Ero tulossa, olen 40 v ja tuntuu

Turha sitä on pelätä. Sulle voi tulla kohta joku ihan mielettömän ihana tyyppi vastaan. Tai sitten saat nauttia ihanasta vapaudesta sen aikaa kun on säädetty. Elämä on elämistä varten. Tsemppiä ja kaikkee hyvää. Ja muista kun masennuksen hetki iskee. Olet kaunis ja aina vahvempi kuin eilen!

Olet siis tuhlannut parisi elämää tarkoituksella tietäen että lähdet heti kun uskallat, etkä koskaan rakastanut häntä etkä varmaan siihen pystykkään?

Mitä pelkäämistä asiassa olisi? Olen aina osannut seistä omilla jaloillani ja minulla on muitakin ystäviä kuin aviomieheni, joten olisin suorastaan innoissani tuollaisesta tilanteesta. Lastenkin kanssa pärjäisin mennen tullen niin kuin tähänkin saakka, varmasti paremmin kuin mieheni. Nokka kohti tulevaa siis vain niin kuin sinulla jo onkin, pärjäät varmasti paremmin kuin hyvin. :) n41

Mitenköhän kaltaiseesi voi luottaa kukaan? Liian monet ihmiset on vain raadollisia ja itsekeskeisiä. Mielettömän ihanalle tyypille voimia kanssasi kun huomaa virheensä.

No ei varmasti pelota mutta eikö harmita ettet lähtennyt silloin 10 vutta sitten!

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:08"]

Olet siis tuhlannut parisi elämää tarkoituksella tietäen että lähdet heti kun uskallat, etkä koskaan rakastanut häntä etkä varmaan siihen pystykkään?

[/quote]No voi ihme näitä vastauksia! :-D Pitäisikö eroamassa olevan ap:n viillellä ranteitaan auki, syödä masennuslääkkeitä ja itkeä suljetulla eron takia? Sekö on oikea tapa elää ja olla? Pitäisikö hänen nyt miettiä miten toinen on tuhlannut aikaansa häneen aivan kuin toinen olisi aivoton ääliö? Kuinka vanha olet? Minäkin olisin voinut vastata noin ehkä joskus 16 vuotiaana, mutta en enää sen jälkeen. :)

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:11"]

Mitenköhän kaltaiseesi voi luottaa kukaan? Liian monet ihmiset on vain raadollisia ja itsekeskeisiä. Mielettömän ihanalle tyypille voimia kanssasi kun huomaa virheensä.

[/quote]Sori, väärä peukku. Piti alapeukuttaa, mutta sormi osui väärään kohtaan. Menepäs sinä katkera ihminen vaikka kävelemään tunniksi pariksi ja yritä löytää itsellesi joku kaveri ettei tarvitse olla kateellinen kaikille joilla ei ole niin ikävästi asiat aina kuin sinulla. Hus pois netistä nyt!

Samat fiilikset. Odotan niin että pääsen itse elämään omaa elämääni ilman kontrollifriikin jatkuvaa ahdistelua. Mieluummin köyhä ja onnellinen kuin rikas ja ahdistunut.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:08"]

Olet siis tuhlannut parisi elämää tarkoituksella tietäen että lähdet heti kun uskallat, etkä koskaan rakastanut häntä etkä varmaan siihen pystykkään?

[/quote]No voi ihme näitä vastauksia! :-D Pitäisikö eroamassa olevan ap:n viillellä ranteitaan auki, syödä masennuslääkkeitä ja itkeä suljetulla eron takia? Sekö on oikea tapa elää ja olla? Pitäisikö hänen nyt miettiä miten toinen on tuhlannut aikaansa häneen aivan kuin toinen olisi aivoton ääliö? Kuinka vanha olet? Minäkin olisin voinut vastata noin ehkä joskus 16 vuotiaana, mutta en enää sen jälkeen. :)

[/quote]

Miksi mielestäsi pitäisi tehdä noita kaikkia inhottavia asioita joita ehdotat hyi. Suosittelen kuitenkin sinullekkin että hyväksyt ensimmäisenä elämän realiteetit. Itsekusetuksesi vastauksissasi sekä elämässäsi ei rakenna mitään konkreettista vaan uutta toimimatonta satulinnaa jossa et ota edes sanomisistasi vastuuta. Tämä vastauksesi kertoo juuri sinusta enemmän ja neuvoisin sinua lukemaan oman katkeroituneen syyttelemis illusiovan vastauksesi ja miettivän mikä siinä on väärin!

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:02"]

Turha sitä on pelätä. Sulle voi tulla kohta joku ihan mielettömän ihana tyyppi vastaan. Tai sitten saat nauttia ihanasta vapaudesta sen aikaa kun on säädetty. Elämä on elämistä varten. Tsemppiä ja kaikkee hyvää. Ja muista kun masennuksen hetki iskee. Olet kaunis ja aina vahvempi kuin eilen!

[/quote]

Ei tuo kauneus nyt niin varmaa ole eikä vahvuuskaa välttämättä päivä päivältä lisäänny :D Päinvastoin: 40 vuoden jälkeenhän vanheneminen usein alkaa näkyä ja tuntua!

Hyvänen aika näitä vastauksia:D
Mies ei ole rakastanut mua enää hetkiin ja yritin yksin pelastaa liittoa. Se vaan vaatii aikaa hyväksyä se ettei toinen välitä ja ettei tästä tule enää mitään. Seuraavaksi tulee mieleen että olen onnellisempi varmaan yksin ja ahdistaa yhdessällo. Sitten huomaa ettei pelkää enää yksin jäämistä. Ero vaan on prosessi johon pitää valmistautua. Ja mies kun ei siihen ratkaisuun pystynyt, täytyi minun se tehdä.
ap

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:13"]No ei varmasti pelota mutta eikö harmita ettet lähtennyt silloin 10 vutta sitten!
[/quote]

Silloin olimme vielä onnellisia. Kauhulla vaan ajattelin että mitä jos jäisin yksin kun kavereita erosi.
Ap

Koska et itse ole rakastanut häntä kymmeneen vuoteen ja voi hyvänen aika siitä sinulle vaan!!! Kyllä olet epäluotettava jo omien sanojesi mukaan, nyt mietippä hieman realistisesti elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:02"]

Turha sitä on pelätä. Sulle voi tulla kohta joku ihan mielettömän ihana tyyppi vastaan. Tai sitten saat nauttia ihanasta vapaudesta sen aikaa kun on säädetty. Elämä on elämistä varten. Tsemppiä ja kaikkee hyvää. Ja muista kun masennuksen hetki iskee. Olet kaunis ja aina vahvempi kuin eilen!

[/quote]

Ei tuo kauneus nyt niin varmaa ole eikä vahvuuskaa välttämättä päivä päivältä lisäänny :D Päinvastoin: 40 vuoden jälkeenhän vanheneminen usein alkaa näkyä ja tuntua!

 
[/quote]

Kummasti sitä vielä 40v miesten päät kääntyy. Hyvää kesää sinullekin:)

Hei älä välitä. Vasta-avioituneet ikuisesti intohimoiset pariskunnat täällä kommentoi. Itse erosin samanikäisenä lukiossa alkaneesta suhteesta. Nyt pari vuotta myöhemmin mulla on asiat mahtavasti, elän oman näköistä elämää, mulla on kiva miesystävä ja paljon uusia juttuja elämässä, joita ei siinä väsähtäneessä suhteessa olisi tullut.
Exäni kanssa kunnioitamme toisiamme ja arvostamme yhteisiä vuosiamme. Ei eron tarvitse aina olla epäonnistuminen.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:52"]Koska et itse ole rakastanut häntä kymmeneen vuoteen ja voi hyvänen aika siitä sinulle vaan!!! Kyllä olet epäluotettava jo omien sanojesi mukaan, nyt mietippä hieman realistisesti elämääsi.
[/quote]

Olen rakastanut häntä eropäätökseen saakka. Se on kovin vaikeaa elää liitossa jossa toinen ei välitä. Toivoisin että näitä kirjoituksia luettaisiin vähän paremmin.
ap

Ajattele ihan realistisesti siis aikuisten oikeesti sinulle sitä omaa elämääsi, älä rakenna pilvilinnoja prinsessoille joissa todellisuus on pääsi sisällä kuten tuo vastaaja 16 joka luulee tietävänsä kaiken mutta todellisuudessa elää voimakkaassa itsekusetuksessä. Nyt oikeasti tytöt realismi on päivän sana teille.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 13:55"]Hei älä välitä. Vasta-avioituneet ikuisesti intohimoiset pariskunnat täällä kommentoi. Itse erosin samanikäisenä lukiossa alkaneesta suhteesta. Nyt pari vuotta myöhemmin mulla on asiat mahtavasti, elän oman näköistä elämää, mulla on kiva miesystävä ja paljon uusia juttuja elämässä, joita ei siinä väsähtäneessä suhteessa olisi tullut.
Exäni kanssa kunnioitamme toisiamme ja arvostamme yhteisiä vuosiamme. Ei eron tarvitse aina olla epäonnistuminen.
[/quote]
Kiitos! Olisin itsekin varmaan 10 vuotta sitten juuri avioituneena käynyt tähän ketjuun kirjoittamassa ettei voi erota :D Sitä vaan oli joskus niin sinisilmäinen ja uskoi ikuiseen avioliittoon.
ap

Seuraa ap tarkemmin mitä itse paljastat itsestäsi jos et halua realistista analyysiä, voit tietenkin jatkaa itsekusetustasi kuten niin moni muukin teistä, mutta se vain kertoo miksi teistä erottiin ja erotaan. Syyllinen on peilissä ja selitykset muiden vika on itsekusetusta.

Kyse ei lapsi rukka (vaikka oletkin 40) ole siitä ettette voisi erota. Vaan siitä että vaikutat epäluotettavalta.