Miten naisena voin kehittää luonnetta, jotta kelpaa parisuhteeseen?

Tärkeintä olisi kelvata itse itselleen. Ja sitten voi alkaa pitää silmiä auki, josko joku sopiva osuisi näkökenttään. 

Vierailija kirjoitti:

Virhe, virhe ja virhe. Jos joudut muuttamaan itseäsi ihan vain että "kelpaat" jollekkin niin tulet vain hyväksikäytetyksi ja lopulta jäät todella onnettomaksi.

Eli jos mies on esim. ryysyinen ja haisee kuselle ja vanhalle viinalle, niin ei kannata alkaa pukeutua siistimmin, peseytyä säännöllisesti ja lopettaa juomista, vaikka ei sen takia kelpaa naisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe, virhe ja virhe. Jos joudut muuttamaan itseäsi ihan vain että "kelpaat" jollekkin niin tulet vain hyväksikäytetyksi ja lopulta jäät todella onnettomaksi.

Eli jos mies on esim. ryysyinen ja haisee kuselle ja vanhalle viinalle, niin ei kannata alkaa pukeutua siistimmin, peseytyä säännöllisesti ja lopettaa juomista, vaikka ei sen takia kelpaa naisille?

Onko ap ryysyinen, kuselle ja vanhalle viinalle haiseva? Toisaan, jos on niin kannattaa kyllä tehdä asialle jotain tai keskittyä spurguihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe, virhe ja virhe. Jos joudut muuttamaan itseäsi ihan vain että "kelpaat" jollekkin niin tulet vain hyväksikäytetyksi ja lopulta jäät todella onnettomaksi.

Eli jos mies on esim. ryysyinen ja haisee kuselle ja vanhalle viinalle, niin ei kannata alkaa pukeutua siistimmin, peseytyä säännöllisesti ja lopettaa juomista, vaikka ei sen takia kelpaa naisille?

Onko ap ryysyinen, kuselle ja vanhalle viinalle haiseva? Toisaan, jos on niin kannattaa kyllä tehdä asialle jotain tai keskittyä spurguihin. 

Eli olit väärässä, ja itseään voi ihan hyvin muuttaa ja on joskus hyväkin muuttaa, jos ei muuten kelpaa parisuhteeseen? Se on rehellisempi neuvo kuin hyvesignaloida, että jos ei kelpaa omana itsenään, niin sitten vain pitää nostaa kädet pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe, virhe ja virhe. Jos joudut muuttamaan itseäsi ihan vain että "kelpaat" jollekkin niin tulet vain hyväksikäytetyksi ja lopulta jäät todella onnettomaksi.

Eli jos mies on esim. ryysyinen ja haisee kuselle ja vanhalle viinalle, niin ei kannata alkaa pukeutua siistimmin, peseytyä säännöllisesti ja lopettaa juomista, vaikka ei sen takia kelpaa naisille?

Onko ap ryysyinen, kuselle ja vanhalle viinalle haiseva? Toisaan, jos on niin kannattaa kyllä tehdä asialle jotain tai keskittyä spurguihin. 

Eli olit väärässä, ja itseään voi ihan hyvin muuttaa ja on joskus hyväkin muuttaa, jos ei muuten kelpaa parisuhteeseen? Se on rehellisempi neuvo kuin hyvesignaloida, että jos ei kelpaa omana itsenään, niin sitten vain pitää nostaa kädet pystyyn.

Jokainen muuttaa itseään terveellä tavalla parisuhteessa (tai ainakin pitäisi tehdä niin). Ap:n viesteissä on kuitenkin ollut epäterve kaiku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni toimi se, että rohkeasti aloin tehdä aloitteita miehille ja opettelin sosiaalisia taitoja käymällä deiteillä. Aloin seurustella ekan kerran vasta yli 30v, koska olin siihen asti todella ujo ja introvertti "hiirulainen". Sitten päätin, että nyt laitan kaiken peliin ja muutin isompaan kaupunkiin, liityin tinderiin ja aloin deittailla todella aktiivisesti. Siitä oli apua, koska opin juttelemaan miesten kanssa, sain itseluottamusta ja opin olemaan aloitteellinen myös Tinderin ulkopuolella. Myöhemmin löysin sitten aviomiehen juurikin urheilutapahtumasta harrastuksen kautta tehtyäni itse aloitteen. Eli tee aloitteita, et todellakaan häviä mitään!

Pakko antaa vielä vinkki, että polkujuoksutapahtumasta löysin omankin mieheni ja siellä on todella paljon urheilullisia sinkkumiehiä ;) Kannattaa aloittaa vaikka tuo laji (tai joku muu urheiluharrastus), tekee hyvää sekä kropalle ja mielelle. Oma itseluottamus kasvaa, kun on joku tuollainen "oma juttu" ja harrastus ja vaikutat ulospäinkin mielenkiintoisemmalta tyypiltä.

Minkälaisen aloitteen teit tapahtumassa miehelle?

Kiinnitin häneen huomiota jo tapahtuman aikaan ja iltajuhlassa menin sitten juttelemaan. Laitoin myöhemmin somen kautta viestiä ja kyselin muutamasta juoksutapahtumasta, missä hän oli käynyt ja siitä keskustelu lähti ja sain hyvän tekosyyn pyytää kahville ;) Yhteinen harrastus on aika hyvä tapa löytää puhuttavaa.

En varmasti olisi uskaltanut mennä juttelemaan, ellei olisi ollut kokemusta kymmenistä tinder-treffeistä. Tinder ja huonot deittikokemuksetkin ovat olleet opettavaisia, koska sitä kautta tajusi, että oikeasti on aika harvinaista tavata kiinnostava tyyppi (joka on vieläpä sinkku) eli jos näin sattuu käymään, kannattaa todellakin tehdä jotain asialle.

Miten introverttiys liittyy asiaan? Ei se lähtökohtaisesti ole huono piirre ihmisessä, mutta miten se sussa ilmenee, jos kuvittelet juuri sen olevan ongelma ja kehityskohde?

Ehkä sun täytyy aloittaa introverttiytesi hyväksymisestä ja omistamisesta. Siten mä aloin löytää itselleni sopivia ihmisiä elämääni, kun en enää kuvitellut, että mussa oli jotain vikaa enkä yrittänyt esittää muuta kuin olin.

Myös kompromissit, tuskin koskaan löydät ihmistä, jonka kanssa toiveet menevät 100% yhteen. Jos minä haluaisin kumppanin mukaan kalastamaan mutta tämä ei halua lähteä, ei olisi mun mielestäni tarpeeksi suuri syy lopettaa suhdetta. Sitten vain menisin yksin tai hankkisin erikseen kalakaverin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea kysymys on miten kehität luonnetta niin, että jätät väärän miehen ja parisuhteen, jos osuu kohdalle. Ja miten tunnistat sen Etukäteen. Sen jälkeen voi kysyä kysymyksen omasta luonteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Muuta sisäistä puhettasi. 

Ihan hirveää tuo ajatus kelpaamisesta parisuhteeseen. 

Sinä et ole vielä löytänyt sitä sinulle sopivaa ihmistä! Mitä keskiverrosta poikkeavampi olet, sitä vähemmän on sinulle sopivia vastakappaleita, se pitää vaan hyväksyä. 

Kiitos molemmille! <3  Tiedän, että sopivalle kelpaan juuri tällaisena, mutta kun sitä ei ole löytynyt niin pakkohan vika on olla minussa. :(

Vierailija kirjoitti:

Itselläni toimi se, että rohkeasti aloin tehdä aloitteita miehille ja opettelin sosiaalisia taitoja käymällä deiteillä. Aloin seurustella ekan kerran vasta yli 30v, koska olin siihen asti todella ujo ja introvertti "hiirulainen". Sitten päätin, että nyt laitan kaiken peliin ja muutin isompaan kaupunkiin, liityin tinderiin ja aloin deittailla todella aktiivisesti. Siitä oli apua, koska opin juttelemaan miesten kanssa, sain itseluottamusta ja opin olemaan aloitteellinen myös Tinderin ulkopuolella. Myöhemmin löysin sitten aviomiehen juurikin urheilutapahtumasta harrastuksen kautta tehtyäni itse aloitteen. Eli tee aloitteita, et todellakaan häviä mitään!

Onnea, että löysitte toisenne. Kuulostaa silti omiin korviini niin uskomattomalta.

Pakko antaa vielä vinkki, että polkujuoksutapahtumasta löysin omankin mieheni ja siellä on todella paljon urheilullisia sinkkumiehiä ;) Kannattaa aloittaa vaikka tuo laji (tai joku muu urheiluharrastus), tekee hyvää sekä kropalle ja mielelle. Oma itseluottamus kasvaa, kun on joku tuollainen "oma juttu" ja harrastus ja vaikutat ulospäinkin mielenkiintoisemmalta tyypiltä.

Polkujuoksutapahtuma kuulostaa mielenkiintoiselta, kun ei nyrkkeily tai muu äijämäinen harrastus oikein nappaa, eikä joogatunneillta käy oikein miehiä tai jos käy, on puolisonsa kanssa siellä.

Kannattaa miettiä joku tuollainen yhteisöllinen laji, joka suosittu niin naisten kuin miestenkin keskuudessa. Itse en siis polkujuoksua valinnut mitenkään "iskemismielessä", vaan kiinnostuin siitä muuten vain ja aloin kierrellä Lappia myöten juoksutapahtumia. Voit myös mennä jonnekin polkujuoksukurssille, missä voisi tavata myös miehiä. Toinen mikä tulee mieleen on esim. vaellus-, kiipeily- tai retkeilykurssit, sekä opastetut vaellukset ja aktiivimatkat, missä usein on aktiivisia ja sporttisia sinkkumiehiä. Jos siis ulkoilmalajit kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten introverttiys liittyy asiaan? Ei se lähtökohtaisesti ole huono piirre ihmisessä, mutta miten se sussa ilmenee, jos kuvittelet juuri sen olevan ongelma ja kehityskohde?

Ehkä sun täytyy aloittaa introverttiytesi hyväksymisestä ja omistamisesta. Siten mä aloin löytää itselleni sopivia ihmisiä elämääni, kun en enää kuvitellut, että mussa oli jotain vikaa enkä yrittänyt esittää muuta kuin olin.

Myös kompromissit, tuskin koskaan löydät ihmistä, jonka kanssa toiveet menevät 100% yhteen. Jos minä haluaisin kumppanin mukaan kalastamaan mutta tämä ei halua lähteä, ei olisi mun mielestäni tarpeeksi suuri syy lopettaa suhdetta. Sitten vain menisin yksin tai hankkisin erikseen kalakaverin.

Se näkyy siinä, ettei minuun ole helppo tutustua. En oikein osaa kertoa itsestäni kiinnostavasti vaan keskustelun aihepiirit liittyvät johonkin asiaan - olkoon se vaikkapa ilmastonmuutos, Putinin mielenliikkeet tai Norppaliven viimeisimmät käänteet.  Monet ovat luulleet minua ujoksi, kun jään jollakin tavalla etäiseksi. En ole ujo. En vaan osaa höpistä itsestäni. En jää mieleen.

Kävin treffeillä kalamiehen kanssa. Hänellä on ehdoton toive siitä, että puoliso lähtisi mukana kalareissuille. Kaveri ei käynyt. Homma jäi siihen, kun en ole halukas osallistumaan jokaiseen kalareissuun.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä joku tuollainen yhteisöllinen laji, joka suosittu niin naisten kuin miestenkin keskuudessa. Itse en siis polkujuoksua valinnut mitenkään "iskemismielessä", vaan kiinnostuin siitä muuten vain ja aloin kierrellä Lappia myöten juoksutapahtumia. Voit myös mennä jonnekin polkujuoksukurssille, missä voisi tavata myös miehiä. Toinen mikä tulee mieleen on esim. vaellus-, kiipeily- tai retkeilykurssit, sekä opastetut vaellukset ja aktiivimatkat, missä usein on aktiivisia ja sporttisia sinkkumiehiä. Jos siis ulkoilmalajit kiinnostaa.

Kiitos vinkeistä! Onko jotain kattojärjestön sivustoa, missä olisi kootusti tietoa tulevista kursseista aloittelijoille?