Ero tuli tänään aamulla. Miten helpottaa tuskaa?
Olo on sanoinkuvaamattoman hirveä. En pysty syömään mitään, en liikkumaan sängystä, en pysty edes itkemään.. Ahdistus tuntuu kehossa kokonaisvaltaisena fyysisesti.. Yritän väkisin nukkua, koska hereillä oleminen on yhtä painajaista. Tiedän että ero oli oikea päätös, ei oltu enää onnellisia yhdessä. Silti ne onnelliset muistot pyörii päässä kuin filmi ja silloin tuska yltyy niin ylitsepääsemättömäksi, etten pysty käsittelemään sitä lainkaan. Olen herkkä ja tunteellinen ihminen ja erosurut on aina aiheuttaneet minulle poikkeuksellisen suurta kärsimystä. Huomenna pitäisi mennä töihin. Rauhottavien voimalla porskutettava eteenpäin, ei tästä tule muuten mitään. Välillä saan pirullisen toivonkipinän ja sitten tajuan että ei, nyt se todellakin loppui. Se on niin kuin veitsenisku sydämeen. Tuntuu etten jaksa elää, olen ihan loppu. Ensimmäistä kertaa sitten teiniaikojen, olen niin umpikujassa tunteideni kanssa, että haluaisin satuttaa itseäni. En kuitenkaan tee sitä. Pelottaa tulevaisuus. Määräaikainen työsopimuskin loppuu kohta. En kestä tätä oloa, en kerta kaikkiaan vaan kestä.
Kommentit (27)
Ajattele niitä onnellisia hetkiä sillä tavalla, että ne jäävät ikuisesti teidän molempien muistoihin kauniina asioina. Suhde ei kuitenkaan voi rakentua vanhojen hyvien muistojen varaan; te ette olisi saaneet niitä muistoja takaisin vaan jatkaneet vellomista huonossa suhteessa tulevaisuudessakin. Sinä tulet saamaan erittäin hyviä muistoja vielä jonkun toisen kanssa, vaikka se ajatus tuntuu nyt todella kaukaiselta. Kaikki järjestyy kyllä, myös sinun tunneasiat.
Toi kaikki on sulle nyt uuden alkua. Se toi tuoda jotain tuplasti parempaa :)
Keskity tähän äläkä ylidramatisoi.
"Tiedän että ero oli oikea päätös, ei oltu enää onnellisia yhdessä."
Voi kun täällä vauva-palstalla olisi chat-huone tämmösiä hetkiä varten niin saataisiin vertaistukea! Voimia sinulle, vaikka nyt on vaikeaa niin jossain vaiheessa pystyt taas hymyilemään!
Itse erosin poikaystävästäni eilen. Tai no oikeastaan hän jätti minut ja se sattuu ja pirusti. Sovimme, että olisimme kavereita ja vaikka olisi tunteita toisiamme kohtaan niin se ei häiritse kaverisuhdetta. Hän sanoi, että jos meistä viellä siltä tuntuu niin voimme palata myöhemmin yhteen. En kuitenkaan aijo olla helposti saatavilla, annan hänen itse nähdä vaivaa jos hän haluaa minut takaisin, nimittäin minua pelottaa jos se ero tulis taas ja se kerta olisi tätäkin pahempi. Eilen kun hän päätti jättää minut niin ryntäsin heti rantaan itkemään ja kysyin itseltäni, että miksi näin piti käydä. En saanut henkeä hyvä että pystyin sentään liikkua. Rakastan häntä yhä ja hänellä on tunteita minua kohtaan, mutta hänen mielestä ero oli oikea valinta toistaiseksi. Ei se auta muutaku koittaa viettää aikaa läheisten kanssa, se saa hänet pois minun mielestä joksikin aikaa. Mutta ajan kanssahan tää tunne pitäisi lähteä pois.
Mikä sai poikaystävän jättämään sinut? Eikö malttanut odottaa amenta?
Onks teillä lapsia? Minkä ikäisiä olette? Kauanko yhdessä?