Lue keskustelun säännöt.
Miten naisena voin kehittää luonnetta, jotta kelpaa parisuhteeseen?
25.02.2022 |
Olen luonteeltaani introvertti, enkä tiedä millaiseksi pitäisi muuttua, jotta kelpaan parisuhteeseen. Haku on ollut päällä vuosia. En tajua miten jotkut löytävät toisensa jopa urheilutapahtumassa.
Olen tullut miesten taholta ghostatuksi jatkuvasti. Ulkonäkö on ihan ok, kun tulee kuitenkin treffejäkin. Sänkyynkin kelpasin, mutta eipä kyseisestä miehestä ole kuulunut mitään sen jälkeen, vaikka ollaan tapailtu tätä ennen useamman kerran.
On tullut treffattua eri taustaisia miehiä, eikä ulkonäkö tai lompakon paksuus ole itselleni tärkeitä vaan sopiva luonne ja samanlainen arvopohja. Kivanoloinen mies on riittänyt herättämään kiinnostuksen. Toivon toiselta hyvin arkisia asioita, kunhan molemmat ollaan siinä suhteessa onnellisia. Esimerkiksi jos toiselle on ehdottoman tärkeää, että oma puoliso liittyisi mukaan kalastusreissulle, mutta en tykkää kalastamisesta. Tässä menee raja, kun molemmat eivät olisi sitten suhteessa täysin tyytyväisiä, kun ei saa toiselta kaipaamansa asioita.
Kommentit (29)
Tapailet liian korkeatasoisia miehiä, kelpaat heille seksiin, et muuhun.
Tämä ilmiö olisi hyvä sisäistää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä elämässäsi muuttuisi, jos alkaisit seurustella? Haetko miehiltä läheisyyttä ja seksiä? Minkälainen on isäsuhteesi?
Mikä on yleissivistyksen tasosi verrattuna näihin tapailemiisi miehiin ?
Ei me voida palstalla tietää. Tylsiä ja vaatimattoman näköisiä naisia on parisuhteissa. Minkälaisen naisen tapailemasi miehet lopulta valitsevat vai pyörittävätkö vain kaikkia muitakin?
Itselläni toimi se, että rohkeasti aloin tehdä aloitteita miehille ja opettelin sosiaalisia taitoja käymällä deiteillä. Aloin seurustella ekan kerran vasta yli 30v, koska olin siihen asti todella ujo ja introvertti "hiirulainen". Sitten päätin, että nyt laitan kaiken peliin ja muutin isompaan kaupunkiin, liityin tinderiin ja aloin deittailla todella aktiivisesti. Siitä oli apua, koska opin juttelemaan miesten kanssa, sain itseluottamusta ja opin olemaan aloitteellinen myös Tinderin ulkopuolella. Myöhemmin löysin sitten aviomiehen juurikin urheilutapahtumasta harrastuksen kautta tehtyäni itse aloitteen. Eli tee aloitteita, et todellakaan häviä mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten mielestä hyväluonteinen nainen = tekee kaiken juuri niin kuin mies haluaa eikä vaadi itse mitään. Eli käytännössä mies saa panna naista kun panettaa ja muuten nainen antaa miehen puuhastella omia juttujaan, pitää kodin siistinä ja hoitaa mahdolliset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Tapailet liian korkeatasoisia miehiä, kelpaat heille seksiin, et muuhun.
Tämä ilmiö olisi hyvä sisäistää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Onpa typerä viesti. Ainakin itselläni oli minua liian paljon matalamman tasoinen mies, jolle kelpasin vain seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta sisäistä puhettasi.
Ihan hirveää tuo ajatus kelpaamisesta parisuhteeseen.
Sinä et ole vielä löytänyt sitä sinulle sopivaa ihmistä! Mitä keskiverrosta poikkeavampi olet, sitä vähemmän on sinulle sopivia vastakappaleita, se pitää vaan hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni toimi se, että rohkeasti aloin tehdä aloitteita miehille ja opettelin sosiaalisia taitoja käymällä deiteillä. Aloin seurustella ekan kerran vasta yli 30v, koska olin siihen asti todella ujo ja introvertti "hiirulainen". Sitten päätin, että nyt laitan kaiken peliin ja muutin isompaan kaupunkiin, liityin tinderiin ja aloin deittailla todella aktiivisesti. Siitä oli apua, koska opin juttelemaan miesten kanssa, sain itseluottamusta ja opin olemaan aloitteellinen myös Tinderin ulkopuolella. Myöhemmin löysin sitten aviomiehen juurikin urheilutapahtumasta harrastuksen kautta tehtyäni itse aloitteen. Eli tee aloitteita, et todellakaan häviä mitään!
Pakko antaa vielä vinkki, että polkujuoksutapahtumasta löysin omankin mieheni ja siellä on todella paljon urheilullisia sinkkumiehiä ;) Kannattaa aloittaa vaikka tuo laji (tai joku muu urheiluharrastus), tekee hyvää sekä kropalle ja mielelle. Oma itseluottamus kasvaa, kun on joku tuollainen "oma juttu" ja harrastus ja vaikutat ulospäinkin mielenkiintoisemmalta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea kysymys on miten kehität luonnetta niin, että jätät väärän miehen ja parisuhteen, jos osuu kohdalle. Ja miten tunnistat sen Etukäteen. Sen jälkeen voi kysyä kysymyksen omasta luonteesta.
Ei valkoinen fiksu mies ota riskiä vakavaan suhteeseen. Se on liian iso riski. Mutta deittailu ja sänky urheilu on kivaa ja sitä olisi hyvä harrastaa säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollismman hirveä luonne niin kelpaa kelle vaan.
Vierailija kirjoitti:
Muuta sisäistä puhettasi.
Ihan hirveää tuo ajatus kelpaamisesta parisuhteeseen.
Sinä et ole vielä löytänyt sitä sinulle sopivaa ihmistä! Mitä keskiverrosta poikkeavampi olet, sitä vähemmän on sinulle sopivia vastakappaleita, se pitää vaan hyväksyä.
Tässä on oikeaa puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahdollismman hirveä luonne niin kelpaa kelle vaan.
Näin on. Ei kannata luonnetta ainakaan mukavammaksi muuttaa. Ennemmin muuttaa käytöstä vmäisemmäksi ja ulkonäköä paremmaksi, niin miehet alkaa kerjätä seuraasi.
Parisuhteen syntymiseen tarvitaan hirveän paljon tuuria. Kun aikoinaan tapasin nykyisen mieheni, niin jos olisin ollut just siinä paikassa kymmenen minuuttia aiemmin tai myöhemmin, emme olisi tavanneet. Se on joskus hyvin pienestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni toimi se, että rohkeasti aloin tehdä aloitteita miehille ja opettelin sosiaalisia taitoja käymällä deiteillä. Aloin seurustella ekan kerran vasta yli 30v, koska olin siihen asti todella ujo ja introvertti "hiirulainen". Sitten päätin, että nyt laitan kaiken peliin ja muutin isompaan kaupunkiin, liityin tinderiin ja aloin deittailla todella aktiivisesti. Siitä oli apua, koska opin juttelemaan miesten kanssa, sain itseluottamusta ja opin olemaan aloitteellinen myös Tinderin ulkopuolella. Myöhemmin löysin sitten aviomiehen juurikin urheilutapahtumasta harrastuksen kautta tehtyäni itse aloitteen. Eli tee aloitteita, et todellakaan häviä mitään!
Pakko antaa vielä vinkki, että polkujuoksutapahtumasta löysin omankin mieheni ja siellä on todella paljon urheilullisia sinkkumiehiä ;) Kannattaa aloittaa vaikka tuo laji (tai joku muu urheiluharrastus), tekee hyvää sekä kropalle ja mielelle. Oma itseluottamus kasvaa, kun on joku tuollainen "oma juttu" ja harrastus ja vaikutat ulospäinkin mielenkiintoisemmalta tyypiltä.
Minkälaisen aloitteen teit tapahtumassa miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Mikä elämässäsi muuttuisi, jos alkaisit seurustella? Haetko miehiltä läheisyyttä ja seksiä? Minkälainen on isäsuhteesi?
Jos olisin parisuhteessa, tietysti omaa aikaa olisi vähemmän. Vaikutukset omaan elämään riippuvat tietenkin siitä, miten paljon toinen haluaa tehdä asioita yhdessä. Vaikeaa sanoa, millaiseksi tulevaisuus muovautuu, kun ei ole vielä löytynyt kumppania. Kompromissia tehdään puolin ja toisin. Kaipaan todella paljon läheisyyttä ja seksiä, mutta en henkisesti pysty yhden yön juttuihin tai muihin "seikkailuihin". Henkinen yhteys menee oman nautinnon edelle. Se pitää olla ensin kunnossa. Lelut ovat auttaneet.
Isäni on todella hyvä isä, lämmin, välittävä ja kohtelee naisia aina kunnioittavasti, siksi en jäänyt katsomaan pettäjän perään. Ei ole läheisriippuvuutta. Olimme sopineet, ettei muita olisi kuviossa. Paljastui kuitenkin, että hän pyöritti muitakin ja oli todella hyvä valehtelemaan. Ennen kuin joku vetoaa taas tasoteoriaan, hän tienasi vähemmän kuin minä. Ulkonäöltään tavallisen näköinen, kaljuuntunut ja hieman ylipainoakin tullut. Ei ollut siis mikään miesmalli, eikä löytynyt sixpackia (paitsi jääkaapista). Tulotaso tai status ei merkkaa, kunhan löytyy yhteinen arvopohja, joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja ollaan luonteeltamme sopivia toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Oikea kysymys on miten kehität luonnetta niin, että jätät väärän miehen ja parisuhteen, jos osuu kohdalle. Ja miten tunnistat sen Etukäteen. Sen jälkeen voi kysyä kysymyksen omasta luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Muuta sisäistä puhettasi.
Ihan hirveää tuo ajatus kelpaamisesta parisuhteeseen.
Sinä et ole vielä löytänyt sitä sinulle sopivaa ihmistä! Mitä keskiverrosta poikkeavampi olet, sitä vähemmän on sinulle sopivia vastakappaleita, se pitää vaan hyväksyä.
Kiitos molemmille! <3 Tiedän, että sopivalle kelpaan juuri tällaisena, mutta kun sitä ei ole löytynyt niin pakkohan vika on olla minussa. :(
Vierailija kirjoitti:
Itselläni toimi se, että rohkeasti aloin tehdä aloitteita miehille ja opettelin sosiaalisia taitoja käymällä deiteillä. Aloin seurustella ekan kerran vasta yli 30v, koska olin siihen asti todella ujo ja introvertti "hiirulainen". Sitten päätin, että nyt laitan kaiken peliin ja muutin isompaan kaupunkiin, liityin tinderiin ja aloin deittailla todella aktiivisesti. Siitä oli apua, koska opin juttelemaan miesten kanssa, sain itseluottamusta ja opin olemaan aloitteellinen myös Tinderin ulkopuolella. Myöhemmin löysin sitten aviomiehen juurikin urheilutapahtumasta harrastuksen kautta tehtyäni itse aloitteen. Eli tee aloitteita, et todellakaan häviä mitään!
Onnea, että löysitte toisenne. Kuulostaa silti omiin korviini niin uskomattomalta.
Pakko antaa vielä vinkki, että polkujuoksutapahtumasta löysin omankin mieheni ja siellä on todella paljon urheilullisia sinkkumiehiä ;) Kannattaa aloittaa vaikka tuo laji (tai joku muu urheiluharrastus), tekee hyvää sekä kropalle ja mielelle. Oma itseluottamus kasvaa, kun on joku tuollainen "oma juttu" ja harrastus ja vaikutat ulospäinkin mielenkiintoisemmalta tyypiltä.
Polkujuoksutapahtuma kuulostaa mielenkiintoiselta, kun ei nyrkkeily tai muu äijämäinen harrastus oikein nappaa, eikä joogatunneillta käy oikein miehiä tai jos käy, on puolisonsa kanssa siellä.
Virhe, virhe ja virhe. Jos joudut muuttamaan itseäsi ihan vain että "kelpaat" jollekkin niin tulet vain hyväksikäytetyksi ja lopulta jäät todella onnettomaksi.
up