Lue keskustelun säännöt.
valvonut koko yön - tää parisuhde tekee pahaa
14.07.2015 |
Olen umpikujassa. Mua ei kai ole tarkoitettu olemaan kenenkään kanssa. Tai sitten oon tälläkin kertaa aivan sen väärän tyypin kanssa joka tuo mussa vaan huonoimmat piirteet esiin.
Oon itkenyt viimeset 5h miehen vieressä eikä se lotkauta korvaansakaan. Kaipaisin vaan syliä ja välittämistä. Se tietää, etten pysty nukkumaan jos ollaan riidelty mutta se pystyy joten ei sitä haittaa.
Haluan täältä pois (anoppilassa, koko lomaviikko, ainoa kesälomaviikkoni) mutta en kai voi.
Oikeasti haluaisin erota mutta en henkisesti jaksa, ei olisi enää syytä jäädä nykyiseen kaupunkiin, pitäisi muuttaa muualle, aloittaa taas alusta.. Meillä on matka varattu ensi talveksi, sinne pitäisi yhdessä lähteä... Jos sen jälkeen sitten, ellei mikään muutu..
Mies on dominoiva päällepäsmäri, aggressiivinen sellainen. Taitava manipuloimaan ja syyllistämään. Minä olen pikkutarkka ja herkkä aistimaan ilmapiiriä - en jaksa kun aina pitää varoa mitä sanoo ettei mies vahingossa ymmärrä väärin ja ala mököttää.
Mikään mitä teen ei kelpaa, mutta silti kuulemma rakastaa minua tällaisena kuin olen. Minun pitää vaan alkaa olla toisenlainen, puhua toisin, käyttäytyä toisin, olla joku muu...
Kommentit (6)
Pelkään vaan etttä vietän loppuelämäni yksin. Olen tuhlannut parhaat suhteidenmuodostusvuoteni vääriin ihmisiin. Tuntuu pahalta myöntää että taas valitsi väärin, eikä taaskaan onnistunut.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä yksinolossa niin pelottaa? Itse olisin mieluummin yksin kun suhteessa, jossa on paha olla. Olen yhden manipuloivan, väkivaltaisen miehen jättänytkin taakseni, ja elämä parani kertaheitolla! Jo tuo, että valvot ja itket pahaa oloa, kertoo ettei kannata. Jatkat yksin, laitat elämäsi kuntoon. Älä edes ajattele miehiä vähään aikaan. Ei parisuhde ole mikään pakko olla.
Olen koko elämäni ollut yksin ja jäänyt ulkopuolelle (koulukiusattu) ja vaikka nykyään olenkin sosiaalinen ja pidetty on mulla silti yksin jäämisen tunnelukko. Selvittelen sitä paraikaa terapiassa. Olen yksinäinen vaikka on parisuhde ja ystäviä. Ilman parisuhdetta olisin vielä yksinäisempi. Sen lisäksi haluaisin näyttää läheisilleni, että vihdoin kykenen muodostamaan kestävän parisuhteen. Olen aiemmin, kai tämän tunnelukon takia, hakenut pakolla sitä seuraa. Vaihtanut poikaystävää usein. Luullut aina löytäneeni sen paremman.
Tämä nykyinen on muuten hyvä valinta. Haluaa olla kanssani, on kestänyt kanssani läpi pahan masennusjakson, haluaa lapsia ja perheen kanssani, on tosissaan ylipäätään. Minäkin halusin ennen, nyt en tiedä enää... Hänestä on silti valtava apu arjessa, jaamme kotityöt ja hän auttaa paljon silloin, kun olen rankasta työstäni aivan loppu.
Ilman tätä parisuhdetta elämänlaatuni olisi paljon huonompi, monella tapaa.
Ap.
Onko hän isäsi vai miehesi? Parisuhteenne ei kuulosta muutenkaan kahden tasavertaisen aikuisen suhteelta. Ehkä sinun nimenomaan pitäisi olla yksin jotta itsenäistyisit.
Ja miksi tunnet itsesi yksinäiseksi nytkin vaikka sinulla on mies? No siksi, että teidän väliltä puuttuu rakkaus.
Itseäsi vahingoitat jäämällä tuohon suhteeseen. Sussa on voimaa lähteä. Halaus.