Miksi te naiset jäätte suhteisiin joissa

Koska kaveripiirille on pakko todistella, että "kelpaa" jollekin.

En kunnioita itseäni.

No enää en ole vuosiin ollut, olenkin ollut 8 vuotta sinkkuna. Nuorempana tuli kyllä oltua sellaisissa suhteissa, koska en parempiakaan saanut, enkä silloin vielä ymmärtänyt että ilman miestäkin on parempi kuin paskassa suhteessa.

En tiiä:( ehkä sitä vaan tulee niin riippuvaiseks siitä toisesta ihmisestä.

Enpä tiedä, oonkin välillä pohtinut että pärjäisin ihan hyvin yksinkin. Tottumuksesta kai tässä ollaan.

Se on varmaan se pieni toivonkipinä. Mäkin olen pitkässä suhteessa, 15v joista viimeset viis vuotta on ollut täyttä paskaa. Tällä viikolla kirjotetaan paperit ja sitten saankin kuulla samaa paskaa suvultani lopun elämää. He ovat sellaista sakkia että naimisissa pitäisi olla vaikka mitä tapahtuu. Ei riitä että pettää, valehtelee ja alkoholisoituu.

Siksi että kolikolla on kaksi puolta. Eikai kukaan edes ryhdy suhteeseen joka on jo alunalkaen paska? Ei vaan yleensä kiintymys ja rakkaus on jo syntynyt ennenkuin huono kohtelu alkaa. Jos vaikka omistaisit koiran joka olisi todella rakas, heiluttaisi sulle häntää ja nuolisi naamaa ja tekisi sut iloiseksi ja onnelliseksi..ja joku päivä se purisi sua. Niin mitä tekisit? Rakastat sitä silti, ajattelet että tämä oli hairahdus ja ei sitä voi hylätä. Toinen kerta, mietit että pitää muuttaa koulutustaktiikkaa, koira näyttää anteeksipyytävältä ja taas leikitte yhdessä iloisesti. Tiedän että vähän ontuva vertaus mutta pointti on että luopuminen on sydäntäraastavaa eikä asiat ole mustavalkoisia. Siksi vähän kiukuttaakin nää ihmiset jotka vaan ihmettelee että no mikset lähtenyt kun se ekan kerran haukkui sua tms..

Kova yritys on irrottautua paskasta suhteesta. Mies taistelee vastaan joten en tiedä miten tästä pois pääsisi!

Koska rakastaa ja uskoo toisen muuttavan tapansa, koska lupaa niin. Myös huono itsetunto ja tietynlainen riippuvuus (sosiaalinen, taloudellinen yms.) toisesta pitää suhteessa. Onneksi pääsin tällaisesta suhteesta pois, lopulta tajusin oman parhaani ja näin miehen oikeasti huonoine puolineen. Ansaitsen paljon parempaa, jokainen huonossa suhteessa ansaitsee.

No mä oonkin tässä tekemässä eroa. Olen alkanut masentumaan, tunnen itseni arvottomaksi enkä kestä tätä tilannetta enää. Mä haluan parempaa elämää ja nyt sitä alan järjestämään.

Ohis, mutta miten naista tulee hoitaa menkkojen aikana?

Se, että toinen tekee eroamisesta mahdotonta. Se, että toinen saa kerta kerran jälkeen uskomaan, että kaikki muuttuu. Se, että kaiken paskan keskellä on myös paljon hyviäkin hetkiä, mikä saa ajattelemaan, että onko ruoho tosiaan vihreämpää aidan toisella puolella... ääh.

Koska en saa asuntoa luottotietojen takia enkä myöskään kotivakuutusta ja sitäkin vaativat joka vitun paikassa. Ehkä sit tapan itseni?!

Miten naista pitää hoitaa menkkojen aikana? Minä ainakin olen ihan toimintakykyinen niiden aikana.

Kerran olin aika huonossa suhteessa. Taisi olla ensimmäinen kunnon ihastus joten vähän siinä kai sokaistuikin. Kai se ihminen osasi jotenkin niin kätevästi manipuloida ja murskasi siinä itsetuntoani heti alkuun sen verran, etten osannut lähteäkään. Jos nyt joutuisin samanlaiseen suhteeseen osaisin lähteä heti, koska on kokemusta, mutta se ensimmäinen kokemus tulee niin puun takaa ettei sitä tajuakaan ennen kuin on kusessa.

Taloudellinen riippuvuus ja ehkä tietynlainen läheisriippuvuus ja tottuminen! Ja lopulta kun oma mielenterveys on mennyt en minäkään nää muuta keinoa kuin itsemurhan

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 09:35"]

Ohis, mutta miten naista tulee hoitaa menkkojen aikana?

[/quote]

Just ajattelin eilen, että mun mies ei yhtään osoita myötätuntoa tai hellyyttä silloin kun minä sitä tarvitsisin. Ei vaikka erikseen pyytäisi. Sitä väsyttää tms. Itkeskelin sitten taas itseni uneen yksikseni.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 09:44"]

Jos nyt joutuisin samanlaiseen suhteeseen osaisin lähteä heti, koska on kokemusta, mutta se ensimmäinen kokemus tulee niin puun takaa ettei sitä tajuakaan ennen kuin on kusessa.

[/quote]Avainsana tuossa on "samanlaiseen". Moni ellei peräti jokainen varmaan osaisi lähteä suhteesta, joka on samalla tavalla huono kuin joku edellinen. Suhteet voivat kuitenkin olla huonoja eri tavoin. Itselläni ensimmäinen suhde oli huono tietyillä tavoilla (mies vähän tyhmä reppana) ja kolmas aivan eri tavoilla (mies henkisesti väkivaltainen, suuruusharhainen ongelmakimppu). Kummastakaan en osannut lähteä niin nopeasti kuin nyt jälkikäteen toivoisin osanneeni. Hyvän ja neämmä kestävän avioliiton olen silti osannut rakentaa.