt Beckhamit). Mutta ei se oikeesti mene niin, ainakaan aina..! Tottakai mäkin olen tyttölapsesta haaveillut ja se olisi ihana tällä kertaa saada, mutta en mä voi sanoa, että mun maailma siitä romahtaisi. Itse asiassa , kun aloimme tätä kolmatta tekemään niin aloimme tekemään myös kuopukselle pikkuveikkaa. Jos minulle ei Luoja tyttöä suo, niin that´s it, mistä sen tietää vaikka saisin 5 ihanaa pikkutyttöä lastenlapsiksi sitten joskus.



Ärsyttää vaan joittenkin ihmisten tahdittomuus, mulle ei ikinä tulis mieleeni sanoa jollekin, että sun vauvas olis ihana ja toivottu, kunhan se vaan on tyttö/poika. Tuohan on rasismia, eikö?!



Meille kaikille syntyy tammikuussa ne maailman ihanimmat vauvat, sukupuoleen katsomatta :)



Ardisia, joka menee perjantaina ultraan kurkkaamaan minkä sorttinen pikkuveikka tähän perheeseen syntyy. Uteliaana, ei toiveikkaana.

ardisia:

(lääkäri tunnustelee lantiosi myös peräaukon kautta)

Ei mulla oo kertaakaan onneksi tuota kautta kokeiltu vaan pelkästään lääkäri runnonut nyrkillä suunnilleen emättimen suulta,mittasi näin lantion luiden välistä tilavuutta..

[b]kelasta[/b]Ilmeisesti on turha varmaan sinne mennä,sillä luin nyt itsekkin kunnolla vielä pienen printin takaa papereista,jossa todella sanotaan ettei sitä lasketa niin,ellei oo ed. lasketty työtuloista..

Vieläköhän ehtis ilmoittautuu työttömäks,sitten sais paaljon paremman rahan ku tuo minimi...??

Heips pitkästä aikaa!



Olen pysytellyt täältäkin poissa, kun mikään ei vaan nappaa....Olen nyt kolmatta viikkoa saikkarilla - minä joka olin täynnä intoa ja energiaa aina tuohon raskauden puoliväliin saakka, kunnes....

Niinpä, sain metsässä kyykkimisestä palkkioksi ärtyneet peräsuolen sisäiset pukamat, jotka nyt vain vihoittelevat. Kivut ovat kyllä laantuneet tuosta ekasta viikosta, mutta istumatyöntekijäksi musta ei ole. Ison hädän jälkeen pukamat tulevat ulos ja siinä meneekin sitten useampi tunti vähemmän kivoissa jälkitunnelmissa :( Tuntuu, että mun elämä pyörii tällä hetkellä päivittäisen vessareissun ympärillä ja salvojen ja suppojen tunkemisessa ruumiin onteloihin!!! On oikeesti ihan P####A olo. Haluaisin olla vielä töissä ja viettää kipuvapaata äitiysaikaa, mutta toisin on käynyt, homehdun tänne kotiin!



Olin eilen työterveyden kautta yleiskirurgin konsultaatiossa yksityisellä lääkäriasemalla mahdollisen operaation toivossa. Viesti oli tyly: tähystyksellä ei voida tehdä mahd. pukkamahirttoja, koska paikkani ovat niin arat (kirurgi ei saanut laitettua edes tähystintä meikäläisen hanuriin). Ainut toimenpide, mitä voidaan tehdä on leikkaussalissa selkäydinpuudutuksessa tai humautuksessa, jotta kipuni ja kramppi saadaan pois häiritsemästä toim.pidettä. Kysyin, mitä leikkaussalivisiitti ko. lääkäriasemalla maksaisi ja olin tippua pallilta - yli 2000 euroa, josta saa lääkärin palkkioista kelakorvauksia 140 euroa. Toiseksi mua ahdistaa ajatus selkäydinpuudutuksista tai humautuksista ja niiden vaikutuksista vauvaan. Kirurgi käski mun miettiä, mitä haluan tehdä ja hakeutua mahd. operaatioon julkiselle puolelle....



Tämä kasvanut kohtuni siis painaa niin pahasti laskimosuoniani, että en usko pukamien poistuvan enää itsellään ennen lapsen syntymää. Ja kun syntymään on se kiva 4 kk:ta vielä aikaa, niin mikäköhän mahtaa olla tilanne sitten - ei ainakaan parempi. Ilmeisesti joudun olemaan saikkarilla loppuajan ennen ä-loman alkua ja kärsimään :(

Vessattomat päivät ovat luksusta, kun kivut ovat tiessään, mutta silti olisi hyvä, jos vatsa toimisi joka päivä. Syönkin päivittäin visiblin-valmistetta, joka pitää vatsan toiminnassa...Välillä tekisi kyllä mieli lakata syömästä kokonaan ja laittaa tuo ryppyreikä jäähylle.

Alan olla yhä vakuuttuneempi, että tämä lapsi on poika - REAL PAIN IN THE ASS - heti alusta alkaen. Sellaisiahan ne miehet ovat.



ZATU: Eikä fiiliksiä nosta yhtään se, että isännästä ei ole lohduttajaksi eikä myötäeläjäksi tässä asiassa. Sanoi vaan, että koita päästä neuvolan kautta sinne julkiselle puolelle....



Tulipas ruinattua, mutta kuitenkin olen hengissä. Onkohan mulla täällä kohtalotovereita?

Tuli tuossa mieleen, kun tallensin äsken esikon syntymäkertomuksen Yahoon listalle, että oisko meillä mahdollista tallennella kertomuksia esim. sinne samaan paikkaan mihin kuvatkin laitetaan? Minusta ois hirveän mukavaa päästä lukemaan muiden Tammenterhojen synnytyskokemuksia, kun tuo aihe jo välillä kovastikin päässä pyörii... Mitä mieltä ootte??



Sitten lohdutusG: eli kyllä meilläkin mies suht hyvin osallistuu ja osaa lohduttaa, kylläkin tässä toisessa raskaudessa selkeästi vähemmän kuin ensimmäisessä. Johtuu kyllä varmaan ihan siitä, ettei voi täysillä keskittyä muhun, kun on se pikku natiainen jaloissa pyörimässä ;) Mulle selkeästi vaikeinta henkisesti on ollut molemmilla kerroilla alkuraskaus. On koko ajan väsy ja huono olo ja tunteet heittelee ihan laidasta laitaan, joka päivä ei edes tiedä haluaako koko lasta... Tää keskiraskaus taas on ihanan seesteistä aikaa, sitä on niin tyyni ja onnellinen ja kaikki on suorastaan täydellistä! :)



Nuo sukupuoliasiat tai lähinnä niiden odotukset on ihan pyllystä! Meillä koko lähipiiri on ihan VARMA, että tottakai me halutaan tällä kertaa poika ja tottakai se on poika! Että pitäähän nyt perusperheessä olla molemmat! Anoppikin on koko ajan puhunut, että kun me tehdään tytölle se pikkuveli. Ai että mua ärsytti, kun ne kaikki oli nyt sitten oikeasssa ja meille tulee poika. Oisin ihan kiusallaankin halunnut tästä toisestakin tytön, grrrrrrrr........ Mut kandee jättää omaan arvoonsa, ärsyttävää toki, ymmärrän hyvin!



Nyt ruokkikselle.



ariella rv 22+4

Voi kurjuus, kuulostaa ihan hirveältä tuo sinun vaivasi!! Vaadi ihmeessä päästä kunnallisella puolella hoitoon, sinullahan on muuten tosi tuskallinen loppuodotus edessä ja miten sitten itse synnytys?! Mulla oli esikoisen syntymän jälkeen ihan vaan lieviä sisäisiä pukamia, mutta kyllä silloinkin ehti kirota jokaisen vessareissun. Todella kurjaa, tsemppiä kovasti!!!!!!!



ariella

Eipä tässä ole pajoa kommetoitavaa, mut kun ei pysty poiskaan olemaan ;)



LohdutusG: No ei mun mies mitenkään erikoisen hyvä ole lohduttelemaan tai edes huomaamaan jos tarvitsen lohdutusta, ja en kyllä itseänikään kehuisi siinä kovin taitavaksi, varsinkaan mieheen päin, lapset on jo eri juttu. Mulle on riittänyt lohdutukseski jo pelkästään sanat rakastan sua ja se meillä kyllä kerrotaan useasti.



Minä olen lähinnä naureskellut kaikille jotka ovat nyt sitten aivan varmoja siitä että tämä kolmas lapsi on poika, kahden tytön jälkeen, varsinkin appivanhemmat ja omat vahemmat puhuvat vain pikkuveljestä. Emme ole kertoneet kenellekkään ( paitsi teille Terhot) että tuleva lapsi on luultavimmin tyttö, tietävät kyllä että tiedämme sukupuolen ja kun yrittävät udella, olen vain hymyillyt.

Eli neuvolassa tuli aamulla käytyä. Sokeriarvot jäi merkkaamatta korttiin, mutta jos oikein muistan olivat 5,4 / 7,1 / 7,7 rajat olivat kai 5,1/10/8. Eli paastoarvo oli vähän kohollaan, mutta ei niin paljon kuin luulin :-) Dieettiä (1800 kcal) suositteli lekuri ja yksi karkki- / herkkupäivä viikossa, ei joka päivä :-/ Verenpaine ok, hemppa 132, pissa ok jne. Kohdunsuulla ei ole tapahtunut mitään.



Siis mun pitäisi olla elämäni kunnossa, mutta kun vaan väsyttää. Onnellinen olen kyllä että vauva voi hyvin eikä mitään hälyttävää ilmennyt. Vähän siitä väsymyksestä ja apeasta olosta th:n ja lekurin kanssa juteltiin, mutta en nyt jaksanut liikoja ruikuttaa. Lekuri sanoi että jos olo ei piristy niin täytyy soitella th:lle joka voi ohjata johonkin perhetyöntekijälle tms. Vähän ihmetytti kun tuntuu vaan siltä että haluaisi vaan nukkua tarpeeksi, että mitä semmonen keskustelu hyödyttäisi? No katsellaan, päätin kuitenkin pitää ensi viikon lomaa. Josko se vähän helpottaisi elämää :-)



LohtuG: mies lohduttaa tarpeen vaatiessa, mutta palauttaa kyllä usein maan pinnallekin. Nyt ihmetteli miksi en pyytänyt saikkua kun olen kerran niin väsynyt ja masentunut. On kyllä itsekin tosi huono jäämään kotiin ja valittamaan.



mellum - mäkin herään usein selällään ja sitten tuntuu ettei pääse liikkeellekään enää, tai usein mies herättää ja käskee kyljelleen :-)



synnytystapa-arvio: eikö se tehdä vkolla 36 kun on vika lääkärineuvola? Mulla jäi esikoisen kanssa se väliin kun hän ehti syntyä ennen sitä :-/



mieletön - tosi kurjan kuuloinen vaiva. Kyllä mä kävisin vielä julkisella puolella asiasta keskustelemassa, osaahan ne kertoa että onko se riski kun on raskaana vai mikä on homman nimi.



Synnytyskertomukset: vois munkin mielestä sinne blogiin laittaa jos mahdollista.



Ja taas jatkamaan aherrusta joka ei nappaa pätkääkään :-)



t. Mirabella ja Albert rv 26+2

Tää ei nyt varmaan sua auta,mutta valitettavasti siinä käy usein niin että pukamat pahenee hetkeksi synnytyksen jälkeen ja sitten kyllä paranevat nopsaan..

Mulla oli kans kamalat pukamat edellisen aikana,muistaakseni ne alkoi toden teolla vaivatan. vko 32 eteenpäin..Synnytyksen jälkeen noin viikko olivat pahimmillaan,ei juuri meinannut kävelemään päästä!

Tosi ällö vaiva,tiedän..

Käytin niihin Sheriprokt(? tms. en muista tarkasti nimee) salvaa ja peräpuikkoja,jotka turrutti kivasti onneks kivun pois,samoin lämmin vesisuihku autto " asioilla" käydessä...



Eli kaikki sympatiat sulle!



T: saman kokenut ja kädet ristissä toivon ettei nyt tulis!!