Sijaisperheessä kasvanut vastailee kysymyksiin

Minusta on ihmeellisen hienoa, että joku ottaa sijoitetun lapsen hoitoonsa 24/7. Eli siis jakaa koko aikansa. Ihmettelen niitä, jotka eivät edes jesälomaa oman perheen kesken näille soisi. Onhan sitä bioperhettäkin jossain välissä lujitettava.
.
Olin eräällä perheleirillä mieheni ja lasten kanssa. Siellä oli lastenohjaajina nuoria läheisestä perhekodista ja näiden nuorten huoltajat olivat juuri lomailemassa bioperheen kesken ulkomailla.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:15"]Miten koulukaverit suhtautuivat siihen, että elät sijoitettuna? Tunnetko muita sijaislapsia?
Käyttääkö siskosi alkoholia niin paljon, että humaltuu? Missä iässä aloitit seksin? Uskotko jumalaan?
[/quote]

Ala-asteaikaan asia herätti ihmetystä, kun oltiin niin nuoria etteivät kaverit täysin ymmärtäneet mistä oli kyse eikä oikein itsekään osannut selittää, mutta eipä sen ihmeellisempää suhtautumista. Yläasteen puolella pari henkilöä aikanaan asiasta yritti kiusata, mutta se unohtui jossain kohtaa tai sitten ilkeily ei tullut ainakaan enää minulle asti. En varsinaisesti tunne muita sijaisperheessä kasvaneita, mutta tiedän etäisesti muutamia henkilöitä. Siskon alkoholinkäytöstä en ole pahemmin ainakaan kuullut, mutta kyllähän tuo silloin tällöin kuuluu bileissä käyvän, mutta eipä hänkään mikään alkoholiongelmainen ole jos tässä sitä haettiin. 17-vuotiaana olen "menettänyt" neitsyyden ja ei, en ole uskovainen. Ap

Ei voi kun ihailla sijaisvahemmiks ryhtyvii. Iso arvostus!

Koitjo arjessa jotain sellaista, että menetit muutakin kuin biovanhempasi. Esim koitko saaneesi liian vähän läksyapua, harrastuskuskausta, synttärien järjestämistä, joululahjoja. Onko jotain, mitä koet jääneesi ilman.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 00:19"]Koitjo arjessa jotain sellaista, että menetit muutakin kuin biovanhempasi. Esim koitko saaneesi liian vähän läksyapua, harrastuskuskausta, synttärien järjestämistä, joululahjoja. Onko jotain, mitä koet jääneesi ilman.
[/quote]

En koe jääneeni ilman mitään noin konkreettista, mutta huomaan kaipaavani välillä hölmöjä asioita kuten tietoa omasta varhaislapsuudesta. Tai tätä on kauhean vaikea selittää mitä tarkoitan. Mutta siis esimerkiksi kun äiti saattaa kertoa, että kun synnyit olit sellainen ja sellainen vauva jne. No, sijaisvanhemmat eivät tietenkään näitä asioita tiedä ja kun oma äiti jäi hyvin etäiseksi hahmoksi niin ei hänkään niitä kertonut. Eli omassa historiassa on aukkoja asioista joita ei itse luonnollisestikaan muista eikä kukaan ole kertonut. Eihän noilla niin väliä tietenkään ole, pieniä juttuja, mutta tässä omaa perhettä suunnitellessa tietysti olisi mukava vaikkapa verrata omia lapsia itseensä vauvana. Kuulostaapas tämä nyt hankalalta ja loppuviimeksi kamalan pieneltä jutulta eikä edes varsinaisesti liity kysymykseen mutta tuli vain mieleeni. Ap

Miksi jouduit/pääsit sijaiskotiin ja mitä mieltä itse olet siirrosta (hyvä/huono)?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:48"]Me olemme miettineet sijariksi hakeutumista, mutta pelkäämme juuri, että kaikesta työstä huolimatta meillä on hetken päästä narkkiteini nurkissa ja sitten olemme tilanteessa, jossa emme pärjää ja toisaalta emme voi lasta hylätäkään. Tiedän tapauksia, jossa sijaislapsi on aikuisena jopa pahoinpidellyt huumepäissään sijaisvanhempiaan, kiristänyt rahaa jne. Eräällä ystävällä on sijaislapsena talouteen tullut lapsi, joka on sittemmin adoptoitu. Ensimmäiset elinvuodet elänyt aivan hirveissä olosuhteissa ja kaikesta huolimatta oireilee koko ajan. Taustalla kaikkea kiintymyssuhdehäiriöstä lähtien krooniseen valehteluun ja manipulointiin. Psykiatri sanoi suoraan, että sosiopaattisia piirteitä jo nyt nähtävillä. Tämä ystävä sanoi, että hän on aikoja sitten jo miettinyt, että hän tulee kuolemaan tämän lapsen tappamana. Tällä ystävällä on myös biologinen lapsi, 10 vuotta vanhempi kuin tämä adoptoitu, ja tuo lapsi on täysin tasapainoinen ja menestyvä nuori.
[/quote]

Tokihan jos lapsella on taustalla kamalan rankkoja elämänkokemuksia, on ymmärrettävää, että tämä saattaa ajan myötä jollain tapaa näiden vuoksi oireilla. Mutta toisaalta ihan yhtä suurella todennäklisyydellä lapsi voi olla ns. täysin tavallinen ilman minkäännäköisiä ongelmia!

Me olemme miettineet sijariksi hakeutumista, mutta pelkäämme juuri, että kaikesta työstä huolimatta meillä on hetken päästä narkkiteini nurkissa ja sitten olemme tilanteessa, jossa emme pärjää ja toisaalta emme voi lasta hylätäkään. Tiedän tapauksia, jossa sijaislapsi on aikuisena jopa pahoinpidellyt huumepäissään sijaisvanhempiaan, kiristänyt rahaa jne. Eräällä ystävällä on sijaislapsena talouteen tullut lapsi, joka on sittemmin adoptoitu. Ensimmäiset elinvuodet elänyt aivan hirveissä olosuhteissa ja kaikesta huolimatta oireilee koko ajan. Taustalla kaikkea kiintymyssuhdehäiriöstä lähtien krooniseen valehteluun ja manipulointiin. Psykiatri sanoi suoraan, että sosiopaattisia piirteitä jo nyt nähtävillä. Tämä ystävä sanoi, että hän on aikoja sitten jo miettinyt, että hän tulee kuolemaan tämän lapsen tappamana. Tällä ystävällä on myös biologinen lapsi, 10 vuotta vanhempi kuin tämä adoptoitu, ja tuo lapsi on täysin tasapainoinen ja menestyvä nuori.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 00:54"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 00:34"]Hienoa että osaat arvostaa sitä perhettä ketä teidät otti. mulla kanssa kokemusta asiasta. Eli me tarjottiin koti perhetutulle tytölle jonka äiti oli siis alkoholisti. Aluksi piti tulla asumaan vuodeksi mutta sitä aina venytettiin koska heidän äiti ei "parantunut" tästä alkoholismista ja lopulta kuoli. Tää tyttö jota pidin/pidän siskona niin asui lopulta meillä n.6v olin silloin 10v kun tämä muutti meille. Nyt päälle parikymppinen. Vituttaa vaan kun tämä ketä otettiin asumaan meille niin ei arvosta samalla tavalla tätä tilaisuutta ja apua jonka yksinhuoltaja äiti ja minä tarjottiin.
[/quote]

Mitä tarkoitat? Ettei tällä sijaislapella ole oikeutta olla täysvaltainen perheenjäsen vaan hänen täytyisi koko elämänsä osoittaa syvää kiitollisuutta? Eli aina pitäisi käyttäytyä jotenkin paremmin kuin biologinen lapsi?

Sijaisperheeksi ryhtyminen on hieno teko, mutta ainakin omasta mielestä metsään menee heti jos ei lasta oteta täysivaltaiseksi perheenjäseneksi vaan odotetaan elinikäistä näkyvää kiitollisuutta.
[/quote]

Äh, pitäis kirjottaa pitkä stoori ettet käsitä väärin, tottakai pidettiin häntä täysin perheenjäsenenä. Vaikka ei käyttäytynyt paremmin kuin minä biologinen niin silti jaksettiin pitää hänestä huolta yms. Koska ymmärrettiin häntä kuitenkin että ei ole helppoa mennä asumaan toisten koteihin. Mutta nykyään on tilanne se että tämä ei ole väleissä äitini kanssa ja melkeempä vaan haukkuu äitiä ja ei tunnu ymmärtävän asioita miksi esim äidillänikin on ollut rankkaa.
[/quote]

Tämä on kurja tilanne, pientä kiitollisuutta suvaitsisi osottaa!

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:48"]

Me olemme miettineet sijariksi hakeutumista, mutta pelkäämme juuri, että kaikesta työstä huolimatta meillä on hetken päästä narkkiteini nurkissa ja sitten olemme tilanteessa, jossa emme pärjää ja toisaalta emme voi lasta hylätäkään. Tiedän tapauksia, jossa sijaislapsi on aikuisena jopa pahoinpidellyt huumepäissään sijaisvanhempiaan, kiristänyt rahaa jne. Eräällä ystävällä on sijaislapsena talouteen tullut lapsi, joka on sittemmin adoptoitu. Ensimmäiset elinvuodet elänyt aivan hirveissä olosuhteissa ja kaikesta huolimatta oireilee koko ajan. Taustalla kaikkea kiintymyssuhdehäiriöstä lähtien krooniseen valehteluun ja manipulointiin. Psykiatri sanoi suoraan, että sosiopaattisia piirteitä jo nyt nähtävillä. Tämä ystävä sanoi, että hän on aikoja sitten jo miettinyt, että hän tulee kuolemaan tämän lapsen tappamana. Tällä ystävällä on myös biologinen lapsi, 10 vuotta vanhempi kuin tämä adoptoitu, ja tuo lapsi on täysin tasapainoinen ja menestyvä nuori.

[/quote]

Ei kannata edes harkita mitään sijaislasta teidän kotiin. Sijaisvanhempien pitää pystyä tarjoamaan vaikeista oloista tulevalle lapselle korvaava positiivinen ja luottamuksellinen suhde. Siihen ei kuulu jatkuva henkinen väkivalta vähättelyineen ja leimaamisineen. Jos lapsi siitä huolimatta oireilee, sijaisvanhemman pitää ajoissa myöntää epäonnistumisensa kasvatustehtävässään ja huolehdittava lapselle parempi koti. Mutta näitähän on Suomenmaa täynnä  kaikenkarvaisia "sijaiskoteja", joissa lapsiin kohdistetaan niin psyykkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Se on äärimmäisen tuomittavaa, koska perheet saavat todella isot korvaukset sijaislapsistaan. Siksi on häpeällistä kuulla kuinka lapsia pidetään nälässä, heitä nöyryytetään ja simputetaan, kun tavallaan tuovat perheelle myös elannon.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:20"] perheet saavat todella isot korvaukset sijaislapsistaan.
[/quote]

Tuskin tuolla hommalla rikastumaan kuitenkaan pääsee...

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 19:20"] perheet saavat todella isot korvaukset sijaislapsistaan. [/quote] Tuskin tuolla hommalla rikastumaan kuitenkaan pääsee...

[/quote]

Jaa-a... ja sijaisvanhemmuus kuten vanhemmuus yleensäkään ei ole mikään este käydä töissä. Kyllä tuostakin tulee jo jonkinmoinen potti kasaan:

http://yle.fi/uutiset/sijaisisa_toivoo_avointa_keskustelua_rahasta/6765201

Vähintään tonni kuussa/sijoitettu lapsi + vajaa kolme tonnia "starttirahaa". Että hakkaa se mennen tullen normaalit perhetuet ihmisten omista muksuista. Niistäkin jaksetaan valittaa, mutta sijaisperhetuet ovat jotain aivan muuta. Ja valitettavasti reilu kompensaatio ei vielä takaa lapselle turvallisia ja asiallisia, ihmisarvoisia oloja. Lukekaapa myös artikkelin kommentit. Sieltä aukeaa se sijaisperhetodellisuus kaikessa karmeudessaan.

Koitko koskaan olevasi toissijainen perheen biologisiin lapsiin nähden tai jotenkin ulkopuolinen tai vieras?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:11"]Koitko koskaan olevasi toissijainen perheen biologisiin lapsiin nähden tai jotenkin ulkopuolinen tai vieras?
[/quote]

Tietysti alkuun sitä tunsi itsensä vieraaksi uudessa kodissa ja uusien ihmisten ympäröimänä mutta onneksi oli oma tuttu ja turvallinen oma sisko mukana <3 Alkuhankaluudesta kun yli pääsi niin sen jälkeen vastaavia tunteita ei ollut. Perheen biologiset lapset olivat sen verran vanhempiakin, että eivät samalla lailla "kilpailleet" vanhempien huomiosta kuin me siskon kanssa ettei sellaistakaan vastakkainasettelua saatu aikaan. Ap

Sijaislapsia ei ole. Se nyt pitäisi jo tajuta. Lapsi ei ole sijainen. Hienoa, että sinulla ap on mennyt hyvin. Tonnin korvausta per lapsi ei todellakaan saada, jos nyt ei todella vaikeahoitoinen erityislapsi ole kyseessä. sijaisäiti