tämän päivän hyvä tekosi? :)
Leikkasin naapurin papan nurmikon kun on sairastellut.
Voi olla pienikin juttu. Oma tavoitteeni on tehdä joka päivä jokin pieni asia jonkun muun hyväksi. Eilen vein samalle papalle graavilohiruisleivän. (ja neuroottiset ei ole keliaakikko, allerginen, laktoosiongelmainen, ruisleipä ei närästä, vegaani ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan joihin jankkaajat tarttuu).
Positiivisia asioita siis :)
Kommentit (41)
Olin auttamassa syöpäsairasta ystävääni. hänet siirrettiin tänään terveyskeskukseen. Vein ja hain ystäväni tyttären. Silitin ystäväni poskea.
Ostin suomalaisesta kaupasta suomalaisen tuotteen. Yleensä kippaan rahat ulkomaille.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:46"]
Pienellä tytöllä puuttui 5 senttiä trippimehusta, tarjosin koki mehun. Oli niin iloinen, kiittikin kohteliaasti.
[/quote]
Mies ei saisi tehdä noin tai tulisi pahoja katseita,ja tyttökin siitä kieltäytyisi kun vanhemmat kieltäneet ottamasta mitään vierailta miehiltä. Surullista.
Tein iskälle hieronnan ja vein naapurin mummon koiran lenkille (:
Autoin kaupassa erästä asiakasta, kun hän pähkäili mitä tarjoaisi keliaakikko-vieraalleen, siis jotain itsetehtyä. Kerroin reseptin ja näytin mistä tarvittavat ainekset löytyy. Toin naapurin mummolle kaupasta piimää, kun hän oli unohtanut tyttärellään tuottaa, ei siis itse enää kykene kauppaan. Tein perheelle toiveruokaa; kiinalaista currykanaa ja wokattuja kasviksia. Juttelin ystävällisesti kaupan kassalle.
Mäkin yritän aina tehdä päivittäin jonkun pienen hyvän teon toiselle ihmiselle, mutta tänään en tainnut tehdä yhtään mitään kun oli niin huono päivä enkä hirveesti käynyt missään :/ Kaupan kassaakaan en huomannut tervehtiä kun hölisin työkaverin kanssa. No ehkä se, että annoin yksien toisten mennä hissillä ensin :D
Laitoin omat rattaat kasaan, jotta bussiin mahtui kolmannetkin
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:46"]
Pienellä tytöllä puuttui 5 senttiä trippimehusta, tarjosin koki mehun. Oli niin iloinen, kiittikin kohteliaasti.
[/quote]
Mies ei saisi tehdä noin tai tulisi pahoja katseita,ja tyttökin siitä kieltäytyisi kun vanhemmat kieltäneet ottamasta mitään vierailta miehiltä. Surullista.
[/quote]
Olen itse asiassa mies. Ei tyttö siihen mitenkään reagoinut.
Joku mies kaatui pyörällä aika pahan näkösesti väistäessään kaahaavaa mopoa (olkaa varovaisempia niiden kanssa prkl!!). Menin auttamaan miehen ylös kun pyörä vääntyi jalkojen päälle. Tarjosin vettäkin.
En tietoisesti, mutta vaan luontevasti olin ihana vaimo jälleen koko kesäisen pitkän päivän, ja tämä alkaa tulla tavaksi, kun eräät kriisit on jo kauan aikaa sitten selätetty. Havaitsen kuinka mieheni on minusta onnellinen ja ylpeä, ja minä puolestani ihan puolivahingossa buustaan hänen itsetuntoaan vähän joka välissä. :D Ei siinä tosin normaalistikaan puutostilaa ole.
Ap, oletpas sinä sille papparaiselle tosi kiltti ja ihana lähimmäinen.
Paistoin lättyjä ja teinin ystävä söi niistä puolet. Kiittikin vielä kauniisti. Tuli hyvä olo, koska meidän perhe ei lätyistä välitä. Olen siis outo, kun koristeeks paistelen lättyjä:)
Juttelin tylsistyneelle 2-vuotiaalle, vaikka olin väsynyt
(Kyseessä ei ole oma lapseni)
Kaupan kassaa lukuunottamatta, en ottanut tänäänkään kontaktia kehenkään = en loukannut tänäänkään ketään.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:55"]Laitoin omat rattaat kasaan, jotta bussiin mahtui kolmannetkin
[/quote] eikai lapsi litistynyt?
Annoin kaverille ihmistupakan kun silöä oli vaan sätkiä.
Luultavasti koditon, reikäisillä vaatteilla kulkeva mies tuli vastaan. Kävi niin sääliksi, että annoin 5 euron setelin, saa vähän edes ruokaa. Annoin myös juuri kaupasta ostamani vesipullon. Mies halasi minua ja sanoi jumalan olevan puolellani. Olipa ihana, toivottavasti tavataan vielä :)
Pari 3-4 vuotiasta leikki kadun reunassa, viskelivät keppejä tielle ja juoksivat hakemaan niitä. Tie vilkasliikenteinen, vastaantulevat autot tööttäili lapsille. Kävelin siitä ohi, sanoin lapsille ettei kannata siinä leikkiä kun bussit menee vauhdilla ohi ja ohjasin ne kauemmas ajotiestä. Sekunnin mietin pitääkö touhuun tarttua mutta sitten tuli tunne että en voi toisin toimia. Lapset katsoivat hiukan nyreinä ensin mutta kun pehmensin määräystä huumorilla ja hymyllä niin lähtivät juoksemaan hymyillen kotipihaansa. Ajattelin tapausta pitkään jälkikäteen, tuossa iässä lapsilla sattuu vahinkoja kun vanhemmat luulee että ne on jo isoja ja vahtivat toisiaan.
Hallitsin hermoni! Huomenna koitan tehdä enemmän