Lue keskustelun säännöt.
37+ vuotiaina eronneet, miten selvisitte?
15.07.2015 |
Mieheni lähti etsimään itseään, ja lapsi, jota oli vielä tarkoitus yrittää jäi nyt saamatta. Olen itkenyt koko päivän enkä tiedä, miten jaksan elää enää. Biologinen kello tikittää siihen malliin, että kun selviän erosta, lasta tuskin tulen saamaan. Miten te muut olette selvinneet? :) Nyt on todella lohduton ja toivoton olo.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"] Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo. [/quote] En kyllä elänyt nuoruusvaihetta nelikymppikseksi, vaan elämä vei tähän. Kun on sairauksia, työttömyyttä yms. vastoinkäymisiä ei lasta voi välttämättä tehdä silloin kun haluaa, jos on vastuuntuntoinen ihminen. Ja kun haluaa tehdä sen lapsen vasta silloin, kun siihen on oikeasti varaa ja mies on siihen valmis, näin voi käydä. Älä tuomitse noin helposti kaikkia. - ap [/quote] Elämä on täynnä valintoja. Jos lasten saaminen olisi ollut sinulle tärkeää, olisit ne hankkinut jo aiemmin, vaikka elämäntilanne ei olisi ollut otollisin. Tiesit tuolloin lykätessäsi lasten hankintaa että saatat jäädä lapsettomaksi mutta silti valitsit tämän tien. Et ok silti liian vanha löytämään hyvää miestä ja saamaan lasta. Aikuisempana tuntee itsensä paremmin ja parisuhde voi edetä vauhdilla sen oikean kanssa. Ja lapsen voi tosiaan hankkia ilman miestäkin.
[/quote]
Mistäs helvetistä sä tiedät, millaisia vaikeuksia ap:lla on ollut elämässään? Tai vaikka olisi yrittänytkin jo lasta, muttei vielä tärpännyt? Ei tosiaan kyse aina valinnoista. Osa meistä on tosiaan niin vastuuntuntoisia ja epäitsekkäitä, ettei esimerkiksi hanki lasta keskelle työttömyyttä ja sairauksia, vaikka kuinka polttavasti lasta haluaisi. Ymmärrän kyllä, että jollekin työkseen lapsia tekevälle sossumammalle voi olla mahdoton ajatella tätä myös sen tulevan lapsen parhaan näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"]
Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo.
[/quote]
Mikä siinä ällöttää? Harmittavatko sua omat valintasi? Kun jämähdit kotiäidiksi jo parikymppisenä? Ihminen, jolla omat asiat ovat kunnossa, ei noin näe vaivaa muiden valintojen vuoksi.
[/quote]
Oon vasta 23 ja perheetön.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:13"] Mua ällöttää tää trendi että eletään nuoruusvaihetta nelikymppisiksi ja sitten itketään kun on vaikea saada lasta luonnollisesti. Tai ylipäätään. Ällöttää myös toiselle kierrokselle lähtevät jotka ylpeilevät erolla ja uudella sinkkuvaiheella. Vittu camoon ootte melkein mummoiässä jo. [/quote] Mikä siinä ällöttää? Harmittavatko sua omat valintasi? Kun jämähdit kotiäidiksi jo parikymppisenä? Ihminen, jolla omat asiat ovat kunnossa, ei noin näe vaivaa muiden valintojen vuoksi. [/quote] Oon vasta 23 ja perheetön.
[/quote]
Hahaha, ilmankos maailmankuvasi on niin kovin naiivi ja mustavalkoinen. Elämä saattaa suakin opettaa kovalla kädellä, kultaseni.
Selvisin erosta, koska halusin itse erota. Tuttavapiirissäni on nelikymppisiä sinkkunaisia, jotka ovat hankkineet lapsen yksin. Joko hedelmöityshoitojen avulla tai perinteiseen tapaan mutta satunnaisen kumppanin kanssa. Ero ei ole maailmanloppu, vaikka se juuri nyt ehkä siltä tuntuu. Ehdit tavata vielä vaikka uuden miehenkin.
Voi ei :/ voimia vaikeaan tilanteeseen, mene vain päivä kerrallaan. Ei tämä kuitenkaan maailmanloppu ole.
Minun lapseni oli vain 2kk vanha kun mies kertoi salasuhteestaan eikä pariin vuoteen kiinnostanut oma lapsikaan. Olin tuolloin 37v. Siihen päättyi 13 vuoden parisuhde noin vain.
38-vuotiaana, yhdeksän kk kuluttua erosta tapasin nykyisen mieheni ja saimme yhteisen lapsen vain paria viikkoa ennen kuin täytin 40v. Olimme siinä vaiheessa olleet yhdessä vuoden ja kaksi kuukautta.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 12:15"]
Huonostikkin on käyny. Mies häipyi kun häntä ahdisti ajatus lapsista kun olin 36. Hänen mukaansa löydän heti uuden js ehdin saada lapsia. No...ainuttakaan suhdetta ei oo ollu, ei edes mielikuvituksissa. Olen kohta 45v et se siitä. Ex miehellä on kolme poikaa....
[/quote]
:/ En oikein osaa sanoa tähän mitään järkevää. Toivon kaikkea hyvää ja että löydät vielä rakkauden <3
- ap