Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan sukunimen vaihtouusperheen nimeen
14.07.2015 |
Hei, poikani haluaisi saman sukunimen kun äidillä ja isäpuolella ja tulevalla pikkusisaruksella. Hänelle on annettu isänsä sukunimi. Ei ole paljon isänsä kanssa tekemisissä ja minulla on yksinhuoltajuus. Kannattaako nimi vaihtaa vai voikohan häntä myöhemmin harmittaa esim aikuisena? Nyt vaan tulee itselle pahamieli kun hän kysyy miksi hänellä eri sukunimi vaikka on yritetty kertoa asia. Onko muut vaihtaneet lapsiensa nimiä mennessään uusiin naimisiin? Itselläni oli isäni sukunimi kun äitini aikanaan meni uusiin naimisiin ja en kyllä edes halunnut samaa sukunimeä.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:34"]Mun lapsuuden uusperheessä oli 3 eri sukunimeä, eikä se ollut kenellekään ongelma. Ja nyt aikuisina, perheessä on vielä lisää sukunimiä avioliittojen kautta. :) [/quote] Monelleko miehelle olet itse väkertänyt penikoita? Yleensä kun yh-huorien penikoistakin tulee yh-huoria, tärkein kotoa kotoa saatu neuvo on jakaa paljaalla mahdollisimman monelle. En paljon tuollaisella taustalla muille neuvoja jakaisi, vaikka jakaminen sinulla geeneissä onkin. Vieläkö äitisi huoraa, monesko mies vanhalla lumpulla menossa?
[/quote]
Onko tämä yksi ja sama henkilö, jonka pitää joka ketjussa käydä päästämässä paha olonsa ilmoille kirjoittamalla mahdollisimman töykeitä, henkilökohtaisuuksiin meneviä viestejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:28"]
Ei kannata vaihtaa, on myöhemmin ylpeä isänsä nimestä. Minä myös suosittelin omilleni, että pitävät isänsä nimen. Se on lisäksi kaunis ja harvinainen, muita ei ole kuin heidän sukunsa.
Teini-iässä etenki nimen tärkeys korostui.
entinen totaali-yh minäkin
[/quote]
Mikä tässä vastauksesa on vikana, kun pitää alapeukuttaa? Eikä mielipidettä kyselty? Siinä on, ja kokemuksen kera, mitä lapset itse tulevat tuumimaan.
[/quote]
Mistä sä oikeasti voit tietää mitä ap:n poika nimestään tuumii. Ei kaikki teinit isänsä nimestä ylepitä ole eikä sitä itselleen halua. Ehkä ne alapeukutti sua juuri siksi, että luulet teinien olevan samanlaisia ja haluavan samoja asioista. Ei se oikeassa elämässä ihan niin mene.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:40"]Mun miehellä on lapsipuoli edellisestä liitosta, jolle mieheni on pienestä asti ollut isä. Vaikka mieheni erosi vaimostaan, on lapsi ollut aina täysin " oma " lapsi miehelleni. Kun lapsi tuli murrosikään, halusi ottaa mieheni sukunimen ( joka on siis sisaruksilla ja äidillään). Ja on ollut varmaan iihan tyytyväinen. Hänelle biologinen isä ontäysin vieras, tavanneet jonkun kerran. [/quote] Vai on miehesi ollut isä liitolle. Jäikö koulunkäynti kesken, kun oli kiire päästä osaksi sekalaisia viritelmiä?
[/quote]
ehkä ymmärsit viittaussuhdevirheestä huolimatta....
Olisi pitänyt ajatella uusperhettä perustaessa jo tätä asiaa. Isäpuolen nimi olisi epäkorrektia, ellei sitten isä ja Isäpuolen sukuineen puolla ratkaisua.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:28"]
Ei kannata vaihtaa, on myöhemmin ylpeä isänsä nimestä. Minä myös suosittelin omilleni, että pitävät isänsä nimen. Se on lisäksi kaunis ja harvinainen, muita ei ole kuin heidän sukunsa.
Teini-iässä etenki nimen tärkeys korostui.
entinen totaali-yh minäkin
[/quote]
Mikä tässä vastauksesa on vikana, kun pitää alapeukuttaa? Eikä mielipidettä kyselty? Siinä on, ja kokemuksen kera, mitä lapset itse tulevat tuumimaan.
[/quote]
Mistä sä oikeasti voit tietää mitä ap:n poika nimestään tuumii. Ei kaikki teinit isänsä nimestä ylepitä ole eikä sitä itselleen halua. Ehkä ne alapeukutti sua juuri siksi, että luulet teinien olevan samanlaisia ja haluavan samoja asioista. Ei se oikeassa elämässä ihan niin mene.
[/quote]
Niin no, ap:n poika on 5-vuotias ja nyt jo on puolisisarus tulossa. Tuolla tahdilla se nykyinen isäpuoli ei ole enää kuvioissa, kun poika on teini. Kyllä se siinä vaiheessa voi ärsyttää olla äidin ex-miehen nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aikoinaan eri nimi kuin muulla perheellä, se pidettiin sen takia kun se oli niin harvinainen nimi, enää vain neljällä ihmisellä on se. Ei kyllä olisi kannattanut, aina sitä sai selitellä joka paikassa, että miksi mulla on niin outo nimi, mistä oot kotoisin ja plää plää. Isäpuolella oli myös yksi lapsi, ja siten kun oltiin kaikki yhdessä, aina se olin minä jolla oli eri nimi. Isäni on alkoholisti, enkä ollut hänen kanssaan tekemisissä 16 vuoteen, tapasin uudestaan vasta kun itselläkin oli lapsi. En miettinyt lapsena asiaa, mutta mielelläni vaihdoin nimeni kun menin naimisiin, isän lisäksi hänen sisaruksensakin on kaikki enemmän tai vähemmän hulluja.
Itselläni oli lapsi kun menin naimisiin, ja muutettiin hänelle isäpuolen nimi, ja vuosien päästä tuli sisaruksiakin, ja on kiva että kaikilla on sama nimi, vaikka mieheni ei lapselleni ole oikea isä. Lapseni biologinen isä ei ole pitänyt yhteyttä yli kymmeneen vuoteen, juoppo hänkin, eikä lapseni missään nimessä haluaisi hänen nimeään takaisin, varmasti vaihtaa kyllä nimensä kun menee naimisiin, ei ole mitään pakkomiellettä pitää isän nimeä. Lapsestani on jopa sanottu että on isänsä näköinen, kun sanoja ei ole tiennyt ettei ole biologinen isä. Lapselle paljon helpompi ettei tarvi vieraan isän nimeä pitää taakkana, eri asia on jos olisi hyvä yhteys isään ja hänen sukuunsa.
Täytyy vastata, että täältä erottuu edes jotain kokemusperäistä eikä vaan jonkun runkkujonnen vikinää...
Minulla oli 1-vuotias lapsi, kun tapasin nykyisen mieheni. Lapsella oli biologisen isänsä pitkä ja ruma nimi. En tajua miksi suostuin että se annetaan lapselle, ehkä minua painostettiin turpaanlyönnin yhteydessä. Ero tuli ja nimi jäi. Vitutti joka kerta nähdä lapsen sukunimi jossain.
Nykyisen mieheni kanssa menin aika nopeasti naimisiin ja samalla päätettiin vaihtaa lapsen nimi miehen sukunimeksi. Minä otin yhdistelmänimen, mutta en juuri koskaan käytä kuin omaa alkuperäistä sukunimeäni. En tiedä olisiko ollut mahdollista, että lapsen nimen olisi voinut muuttaa, vaikka minun nimi ei olisi lainkaan muuttunut.
Syy, miksi tahdoimme lapselle miehen nimen oli se, että oli vakaa tarkoitus, että mies kasvattaa lapsen, miehen nimi todella harvinainen ja tarkoitus oli hankkia lapselle sisarus joka ehdottomasti olisi miehen nimellä ja tahdoimme saman perheen lapsille samat nimet.
Kävi niin, että sisarus aikoinaan tuli, biologisesta isästä ei ole edelleenkään kuulunut mitään, lapsi on nimeensä ja isäänsä tyytyväinen 17-vuotias.
Aikoinaan haettiin miehellekin lapsen huoltajuus, ja se oli kyllä sellainen prosessi, että unohdimme adoption pitkäksi aikaa. "Ahaa, teillä onkin täällä lastenhuone ja sänky, lelujakin ihan kivasti, juuh, ihan on kyllä huoltajuutta puoltavan näköiset olosuhteet..." Jäi siis mietityttämään, että oltaiskohan huoltajuus viety myös minulta, jos kaikki ei olisi ollut perfect. Voiko muuten täysi-ikäisen adoptoida, vai pitäisikö tässä kiirehtiä jos niin tehtäisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa jos joskus menemme mieheni kanssa naimisiin ja päättäisin ottaa miehen nimen. Ja siinä tapauksessa jos lapseni entisestä liitostani haluaisi saman sukunimen muun perheen kanssa. Tällä hetkellä lapsella on minun sukunimi, kuten muillakin lapsilla jotka ovat minun ja mieheni yhteisiä. Todennäköisesti pitäisin oman tyttönimeni.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 22:21"]
Minulla oli aikoinaan eri nimi kuin muulla perheellä, se pidettiin sen takia kun se oli niin harvinainen nimi, enää vain neljällä ihmisellä on se. Ei kyllä olisi kannattanut, aina sitä sai selitellä joka paikassa, että miksi mulla on niin outo nimi, mistä oot kotoisin ja plää plää. Isäpuolella oli myös yksi lapsi, ja siten kun oltiin kaikki yhdessä, aina se olin minä jolla oli eri nimi. Isäni on alkoholisti, enkä ollut hänen kanssaan tekemisissä 16 vuoteen, tapasin uudestaan vasta kun itselläkin oli lapsi. En miettinyt lapsena asiaa, mutta mielelläni vaihdoin nimeni kun menin naimisiin, isän lisäksi hänen sisaruksensakin on kaikki enemmän tai vähemmän hulluja.
Itselläni oli lapsi kun menin naimisiin, ja muutettiin hänelle isäpuolen nimi, ja vuosien päästä tuli sisaruksiakin, ja on kiva että kaikilla on sama nimi, vaikka mieheni ei lapselleni ole oikea isä. Lapseni biologinen isä ei ole pitänyt yhteyttä yli kymmeneen vuoteen, juoppo hänkin, eikä lapseni missään nimessä haluaisi hänen nimeään takaisin, varmasti vaihtaa kyllä nimensä kun menee naimisiin, ei ole mitään pakkomiellettä pitää isän nimeä. Lapsestani on jopa sanottu että on isänsä näköinen, kun sanoja ei ole tiennyt ettei ole biologinen isä. Lapselle paljon helpompi ettei tarvi vieraan isän nimeä pitää taakkana, eri asia on jos olisi hyvä yhteys isään ja hänen sukuunsa.
[/quote]
Siis äidilläni ja isäpuolellani oli molemmilla yksi lapsi edellisestä avioliitosta, ja saivat sitten yhteisiäkin lapsia, eikä meille ketään ole koskaan sanottu puolikkaiksi, kaikki ollaan sisaruksia. Meistä nuorimmainen on vaihtanut nimensä omakeksimään nimeen vaikka ei ole naimisissa, ei kuulemma tykännyt nimestään, ensin vaihtoi toisen nimen ja sitten sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pari kaveria joilla on lapsena vaihdettu isän sukunimi pois. Vaihtoi heti täytettyään 18 "oman" sukunimen. Toinen kaveri kuoli onnettomuudessa. Hautakiveä koristaa väärä nimi. Tämä oli vasta kyselyasteella sukunimestä.
Aikuisenakin voi adoptoida, jos on hyvä syy, siis jo lapsena muodostunut läheinen suhde. Vasta oli lehdessä juttu, jossa 40 v naisen isäpuoli adoptoi hänet biologisen isän kuoltua. Oli naiselle tärkeää, mutta odotti biologisen isänsä kuolemaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin lasteni nimet kun erosin, enkä halunnut EXän sukunimeä enää käyttää. Molemmat lapset ovat edelleen tyytyväisiä siihen että nimi vaihdettiin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos lapsilla on hyvä suhde isäänsä niin nimeä ei pidä lähteä tuosta vain vaihtamaan. 8Omien lasteni isä ei lapsiin yhteyttä juurikaan pitänyt eikä heitä halunnut tavata .)
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:36"]Eihän lapsi ole mitään sukua uudelle miehellesi, naurettavaa edes ajatella tuollaista. Lapsella on isän tai äidin sukunimi, ei isäpuolen. Vaihtakoot sinun tyttönimeesi jos on pakko. Jessus näitä uusperheiden ongelmia.
[/quote]
No tämä mies hänet tulee kyllä kasvattamaan ei isänsä. Ja olisihan hänellä minun sukunimi koska se on sama kuin isäpuolen.
[/quote]
No tota. Puolet ydinperheistä eroaa. Uusperheistä 75 %. Todennäköisyys että isäpuoli pysyy lapsen elämässä on hyvin pieni. Vähänkö harmittaa kun sukunimi on sama kuin äidin exällä, jolle ei ole sukua. Parhaassa tapauksessa liitto ei edes kestä kauaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:50"]Sun pitäisi pitää se sama nimi kuin lapsellasi. Kurjaa olla aunoa eriniminen.
[/quot
Ainoa isätön la[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:54"]Jos ap.lla on uuden puolison nimi niin tottakai hän voi lapsensakin muuttaa samalle nimelle. Nimelle tulee oikeus, jos äidilläkin se nimi on. Jos lapsi haluaa saman nimen kuin äidillä niin tottakai se pitää vaihtaa ettei tunne itseä ulkopuoliseksi. [/quote] Totta helvetissä äpärä on ulkopuolinen, sitä tosiasiaa ei nimi muuta.
[/quote]
Hui, tuntuuko nyt pollealta ja aikuiselta, kun osasit sanoa oikein rumasti? Miten se sillä lailla pärskähtikin suusta ihan melkein luontevasti?
[/quote]
Sanominen ei lasta isättömästä muuksi muuta... Hän on aina se kenen vanhemmat eivät asu saman katon alla.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:35"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:28"]
Ei kannata vaihtaa, on myöhemmin ylpeä isänsä nimestä. Minä myös suosittelin omilleni, että pitävät isänsä nimen. Se on lisäksi kaunis ja harvinainen, muita ei ole kuin heidän sukunsa.
Teini-iässä etenki nimen tärkeys korostui.
entinen totaali-yh minäkin
[/quote]
Mikä tässä vastauksesa on vikana, kun pitää alapeukuttaa? Eikä mielipidettä kyselty? Siinä on, ja kokemuksen kera, mitä lapset itse tulevat tuumimaan.
[/quote]
Ei välttämättä tule olemaan ylpeitä isänsä nimestä, varsinkaan jos ei isä edes tapaa lastaan.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:39"]Jos sinulla ja syntyvällä lapsellasi on uuden miehesi nimi, poikasi ei voi saada samaa sukunimeä ellei uusi miehesi adoptoi häntä. Lapset kannattaisikin aina olla äidin sukunimellä (eikä äidin luonnollisestikaan vaihtaa nimeään naimisiinmennessään).
[/quote]
Ei pidä paikaansa, viime syksynä menin naimisiin mieheni kanssa joka on ollut lapsen elämässä raskausajasta lähtien( vahinkolapsi, ei biologisesti miehen, isä kyllä tiedossa) ja ihan vaan ilmoitus maitraattiin sukunimen vaihdosta naimisiinmenon jälkeen kun oma sukunimi oli vaihtunut.
[/quote]
Millainen vätys sekaantuu naikkoseen, joka kantaa sisuksissaan toisen miehen kakaraa? Pitää olla tavoin pervo. En myöskään ymmärrä, miten jollain on rahat niin vähissä, ettei onnistu hankkiutumaan vahingosta eroon. Voisitte olla nyt onnellisia ja miettiä oikean perheen perustamista, jos olisit päästänyt turhakkeen päiviltä silloin, kun laki sen vielä salli. Nyt ette voi oikein muuta kuin toivoa, että joku rattijuoppo ajaa sen hengiltä.
[/quote]
Mikä sua vaivaa kun olet noin täynnä myrkyllistä vihaa ja katkeruutta että se oikein tihkuu tekstistäsi? Et ole kovinkaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen kun purat katkeruuttasi tuolla tavalla täällä. Onko lääkitystä jo vai pitäisikö sinun varata aika psykiatrille niin saisit apua.
Vaiha vaa. Ja sitten kun nykinen on ekeä niin taas uudelleen ja sitä rataa. Hyvässä lykyssä mukelollas on 10 nimeä ennen täysi-ikäisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:46"]Jos lapsi oikeasti haluaa, voi minusta vaihtaa. Eri asia jos vain omin päin vaihtaa, kuten kaverilleni tehtiin.
[/quote]. Vaimon mukana tuli poika jonka sukunimi vaihdettiin samalla kun menimme vihille.
Kysy kelasta vaihtoi, onnistuu kicuttomasti
Kurjaahan se on olla ainoa eriniminen. Vaihtakaa lapsen nimi samaksi kuin teillä muillakin. Sitten jos tulee ero, niin sinä ja lapsi pidätte joko sen nimen joka teillä on, tai sitten otatte molemmat sinun vanhan nimesi takaisin. Niin että yh-äiti ja lapsensa ovat samannimisiä.
Minusta paras ratkaisu tuohon olisi että sinulla on yhdistemänimi Omanimi-Puolisonnimi, ja puolisosi lapsilla on kaikilla Puolisonnimi ja sinun lapsellasi Omanimi.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:39"]Jos sinulla ja syntyvällä lapsellasi on uuden miehesi nimi, poikasi ei voi saada samaa sukunimeä ellei uusi miehesi adoptoi häntä. Lapset kannattaisikin aina olla äidin sukunimellä (eikä äidin luonnollisestikaan vaihtaa nimeään naimisiinmennessään).
[/quote]
Ei pidä paikaansa, viime syksynä menin naimisiin mieheni kanssa joka on ollut lapsen elämässä raskausajasta lähtien( vahinkolapsi, ei biologisesti miehen, isä kyllä tiedossa) ja ihan vaan ilmoitus maitraattiin sukunimen vaihdosta naimisiinmenon jälkeen kun oma sukunimi oli vaihtunut.