37+ vuotiaina eronneet, miten selvisitte?
Mieheni lähti etsimään itseään, ja lapsi, jota oli vielä tarkoitus yrittää jäi nyt saamatta. Olen itkenyt koko päivän enkä tiedä, miten jaksan elää enää. Biologinen kello tikittää siihen malliin, että kun selviän erosta, lasta tuskin tulen saamaan. Miten te muut olette selvinneet? :) Nyt on todella lohduton ja toivoton olo.
Kommentit (26)
Kaikki on selvinneet oikein hyvin. Lapsia voi tehdä vielä vaikka 45-vuotiaanakin jos haluaa.
Huh, huh...miestä tai ei, varaa tai ei, sinapikone on SAATAVA!!!!!!!!
Huonostikkin on käyny. Mies häipyi kun häntä ahdisti ajatus lapsista kun olin 36. Hänen mukaansa löydän heti uuden js ehdin saada lapsia. No...ainuttakaan suhdetta ei oo ollu, ei edes mielikuvituksissa. Olen kohta 45v et se siitä. Ex miehellä on kolme poikaa....
No voihan nainen nyt hankkia lapsen ilman parisuhdetta, -avo tai avioliitoakin. Kyllä miestarjokkaita luulisi löytyvän. HUPSISTA KEIKKAA VAAN! ;)
En sanonut, että "sinappikone on saatava". Haaveenani oli perustaa perhe miehen kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Varmasti löytäisin "jonkun" miehen, jota voisin "käyttää sinapintekokoneena", mutta se nyt ei ole tahtotilani. Uusi haaveeni on rakastua uudelleen mieheen, joka haluaisi myös perustaa perheen, ja jonka kanssa sopisimme oikeasti yhteen. Ikää on vain niin paljon, että haaveen toteutuminen tuntuu melkeinpä mahdottomalta.
- ap
Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo.
Tai sitten voisit olla tilanteessani:
Kaksi lasta, parisuhde kestänyt 13 vuotta, yhteinen talo ja ystäväpiiri, ikää 38 v. ja tajuat, että tämä ei sittenkään ole sitä mitä halusit. Mietit tekemiäsi valinoja ja ne kaikki tuntuvat ihan vääriltä, vaikka ne josku tuntuivat ainoilta oikeilta ja hyviltä.
Tässä sitä sitten lillutaan ja mietitään, mitä tekisi.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]
Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo.
[/quote]
Mikä siinä ällöttää? Harmittavatko sua omat valintasi? Kun jämähdit kotiäidiksi jo parikymppisenä? Ihminen, jolla omat asiat ovat kunnossa, ei noin näe vaivaa muiden valintojen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]
Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo.
[/quote]
En kyllä elänyt nuoruusvaihetta nelikymppikseksi, vaan elämä vei tähän. Kun on sairauksia, työttömyyttä yms. vastoinkäymisiä ei lasta voi välttämättä tehdä silloin kun haluaa, jos on vastuuntuntoinen ihminen. Ja kun haluaa tehdä sen lapsen vasta silloin, kun siihen on oikeasti varaa ja mies on siihen valmis, näin voi käydä. Älä tuomitse noin helposti kaikkia.
- ap
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]Tai sitten voisit olla tilanteessani:
Kaksi lasta, parisuhde kestänyt 13 vuotta, yhteinen talo ja ystäväpiiri, ikää 38 v. ja tajuat, että tämä ei sittenkään ole sitä mitä halusit. Mietit tekemiäsi valinoja ja ne kaikki tuntuvat ihan vääriltä, vaikka ne josku tuntuivat ainoilta oikeilta ja hyviltä.
Tässä sitä sitten lillutaan ja mietitään, mitä tekisi.
[/quote]
Olisit kiitollinen kaikesta mitä on. Ihminenhän ei osaa olla ikinä täysin tyytyväinen mutta nykyään sen sijaan että tyydyttäisiin kaikkeen hyvään mitä jo on, lähdetäänkin etsimään vielä sitä mystistä täydellistä onnea ja hajotetaan perhe ja kaikki. Mä en arvosta. eriasia jos on vaikka henkeä uhkaava mies, sellanen tietty pitää jättää. Mutta niin..kannattaa harkita niitä valintoja hyvin niin että voi seistä päätöstensä takana.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]Tai sitten voisit olla tilanteessani:
Kaksi lasta, parisuhde kestänyt 13 vuotta, yhteinen talo ja ystäväpiiri, ikää 38 v. ja tajuat, että tämä ei sittenkään ole sitä mitä halusit. Mietit tekemiäsi valinoja ja ne kaikki tuntuvat ihan vääriltä, vaikka ne josku tuntuivat ainoilta oikeilta ja hyviltä.
Tässä sitä sitten lillutaan ja mietitään, mitä tekisi.
[/quote]
Minun elämäni kuukausi sitten, sillä erolla ettei oltu mieheni kanssa pitkään aikaan enää parisuhteessa, kunhan kituutettiin kämppiksinä. Yhdessä päätettiin erota, nyt etin itselleni asuntoa. Lapset hoidetaan jatkossa yhdessä ja molemmilla päällimmäinen tunne on suunnaton helpotus. Ystävinä jatketaan, kohti uusia haasteita :)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]
Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo.
[/quote]
Annat itsestäsi tyhmän moukan kuvan, kun sua ällöttää oikein nuo asiat.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo.
[/quote]
No itse olen kohta 38 ja nykyään sinkku. Enkö saisi elää sinkkuvaihetta enää? Miksi? Ihan tunnun kyllä miehille vieläkin kelpaavan ja halut kai ne on mullakin, vaikka tällainen mummo olenkin :)
No joo, en mä tiedä liittyyks tää tähän nyt oikeen, mut kun kissat juoksee yöllä puuta pitkin ja lasettaa kusta sieltä tavisten niskaan, onks muka ok? Kerran jossain sokkeloisessa paikassa menin vasemmalle, ei siellä ollut ketään. No, huusin että "Kreterous", ja joku löi nyrkillä. Puhuin sen kulkukoiran kanssa tunnin, tuntu et se ymmärti et sen kannattaa löytää elämässään suunta eteenpäin, niin sunkin.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]
Tai sitten voisit olla tilanteessani:
Kaksi lasta, parisuhde kestänyt 13 vuotta, yhteinen talo ja ystäväpiiri, ikää 38 v. ja tajuat, että tämä ei sittenkään ole sitä mitä halusit. Mietit tekemiäsi valinoja ja ne kaikki tuntuvat ihan vääriltä, vaikka ne josku tuntuivat ainoilta oikeilta ja hyviltä.
Tässä sitä sitten lillutaan ja mietitään, mitä tekisi.
[/quote]
Olen pahoillani, ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista <3 Ymmärrän kyllä, että tilanteesi on monella tapaa vaikeampi kuin omani. Toivottavasti löydät oikeat ratkaisut :)
- ap
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]
Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo.
[/quote]
En kyllä elänyt nuoruusvaihetta nelikymppikseksi, vaan elämä vei tähän. Kun on sairauksia, työttömyyttä yms. vastoinkäymisiä ei lasta voi välttämättä tehdä silloin kun haluaa, jos on vastuuntuntoinen ihminen. Ja kun haluaa tehdä sen lapsen vasta silloin, kun siihen on oikeasti varaa ja mies on siihen valmis, näin voi käydä. Älä tuomitse noin helposti kaikkia.
- ap
[/quote]
Elämä on täynnä valintoja. Jos lasten saaminen olisi ollut sinulle tärkeää, olisit ne hankkinut jo aiemmin, vaikka elämäntilanne ei olisi ollut otollisin. Tiesit tuolloin lykätessäsi lasten hankintaa että saatat jäädä lapsettomaksi mutta silti valitsit tämän tien.
Et ok silti liian vanha löytämään hyvää miestä ja saamaan lasta. Aikuisempana tuntee itsensä paremmin ja parisuhde voi edetä vauhdilla sen oikean kanssa. Ja lapsen voi tosiaan hankkia ilman miestäkin.
up