Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli tänään aamulla. Miten helpottaa tuskaa?
14.07.2015 |
Olo on sanoinkuvaamattoman hirveä. En pysty syömään mitään, en liikkumaan sängystä, en pysty edes itkemään.. Ahdistus tuntuu kehossa kokonaisvaltaisena fyysisesti.. Yritän väkisin nukkua, koska hereillä oleminen on yhtä painajaista. Tiedän että ero oli oikea päätös, ei oltu enää onnellisia yhdessä. Silti ne onnelliset muistot pyörii päässä kuin filmi ja silloin tuska yltyy niin ylitsepääsemättömäksi, etten pysty käsittelemään sitä lainkaan. Olen herkkä ja tunteellinen ihminen ja erosurut on aina aiheuttaneet minulle poikkeuksellisen suurta kärsimystä. Huomenna pitäisi mennä töihin. Rauhottavien voimalla porskutettava eteenpäin, ei tästä tule muuten mitään. Välillä saan pirullisen toivonkipinän ja sitten tajuan että ei, nyt se todellakin loppui. Se on niin kuin veitsenisku sydämeen. Tuntuu etten jaksa elää, olen ihan loppu. Ensimmäistä kertaa sitten teiniaikojen, olen niin umpikujassa tunteideni kanssa, että haluaisin satuttaa itseäni. En kuitenkaan tee sitä. Pelottaa tulevaisuus. Määräaikainen työsopimuskin loppuu kohta. En kestä tätä oloa, en kerta kaikkiaan vaan kestä.
Kommentit (27)
Ei voi muutaku todeta että ajan kanssa helpottaa. Itsellä oli viime erosta samat fiilikset etten selvii hengissä edes. Ei se nyt ehkä tunnu mahdolliselta mutta niin se menee. Nyt naurattaa ajatuskin kuinka paskana olin viime kerrasta. Tiedän ettei sinua todellakaan naurata mutta koita vaikka pohtia, miten viime eroistasi selvisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Erosta aikaa, vähän helpottaa jo oleminen mutta en uskalla edes ajatella exää etten tule surulliseksi. Yli en ole vielä päässyt mutta kai pahin vaihe ohi. Jaksamista.
Mindfullnessissa opetetaan jotenkin niin, että tunnetta ei pidä pelätä, että se pitää ottaa vastaan ja tunnustella sitä ja ymmärtää ettei se itse tunne voi sua vahingoittaa. En tiedä auttaako, en ainakaan itse osaa tunteitani käsitellä. Täältä kuitenkin löytyy joitain lyhyitä harjoitteita, JOS niistä olisi apua http://oivamieli.fi/dashboard.php Minä olen käyttänyt tuolta yhtä harjoitusta yhteen suunnattomaan ahdistuksen aiheeseen, ja se on hieman auttanut. Muutoin ei muuta kuin jaksamista ja uskoa siihen, että pikku hiljaa pääset taas jaloillesi.
No sä olet jo voiton puolella kun jaksat kirjoittaa siitä tällaiselle palstalle. Mä en muistanut koko internettiä varmaan kuukauteen kun erosin.
Olikohan ero seurustelusuhteesta vai avioero. Jos vain seurustelusuhteesta, niin tuo menee äkkiä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsot vanhoja valokuvia, itket, ulvot, voivottelet, kiroilet, oksennat, syöt särkylääkkeitä itkupäänsärkyyn. Joku päivä ei enää ole niin paha olo.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 11:17"]
Olikohan ero seurustelusuhteesta vai avioero. Jos vain seurustelusuhteesta, niin tuo menee äkkiä ohi.
[/quote]
Dorka. Itse seurustelin ja elin avoliitossa 20 vuotta. Papin aamen tuskin surun määrää ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on ihan parhaita, kun aina löytyy paikalle heti yksi, jonka ero on ollut paaaaaljon kamalampi ja tunteet paaaaljon syvemmät. Ja yksi, joka osaa kertoa, että erosi on ylipäätään pikkujuttu OIKEISIIN eroihin nähden.
Jaksamista ap:lle. Sulla on oikeus sun tunteisiin, olivat ne jonkun muun mielestä sitten yli- tai alimitoitettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin samaistua. Erot on aina yhtä hirveitä! Taidat olla syvästi kiintyvä, herkkä ja tunteellinen?
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 11:28"]Voin samaistua. Erot on aina yhtä hirveitä! Taidat olla syvästi kiintyvä, herkkä ja tunteellinen?
[/quote]
Niin olen. Joskus toivon että olisin vähemmän tunteellinen. Tässä kylmässä maailmassa ei meinaa näin herkällä ihmisellä pää kestää. Pakko vaan tarpoa kohti uusia pettymyksiä, naiivi positiivinen asenne mukana. Koska usko parempaan loppuu? - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue eroa käsitteleviä kirjoja. Kohtaa tunteesi, älä pakene niitä. Itke silmät päästäsi, jos tuntuu siltä. Jossain vaiheessa itku kuitenkin loppuu ja näet valoa tunnelin päässä. Opit tuntemaan itsesi paremmin käsittelemällä tunteitasi. Olet vahvempi tämän eron jälkeen ja et toivottavasti toista samoja virheitä uutta kumppania etsiessä. Tämä kumppani ei ollut se oikea sinulle, jostain syystä, ehkä löydät itsellesi paremmin sopivan vielä. Ja ehdottomasti teet nyt asioita, joista pidät, joista tulee hyvä olo. Älä jää vain vellomaan suruun, päätä olla iloinen ja onnellinen. Pidä itsestäsi, kaikkien muiden ei tarvitse, tärkeintä on että sinä arvostat ja tykkäät itsestäsi. Siihen tilaan pääseminen vie pahimman erotuskan yli ja on välttämätöntä ennen uuden suhteen alkua.
Miten sait jo rauhoittavia hankittua? Auttaako ne oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 11:46"]Miten sait jo rauhoittavia hankittua? Auttaako ne oikeasti?
[/quote]
Mulle on määrätty niitä puoli vuotta sitten. Voisi sanoa näin, että katkaisee terän pahimmalta ahdistukselta. Paha olo on edelleen olemassa, mutta se ei saa minua enää hyperventiloimaan. Lääke auttaa paniikkikohtauksiin ja tunteeseen, että sellainen on tulossa. Ajattelin lähinnä käyttää töissä, jotta jaksaa työpäivän panikoimatta potilaiden nähden. - Ap
Ei sitä tunnetta pääse pakoon. Paremmin se pidemmän päälle menee ohi kun käyt sitä kunnolla läpi. Muuten se jää käsittelemättä. Rauhoittavat, unilääkkeet, joku vähä-älyinen tvsarja. Ne pitää sut työkykyisenä. Tai sairausloma. Kehotan pitämään päiväkirjaa, siitä huomaa miten menee eteenpäin, vaikka olo tuntuu yhtä surkealta.
Anna itsellesi armoa, typerät ajatukset, teot ja puheet on tuossa vaiheessa ymmärrettäviä... Tsemppiä!
Voi ei, olet vielä hoitotyössä. Raskasta hoitaa muita, kun itseään pitäisi hoitaa. Tsemppiä sulle ↑
En muistanut internettiä:D anteeksi mutta tää nauratti... Mulla kesti pahin noin vuoden, jälkeenpäin sitä ajattelee olleensa kuin sumussa:)
eli toisinsanoen, määräaikanen duuni loppuu ni hirvittää ajatella elämää tukien varassa, kun mies varmasti töitä tekevä ja vie setelit pooooois.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 12:29"]eli toisinsanoen, määräaikanen duuni loppuu ni hirvittää ajatella elämää tukien varassa, kun mies varmasti töitä tekevä ja vie setelit pooooois.
[/quote]
Mies on opiskelija. Ja mikä vittu suakin vaivaa? Oletko jotenkin päästäsi vajaa? - Ap
Ei sitä voi nyt lievittää, sinun on pakko vain kestääsken tuo vaihe. Se menee kyllä aja kanssa ohi, vaikka tuntuu että kuolisit. Tsemppiä!
T. Toinen voimakkaasti tunteva