Miksi mies luovuttaa ja jättää perheensä?

Luin tuossa erästä surullista pinoa toisaalla ja mieleeni vain tulvii

kysymyksiä, että miksi perheellinen mies jättää rakkaan

vaimonsa ja lapsensa?



Mitkä on tekijät siihen, että

yhtäkkiää vain ihmiselle valkenee, ettei hän ole elänyt kuten on halunnut tai tehnyt valintojaan muiden kuin itsensä kannalta? Ja herää näihin kysymyksiin kun on lapsia ja yhteiseloa monta vuotta vaimon kanssa? Eniten tämä tietenkin pelottaa, että jos sama tuleekin omalle kohdalle. Aika usein kyselen mieheltäni, oletko onnellinen, mitä voisin, hän voisi tai me voisimme tehdä että hän olisi onnellisempi.



Kannanko liikaa taakkaa huolehtiakseni siitä, että pidän mieheni tyytyväisenä tai ainakin yritän. Takana on yksi avioero ja siitä oppineena yritän minimoida tämän liiton epäonnistumista ja kaatumista juuri niihin seikkoihin, ettei avata suuta tarpeeksi ajoissa. Ettei osata elää niin, ettei tarvi vuosien päästä sanoa ettei olekaan ollut onnellinen. Onko näihin kysymyksiin edes vastauksia? Tunnen niin itseni surulliseksi miten avioliitot voivat päättyä erilleen kasvuun, kun kysymys ei kuitenkaan ole enää teiniliitoista. Olisiko kuitenkin niin, että mies tarvii sen toisen naisen pyrkiäkseen tasapainoisesta, tylsästäkin suhteesta eroon vai mikä?



Kunhan mietin...