Koiran syöpähoitojen hinta?

Eikös nuo mene vakuutuksen piikkiin?

Eikö olis armeliaampaa viedä piski piikille?

Minkä ikäinen koira? Mitkä mahdollisuudet parantua? Kuinka pitkällä sairaus on?

Tuhansia euroja ja koirasi ei tule paranemaan koskaan. Koirilla käytettävät solusalpaajamäärät ovan paljon pienempiä kuin ihmisillä , jotta sivuoireetkin pysyisivät pieninä. Koiran eritteet myös ovat myrkkyä joten huolehdi niistä asiallisesti. Toivottavasti perheessäsi ei ole lapsia jotka altistuvat koiran kautta solumyrkyille.

Eikö ole aika itsekästä pitkittää koiran kärsimystä siksi, ettei itse haluaisi siitä vielä luopua? Koiralle sairastaminen ei ole arvoistansa elämää.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 00:48"]

Eikö ole aika itsekästä pitkittää koiran kärsimystä siksi, ettei itse haluaisi siitä vielä luopua? Koiralle sairastaminen ei ole arvoistansa elämää.

[/quote]

Laitoin alapeukun, koska ei voi yleistäen sanoa etteikö sairastaminen olisi eläimen arvoista elämää. On toki sairauksia ja hoitoja, jotka aiheuttavat ihan liikaa kärsimystä niin että lopullinen ratkaisu olisi parempi. Mutta on myös paljon niitä, joista eläimet selviää ihan mainiosti.

Myös eläimillä on luontainen halu elää, ja ne haluavat taistella elämänsä puolesta, sen näkee niistä. Samoin kuin näkee sitten senkin, jos tulee piste jolloin ne eivät enää halua, esim. korkean iän tai sairauteen väsymisen takia. Itse olen taipuvainen antamaan eläimelle mahdollisuuden, jos se vaikuttaa elämänhaluiselta, jos sen silmissä on vielä se pilke että se jaksaa taistella. 

Valitettavasti ap:n kysymästä asiasta ei ole omaa kokemusta. Syöpä on mun vanhemmalta koiralta kyllä 2 kertaa leikattu, toisella kertaa poistettiin koko nisäkudos, kun nisäkasvaimet uusivat. Lisäksi nuoremmalta koiralta on leikattu polven nivelsiteiden meno, mikä sekin on varmaan sellainen jonka hoitamista moni pitäisi rääkkäyksenä koska leikkauksen jälkeen toipuminen on hidasta. Mutta tuossapa nuo molemmat koirat 11 v ja 14 v oikein tyytyväisenä ja nyt terveinä tuhisevat vieressä :) 

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 00:54"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 00:48"]

Eikö ole aika itsekästä pitkittää koiran kärsimystä siksi, ettei itse haluaisi siitä vielä luopua? Koiralle sairastaminen ei ole arvoistansa elämää.

[/quote]

Laitoin alapeukun, koska ei voi yleistäen sanoa etteikö sairastaminen olisi eläimen arvoista elämää. On toki sairauksia ja hoitoja, jotka aiheuttavat ihan liikaa kärsimystä niin että lopullinen ratkaisu olisi parempi. Mutta on myös paljon niitä, joista eläimet selviää ihan mainiosti.

Myös eläimillä on luontainen halu elää, ja ne haluavat taistella elämänsä puolesta, sen näkee niistä. Samoin kuin näkee sitten senkin, jos tulee piste jolloin ne eivät enää halua, esim. korkean iän tai sairauteen väsymisen takia. Itse olen taipuvainen antamaan eläimelle mahdollisuuden, jos se vaikuttaa elämänhaluiselta, jos sen silmissä on vielä se pilke että se jaksaa taistella. 

Valitettavasti ap:n kysymästä asiasta ei ole omaa kokemusta. Syöpä on mun vanhemmalta koiralta kyllä 2 kertaa leikattu, toisella kertaa poistettiin koko nisäkudos, kun nisäkasvaimet uusivat. Lisäksi nuoremmalta koiralta on leikattu polven nivelsiteiden meno, mikä sekin on varmaan sellainen jonka hoitamista moni pitäisi rääkkäyksenä koska leikkauksen jälkeen toipuminen on hidasta. Mutta tuossapa nuo molemmat koirat 11 v ja 14 v oikein tyytyväisenä ja nyt terveinä tuhisevat vieressä :) 
[/quote]
7. Jatkaa . Polvileikkaus on vähän eri asia kun lopun elämän solusalpaajahoidot. Samoin nisäkasvainoperaatiot. Näissä tapauksissa koira "paranee" tietyn ajan kuluessa, tikkien poistoon mennessä tai nivelen parantuessa. Ei näihin lähdetä ajatuksella ,jotta saadaan lisäpäiviä koiralle. Olen itse leikkauttanut koiraltani molemmat polvet 10 -ja 11vuotiaana koska koira oli muuten terve ja hyväkuntoinen. Jos koira olisi ollut jo ennen loukkaantumista "kolme jalkaa haudassa", en olisi leikkauttanut jalkoja ja ottanut niitä muutamaa lisäpäivää koiran kanssa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 00:54"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 00:48"] Eikö ole aika itsekästä pitkittää koiran kärsimystä siksi, ettei itse haluaisi siitä vielä luopua? Koiralle sairastaminen ei ole arvoistansa elämää. [/quote] Laitoin alapeukun, koska ei voi yleistäen sanoa etteikö sairastaminen olisi eläimen arvoista elämää. On toki sairauksia ja hoitoja, jotka aiheuttavat ihan liikaa kärsimystä niin että lopullinen ratkaisu olisi parempi. Mutta on myös paljon niitä, joista eläimet selviää ihan mainiosti. Myös eläimillä on luontainen halu elää, ja ne haluavat taistella elämänsä puolesta, sen näkee niistä. Samoin kuin näkee sitten senkin, jos tulee piste jolloin ne eivät enää halua, esim. korkean iän tai sairauteen väsymisen takia. Itse olen taipuvainen antamaan eläimelle mahdollisuuden, jos se vaikuttaa elämänhaluiselta, jos sen silmissä on vielä se pilke että se jaksaa taistella.  Valitettavasti ap:n kysymästä asiasta ei ole omaa kokemusta. Syöpä on mun vanhemmalta koiralta kyllä 2 kertaa leikattu, toisella kertaa poistettiin koko nisäkudos, kun nisäkasvaimet uusivat. Lisäksi nuoremmalta koiralta on leikattu polven nivelsiteiden meno, mikä sekin on varmaan sellainen jonka hoitamista moni pitäisi rääkkäyksenä koska leikkauksen jälkeen toipuminen on hidasta. Mutta tuossapa nuo molemmat koirat 11 v ja 14 v oikein tyytyväisenä ja nyt terveinä tuhisevat vieressä :)  [/quote] 7. Jatkaa . Polvileikkaus on vähän eri asia kun lopun elämän solusalpaajahoidot. Samoin nisäkasvainoperaatiot. Näissä tapauksissa koira "paranee" tietyn ajan kuluessa, tikkien poistoon mennessä tai nivelen parantuessa. Ei näihin lähdetä ajatuksella ,jotta saadaan lisäpäiviä koiralle. Olen itse leikkauttanut koiraltani molemmat polvet 10 -ja 11vuotiaana koska koira oli muuten terve ja hyväkuntoinen. Jos koira olisi ollut jo ennen loukkaantumista "kolme jalkaa haudassa", en olisi leikkauttanut jalkoja ja ottanut niitä muutamaa lisäpäivää koiran kanssa.

[/quote]

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että jos ainoa mitä hoidoilla saavutetaan on jotain lisäpäiviä tai kuukausia, ja lisäksi hoito aiheuttaa koiralle ikäviä sivuoireita, niin en itse lähtisi hoitoon. Vaikka eläimillä on vaistomainen elämänhalu, niin niillä ei ole sellaista kuolemisen pelkoa kuin voi ihmisillä olla, koska ne ottavat hetken kerrallaan eivätkä mieti tulevaa. Ihminen joka kammoaa kuolemaa voisi haluta kaikki pienetkin lisäpäivät jopa kivun hinnalla, mutta en usko että eläin haluaa sellaista pitkittämistä.

t. 9

Meillä oli koiralla suussa kasvain, tai nii ainakin eläinlääkäri arveli sen olevan (syöpää siis). Sanoi että sädhoito on Ruotsissa ja solunsalpaaja hesassa. Asutaan niin kaukana hesasta että matka sinne+solusalpaaja hoito olisi ollut todella raskas taakka jo vanhalle 11.v koiralle. Kaikenlisäksi koira ei olisi todennäköisesti parantunut ja syöpä saattoi jo mahdollisesti ollut levinnyt muualle elimistöön, mikä saattoi tuottaa koirallemme tuskia. Koirathan eivät näytä kovinkaan helposti että niihin sattuu. Suoraan sanottuna oli ihan helvetillinen päätös lopulta antaa rakkaan kävelevän, syövän ja muutkin arkiasiat sujuvasti toimittava koira ikuiseen lepoon. Sisimmässäni tiesin kuitenkin, että se oli ainut ja oikea ratkaisu. Half of my heart is in heaven <3
Toivon teille voimia ja ainoa neuvo jonka voin teille antaa on kysymys Onko koiranne elämä oikeasti koiran elämää? Kukaan muu ei sitä tiedä muutakuin te. Suurin rakkauden teko minkä voitte rakkaallenne tehdä on päästää hänet pois. Tiedän että se on sanoinkuvaamattoman raskas päivä, mutta ihminen selviää !, vaikka se itsellenikin on vielä (kin) välillä todella hankalaa.
-toukokuussa rakkaani nukkui pois

Tuotanoin. Se solunsalpaajahoito esimerkkinä saa ihmisellekin helvetinhunon olon ja kaikenmaailman sivuoireita.

Koira ei osaa puhua joten syöpähoidot voivat olla koiran mielestä kidutusta sen loppuelämän ajaksi.

Veikkaan että koira on onnellisempi jos annatte sen vain elää normaalisti ja jos alkaa vaikuttaa liian pahalta niin sitten henki pois?

Unohdin vielä sanoa että kun kävimme koiran suuta näyttämässä hän halusi sieltä kokoajan pois se jos mikä oli sydäntä raastavaa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:09"]Unohdin vielä sanoa että kun kävimme koiran suuta näyttämässä hän halusi sieltä kokoajan pois se jos mikä oli sydäntä raastavaa.
[/quote]

-12

Meillä pelkästään kahden hyvänlaatuisen kasvaimen poisto rintakehältä maksoi päälle 600€ ja oli paikkakunnan halvimpia eläinlääkäreitä.
Mutta oli joka euron arvoinen, kun koira taas pirteä ja elämäniloinen

-Razok-

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 01:08"]

Meillä oli koiralla suussa kasvain, tai nii ainakin eläinlääkäri arveli sen olevan (syöpää siis). Sanoi että sädhoito on Ruotsissa ja solunsalpaaja hesassa. Asutaan niin kaukana hesasta että matka sinne+solusalpaaja hoito olisi ollut todella raskas taakka jo vanhalle 11.v koiralle. Kaikenlisäksi koira ei olisi todennäköisesti parantunut ja syöpä saattoi jo mahdollisesti ollut levinnyt muualle elimistöön, mikä saattoi tuottaa koirallemme tuskia. Koirathan eivät näytä kovinkaan helposti että niihin sattuu. Suoraan sanottuna oli ihan helvetillinen päätös lopulta antaa rakkaan kävelevän, syövän ja muutkin arkiasiat sujuvasti toimittava koira ikuiseen lepoon. Sisimmässäni tiesin kuitenkin, että se oli ainut ja oikea ratkaisu. Half of my heart is in heaven <3 Toivon teille voimia ja ainoa neuvo jonka voin teille antaa on kysymys Onko koiranne elämä oikeasti koiran elämää? Kukaan muu ei sitä tiedä muutakuin te. Suurin rakkauden teko minkä voitte rakkaallenne tehdä on päästää hänet pois. Tiedän että se on sanoinkuvaamattoman raskas päivä, mutta ihminen selviää !, vaikka se itsellenikin on vielä (kin) välillä todella hankalaa. -toukokuussa rakkaani nukkui pois

[/quote]

Mitä ihmettä? Lopetutitte koiran joka vaikutti voivan ihan ok, siksi että eläinlääkäri arveli kasvainta syöväksi ja koska meinaatte ettei koira näytä kipujaan? Kyllä ne ihan oikeasti näyttää, sitten kun esim. jatkuvampaa kipua on tai kovaa kipua. Kroonista kipua ei niinkään esim. vinkumalla tms, mutta apaattisuudella, haluttomuudella - kyllä sen muutoksen omistaja huomaa.

Itse olen antanut vanhojen koirien rauhassa elää vaikka kasvaimineen niin kauan kuin ne vaikuttavat pateista huolimatta iloisilta ja pirteiltä. En edes tutkituta niitä jos on vanha koira, koska en kumminkaan enää lähtisi hoitoihin. Usein ovat eläneet hyvin monia vuosia hyvää elämää vaikka olisi kasvaimia.

Itselläni oli vastaava tilanne n. kk sitten. Rakas koirani sairastui lymfoomaan keväällä ja eläinlääkäei sanoi että parantua siitä ei voi ja solunsalpaajahoito on todella kallis ja vielä ilman takeita. Päädyin siis ottamaan vain tarjotun kortisonilääkkeen joka helpottaa koiran oloa. Siitä tasan 2kk ja tiesin että oli aika lähteä viimeiselle matkalle. Ikävä ja tuska on vielä kova mutta täytyi ajatella lemmikin parasta..

Jos on lymfooma, silloin niiden imusolmukkeiden poisto, joissa se on on ainoa järkevä hoito. Jos on levinnyt, en ajattelisi solunsalpaajia koiralle. Se repii ihonsa verille ja muutenkin kärsii ymmärtämättä mistä on kyse.

Tiedättekö edes, onko se lymfooma vai etäpesäke jostain muusta syövästä?

"Myös eläimillä on luontainen halu elää, ja ne haluavat taistella elämänsä puolesta, sen näkee niistä. Samoin kuin näkee sitten senkin, jos tulee piste jolloin ne eivät enää halua, esim. korkean iän tai sairauteen väsymisen takia. Itse olen taipuvainen antamaan eläimelle mahdollisuuden, jos se vaikuttaa elämänhaluiselta, jos sen silmissä on vielä se pilke että se jaksaa taistella. "
Asiasta kukkaruunkuun, syöpää vastaan ei voi taistella. Vaikka miten olisi tahtoa elää, syöpä tappaa lopulta jos on tappaakseen. On kohtuutonta väittää että syövän kanssa pärjääminen olisi jotenkin tahdosta kiinni, oli ssitten kyseessä koira tai ihminen. Solutasolla se taistelu käydään eikä sitä näe päällepäin.

älkää hyvät ihmiset tuomitko meitä, jotka mielellämme hoidamme koiramme niin pitkään kuin heidän elämänlaatu pysyy hyvänä eivätkä kärsi. kyllä koirasta näkee onko se iloinen ja rauhallinen tai päinvastoin. tiedän lukuisia ihmisiä jotka viisvälittävät koiristaan, ottavat pennut, lopettavat, ottavat uudet, lopettavat....

ilkeät ja ylimieliset kommentit tälläkin palstalla kertoo aika tarkkaan siitä, kenellä ei ainakaan eläintä saisi olla.

Eikö Kela korvaa, kun kyse on sairauden hoidosta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset on itsekkäitä. Mielestäni eläimen syöpä on jo sellainen asia, että pitäis osata päästää irti. Joku koirankin elämä on aika lyhyt joten siihen vielä joku syöpähoitojakso ei tulisi ensimmäisenä mieleen. Ja eläimet on sellaisia etteivät ne samalla tavalla valita kipua ja huonoa oloa kuin ihmiset joten en haluaisi ottaa riskiä että eläin kärsii. Ja syöpä voi uusiutua hoidoista huolimatta myös eläimellä.

Eli sinä pidät itseäsi suurenakin eläinystävänä koska itse määrittelet mikä on liikaa? Tiedoksesi että koira ei näytä kipuaan kovin herkästi, suurella todennäköisyydellä vuosia nivelrikkoa hiljalleen sairastava koira kärsii enemmän kuin 2-3kk sytostaattihoidot saava koira. Lisäksi luuletko ettei syöpähoidoissa hoideta myös kipua ja pahoinvointia? Tee itse mitä haluat ja lopeta eläimesi, mutta älä tule muille saarnaamaan asiasta josta et yhtään mitään ymmärrä.

T. Eläintenhoitaja