Lue keskustelun säännöt.
Jos olen vähänkin ahdistunut, väsynyt tai hermot kireällä, lapsi reagoi todella vahvasti. Mitä tehdä?
24.02.2022 |
Minulla on rahahuolia, parisuhdeongelmat ahdistaa, lapsi heräilee öisin ja nukun siksi huonosti ja olen väsynyt, työ on kuormittavaa ja nyt vielä hyökkäys Ukrainaan ahdistaa. Jos olen vähänkin ahdistunut, poissaolevan oloinen, ihan vain väsynyt tai hermot kireällä stressistä niin kolmevuotias lapseni reagoi hyvin voimakkaasti siihen. Kiukuttelee, rikkoo tavaroita, huutaa, uhmaa. Vaikka selitän lapselle että väsymys ei ole hänen syy vaan äiti nukkui liian vähän tai että äiti ei jaksa koko aikaa leikkiä koska äidin pitää välillä keskittyä ajattelemaan jotain aikuisten asiaa tms.
Minun pitäisi olla aina rento, iloinen, hyväntuulinen, rauhallinen, lehmänhermoinen ja jaksaa keskittyä kaiken aikaa täysillä henkisesti läsnäoloon lapsen kanssa, jotta hän olisi hyväntuulinen ja rauhallinen. Kun minä olen stressaantunut niin lapsi alkaa sekoilemaan ja sikailemaan (kärjistys).
Vika on siis minussa, mutta toisaalta onko kohtuullista vaatia että ei ikinä olisi ahdistunut tai väsynyt. Kuka on sellainen superihminen, en minä ainakaan.
Miten minun pitäisi toimia tämän asian suhteen? Osaisiko joku sanoa tähän jotain viisasta?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi lapsi, sen enemmän kiinni sinussa ja sen enemmän reagoi sun tunteisiin ja olo tiloihin.
Näinhän se on tietysti. Mutta en minä voi itsestäni poistaa ajoittaista ahdistusta, stressiä, suruakin. Miten siis auttaa ja tukea lasta silloin kun olen itse ahdistunut ja lapsi reagoi? Ap
Sä saat olla ahdistunut. Lapselle voi sanoa että sua ahdistaa, se ei ole lapsen vika. Laita vaikka leffa pyörii ja katsotte sitä kahdestaan.
Näin minäkin ajattelisin, mutta se ei onnistu. Lapsi huutaa, kiukkuaa, rikkoo tavaroita jos olen ahdistunut. Ei todellakaan rauhoitu hetkeksikään minkään videon tai kirjan ääreen vaan on pelkkää uhmakohtausta koko ajan koko lapsi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä lapsen isä on? Eikö hän voi keskittyä lapsen kanssa olemiseen ja antaa sinulle omaa aikaa?
Eli ota enemmän tuollaista laiskan rentoa ohjelmaa jonka aikana voit olla helpommin poissaoleva ja totuta lapsi myös sellaiseen, äiti on vähän väsynyt mutta ei ole mitään hätää. Juurikin vaikka sanot että nyt kulta äitiä väsyttä, mitä jos tulet vain kainaloon ja katsotaan yksi elokuva.
Jos yleensä yrität koko ajan touhuta paljon niin voi olla lapselle outoa jos kesken toiminnan et olekaan läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Hän voi myös olla huolissaan sinusta jollai primitiivisellä alitajunnan tasolla, vaistoaa huolestuneisuutesi. Koska ei osaa pienenä lapsena jutella, auttaa tai hoitaa sinua rakastaan kun ei ymmärrä näistä asioista vielä,kaikki oudot tuntemukset turhautuminen ja suru purkautuu fyysisesti ympäristöönsä kun ei osaa niitä selittää.
Kuulostat kyllä hyvältä ja välittävältä äidiltä, kovasti tsemppiä teille!
Luettuani tämän nousi kyllä suru puserooni. En halua että lapsi kokee joutuvansa olemaan minusta huolissaan. Mitähän minun pitäisi tälle asialle tehdä? Tärkeä kysymys mielestäni.
Kiitos paljon sinulle tsempeistä ja kauniista sanoistasi!
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on? Eikö hän voi keskittyä lapsen kanssa olemiseen ja antaa sinulle omaa aikaa?
No lapsen isä siis asuu kanssamme ja on aviomieheni. Hän ei halua niin paljon olla lapsen kanssa, rasittuu siitä enkä saa paljoa omaa aikaa. Osin tämän vuoksi ne parisuhdeongelmatkin, sillä olen aika harmissani asiasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän voi myös olla huolissaan sinusta jollai primitiivisellä alitajunnan tasolla, vaistoaa huolestuneisuutesi. Koska ei osaa pienenä lapsena jutella, auttaa tai hoitaa sinua rakastaan kun ei ymmärrä näistä asioista vielä,kaikki oudot tuntemukset turhautuminen ja suru purkautuu fyysisesti ympäristöönsä kun ei osaa niitä selittää.
Kuulostat kyllä hyvältä ja välittävältä äidiltä, kovasti tsemppiä teille!Luettuani tämän nousi kyllä suru puserooni. En halua että lapsi kokee joutuvansa olemaan minusta huolissaan. Mitähän minun pitäisi tälle asialle tehdä? Tärkeä kysymys mielestäni.
Kiitos paljon sinulle tsempeistä ja kauniista sanoistasi!
Tämä siis kirjotin minä, ap. Unohdin vain laittaa ap alle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi lapsi, sen enemmän kiinni sinussa ja sen enemmän reagoi sun tunteisiin ja olo tiloihin.
Näinhän se on tietysti. Mutta en minä voi itsestäni poistaa ajoittaista ahdistusta, stressiä, suruakin. Miten siis auttaa ja tukea lasta silloin kun olen itse ahdistunut ja lapsi reagoi? Ap
Sä saat olla ahdistunut. Lapselle voi sanoa että sua ahdistaa, se ei ole lapsen vika. Laita vaikka leffa pyörii ja katsotte sitä kahdestaan.
Näin minäkin ajattelisin, mutta se ei onnistu. Lapsi huutaa, kiukkuaa, rikkoo tavaroita jos olen ahdistunut. Ei todellakaan rauhoitu hetkeksikään minkään videon tai kirjan ääreen vaan on pelkkää uhmakohtausta koko ajan koko lapsi. Ap
Oletko kokeillut vaan sanoa et nyt katsotaan leffa kulta, levähdetään. Sit alat laittaa elokuvaa ja jos lapsi raivoaa et ole huomaavinas, vaan istut katsomaan elokuvaa ja näytät itse innostuvan siitä, kommentoi sitä jotenkin niin että lapsikin kuulee ja raivoamisen välistä ehkä vilkuilee mitä katsot. Hän voi yllättäen päättää liittyä seuraan kun huomaa että sä oot kiinnostunut siitä hänen ikätasolleen sopivasta leffasta. Vielä jotain leffaherkkuja joita kehut herkullisiksi. Vaikka vihanneksia ja niille dippi, jonka olette itse valmistelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan päätät, että kun olet lapsen kanssa, niin olet läsnä. Järjestät ajan, jolloin saat miettiä asioita ja vaikka huutaa yksin jossakin metsässä tai autossa. Lapsi pelkää menettävänsä kiintymyssuhteen. Olet tosiaankin murehtinut ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on? Eikö hän voi keskittyä lapsen kanssa olemiseen ja antaa sinulle omaa aikaa?
No lapsen isä siis asuu kanssamme ja on aviomieheni. Hän ei halua niin paljon olla lapsen kanssa, rasittuu siitä enkä saa paljoa omaa aikaa. Osin tämän vuoksi ne parisuhdeongelmatkin, sillä olen aika harmissani asiasta. Ap
Jos mies ei halua olla lapsensa kanssa, eikä kantaa vastuuta, niin ei siitä ole perheen kannalta mitään hyötyä. Ota avioero, niin mies saa oppia hoitamaan lastaan, kun on sen vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi jolla samanlainen tilanne. Tosin pahimpaan on auttanut säännöllinen keskusteluapu. Silti on edelleen välillä hankalampia päiviä. Lapsi huomaa väsymyksen ja vaatii entistä enemmän huomiota. Olen opetellut kertomaan lapsellekin että olen väsynyt ja sen takia teen x tavalla asioita, ja muistamaan että en ole superihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on? Eikö hän voi keskittyä lapsen kanssa olemiseen ja antaa sinulle omaa aikaa?
No lapsen isä siis asuu kanssamme ja on aviomieheni. Hän ei halua niin paljon olla lapsen kanssa, rasittuu siitä enkä saa paljoa omaa aikaa. Osin tämän vuoksi ne parisuhdeongelmatkin, sillä olen aika harmissani asiasta. Ap
Jos mies ei halua olla lapsensa kanssa, eikä kantaa vastuuta, niin ei siitä ole perheen kannalta mitään hyötyä. Ota avioero, niin mies saa oppia hoitamaan lastaan, kun on sen vuoro.
Niin, eroa mietinkin. Mutta siihen liittyy isoja rahahuolia, huolta lapsen pärjäämisestä ja myös omasta pärjäämisestäni, sillä minulla on muutamia fyysisiä kremppoja, joiden vuoksi olen tarvinnut miehen apua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko lapsesi olla erityisherkkä? Omani on ja vauvasta asti reagoinut hyvin vahvasti i minun tunteisiini. Jos minua joku vaivaa mielessä, hän ärsyyntyy.
Tms
Eikä ole kyse siitä, etten häntä huomioisi. On vain hyvin herkkävaistoinen.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsesi olla erityisherkkä? Omani on ja vauvasta asti reagoinut hyvin vahvasti i minun tunteisiini. Jos minua joku vaivaa mielessä, hän ärsyyntyy.
Tms
Eikä ole kyse siitä, etten häntä huomioisi. On vain hyvin herkkävaistoinen.
En ihan tarkkaan tiedä mitä erityisherkkyys on, mutta silti vastaan että saattaa olla että olisi. Herkkä ainakin on, ja yliherkkä joillekin asioille, joille mielestäni lapset yleensä ei ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi jolla samanlainen tilanne. Tosin pahimpaan on auttanut säännöllinen keskusteluapu. Silti on edelleen välillä hankalampia päiviä. Lapsi huomaa väsymyksen ja vaatii entistä enemmän huomiota. Olen opetellut kertomaan lapsellekin että olen väsynyt ja sen takia teen x tavalla asioita, ja muistamaan että en ole superihminen.
Paljon tsemppiä sinulle. Itse olen ajatellut, että kenenkään ei tarvi olla superihminen eikä yrittää olla, vaan lapsenkin olisi hyvä oppia jo varhain että kaikissa ihmisissä on heikkoutensa ja se on ok. Mutta minusta tuntuu että ne minun heikkoudet jotenkin uhkaa lapsen sielunrauhaa (sana ei-uskonnollisessa merkityksessä) enkä tiedä miten rauhoittaa häntä. Ap
Entä jo se mihin lapsi noin reagoi ei olekaan ap:n stressi vaan etäinen isä?
Lopeta olemasta ahdistunut. Siinä ratkaisu.
I feel you! Minulla on vähän eri ongelma, eli valtavasti seuraa ja huomiota vaativa pikkukoululainen, mutta hänkin alkaa kiukuttelemaan ja äksyilemään jossen ole jatkuvasti lähellä. Jos istun sohvalla ja hän on selkäni takana pöydän ääressä, alkaa marisemaan että ei halua olla yksin...huoh.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta olemasta ahdistunut. Siinä ratkaisu.
Tämä. Ei vika ole lapsessa vaan ilmapiirissä, jonka ap ympärilleen luo. Oma äiti oli ihan samanlainen ja loppujen lopuksi teki mieli käydä kotona vain nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta olemasta ahdistunut. Siinä ratkaisu.
Tämä. Ei vika ole lapsessa vaan ilmapiirissä, jonka ap ympärilleen luo. Oma äiti oli ihan samanlainen ja loppujen lopuksi teki mieli käydä kotona vain nukkumassa.
Eihän ap lasta syytäkään eikä lapsessa näe vikaa. Mutta eikö tuo ole aika kohtuutonta. Jos elämässä tulee eteen surullisia tilanteita niin on oikeus olla surullinen. Tai jos lapsi valvottaa öisin niin väsynythän sitä silloin on.
Hän voi myös olla huolissaan sinusta jollai primitiivisellä alitajunnan tasolla, vaistoaa huolestuneisuutesi. Koska ei osaa pienenä lapsena jutella, auttaa tai hoitaa sinua rakastaan kun ei ymmärrä näistä asioista vielä,kaikki oudot tuntemukset turhautuminen ja suru purkautuu fyysisesti ympäristöönsä kun ei osaa niitä selittää.
Kuulostat kyllä hyvältä ja välittävältä äidiltä, kovasti tsemppiä teille!