Sinä joka laitoit lapsesi kielipäiväkotiin tai kielipainotteiseen kouluun!

Meillä esikoinen on ollut kielikylpyluokalla ja yksi nuoremmista sisaruksista on aloittamassa saman taipaleen syksyllä. Esikoisen (14 v.) englannintaito on erinomainen ja kyllähän se on lahja lapselle. Itse osaan kieliä hyvin huonosti, mutta mies harrastaa kieliä.

Meillä on kaksikielinen koti, suomi ja. Englanti joten lapsi meni englanninkieliseen tarhaan ja sit kouluun. Hyvin on mennyt, kiva koulu ja vaativa. Lapsikin on tyytyväinen, ja kertoo suomenkielisten kavereidensa kauhutarinoita kouluistaan järkyttyneenä. Lapsen koulussa vaaditaan hyvää käytöstä ja puututaan kiusaamiseen heti.

Umpisuomalaisia ollaan ja lapsi laitettiin kielikylpyyn 5 vuotiaana. Nyt teininä puhuu kieltä sujuvasti. Eipä ole kaduttanut yhtään. Tiesin jo ennen lapsen syntymää että laitan lapseni kielikylpyyn koska haluan kansainväliset lapset ja mielestäni kieli on lahja. Teini on kiitollinen tästä ja jopa ylpeä. Paras juttu ikinä. 

Uusi kieli on aina rikkaus. Tärkeintä kuitenkin on että lapsella ei ole ongelmia äidinkielensä kanssa, silloin kielikoulu/kylpy ei ole suositeltavaa.
Ja kokemusta on sekö kummankin vanhemman että ladten osalta. Ulkomailla asumisesta ja kielikylvystä ja -koulusta.

lapsi on alakoulussa enkkuluokalla. Vanhempien tausta keskimääräistä varakkaampi toisin kuin meidän perheessä. Monet suhtautuvat kunnianhimoisesti lastensa koenumeroihin. Meidän muksu on pärjännyt hyvin. Ei nuoleskele opettajia joten todistus oli vähän alakanttiin vaikka koenumerot ja muut suoristukset melkein kaikki järestään kiitettäviä. Läksyjä on tosi paljon. Joskus tuntuu liialliselta. Lapsi saa jatkaa koulussa niin kauan kuin se menee hyvin ja lapsi itse haluaa ja toistaiseksi haluaa.

Meidän lapset on ruotsinkielisessä kielikylvyssä Porvoossa. Emme osaisi itse opettaa. Täällä suurin osa puhuu molempia kieliä ja hyvin monissa työpaikoissa vaatimuksena sekä suomen että ruotsin sujuva kielitaito. Toivomme lasten voivan valita, kummalla kielellä opiskelevat myöhemmin ja että saavat työn haussa etua niihin nähden, jotka osaavat hyvin vain suomen tai ruotsin.

Kielipäiväkoti valikoitui ihan sattumalta, kun piti saada päivähoitopaikka nopeasti ja kunnallisessa ei ollut tilaa. Lapsi meni täysin ummikkona täysin englanninkieliseen päiväkotiin ja oli siellä kaksi vuotta ennen kouluunmenoa. Tuossa kahdessa vuodessa lapsi oppi englantia sen verran, että oppiminen jatkui omin päin. Neljännen luokan jälkeen kesällä tyttö alkoi jo lukea kirjoja englanniksi, vaikka koulussa englanti alkoi vasta viidennellä. Minulle on jäänyt hieman mysteeriksi miten tuo kaikki tapahtui, mutta olin tietenkin ilahtunut ja positiivisesti yllättynyt.

Päiväkotiaikana esiintyi jonkin verran kielipuolisuutta, kun päiväkoti oli kokonaan englanniksi ja samaan aikaan myös äidinkielen taito oli kehittymässä. Tuo jäi kuitenkin ohimeneväksi vaiheeksi ja suomen kieli kehittyi ajan kanssa vahvaksi kun lapsi meni kouluun ja oppi asioita suomeksi.

Sitten kieliäainotuskoulusta. Lapsi aloitti kolmannella luokalla saksalaisessa koulussa. Siellä on todella voimakas painotus. Saksaa on ollut koko ajan 6-7 tuntia viikossa ja muita aineita aletaan opettaa saksaksi pikku hiljaa siten, että yläasteella jo suurin osa tunneista on saksaksi ja lukiossa kaikki, paitsi äidinkieli. Saksaa on siis opittu kunnolla, mutta myös viidenneltä luokalta alkanutta englantia on neljä tuntia viikossa. Kouluivät on pitkiä, läksyjä paljon ja ei-akateemisia aineita niukasti. Käsityöt loppui jo neljännellä luokalla ja kotitaloutta oli vain puoli vuotta. Ainoa valinnaisuus yläasteella oli se, että ottaako latinan vai ei.

Oman lapsen kohdalla kokemukset ovat loistavat. Englanti on hänellä (nyt 8. luokan jälkeen) erittäin vahva ja saksakin on ihan kunnollinen käyttökieli, vaikka kirjoja tulee luettua vain englanniksi (ja myös suomeksi). Mutta sen verran alkaa lapsi jo kyllästyä tuohon ylenpalttiseen saksaan, että aikoo lukioon jonnekin muualle.