Lue keskustelun säännöt.
Rakastuin yh-naiseen
13.07.2015 |
en olisi ikinä kuvitellut näin käyvän. Nainen on aivan ihana ja on hänen tytärkin ok. Sen ex vaan uhkaa hakata mut. Ilmeisesti normaalia näissä suhteissa. Tämän naisen takia kestän senkin.
Kommentit (73)
Itse en tajua miten toisen lapset voisivat estää rakastumisen? Ihan sairasta ajatella, että lapset jotenkin pilaisivat naisen (tai miehen) luonteen ja persoonan niin ettei ihmistä enää voisi rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:40"]
Itse en tajua miten toisen lapset voisivat estää rakastumisen? Ihan sairasta ajatella, että lapset jotenkin pilaisivat naisen (tai miehen) luonteen ja persoonan niin ettei ihmistä enää voisi rakastaa.
[/quote]
Ei ka ne sitä tee, ne lapset vaan on aina ykkösprioriteetti ja vie aika paljon aikaa & energiaa. Kumppani saa sitten tyytyä ylijäävään.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:40"]
Itse en tajua miten toisen lapset voisivat estää rakastumisen? Ihan sairasta ajatella, että lapset jotenkin pilaisivat naisen (tai miehen) luonteen ja persoonan niin ettei ihmistä enää voisi rakastaa.
[/quote]
Ei ka ne sitä tee, ne lapset vaan on aina ykkösprioriteetti ja vie aika paljon aikaa & energiaa. Kumppani saa sitten tyytyä ylijäävään.
[/quote]
Tosiasiassa aina ihmiset priorisoivat. Jos tarkoitus on elää 24/7-symbioosissa joskus 15. ikävuoden jälkeen, kyseessä on todennäköisesti läheisriippuvuus. Aikuisilla ihmisillä on yleensä ymmärrys siitä, että yhdessä (ilman lapsia) ei tarvitse olla koko aikaa, jotta suhde olisi merkityksellinen ja antoisa.
Välillä pitää taistella saadakseen haluamansa.
Miksi sekaantua noihin kliseisiin yh-helvetteihin pitkällä tikullakaan, kun voi valita lapsettomankin hyvin säilyneen vaihtoehdon, jonka exä tai exät ovat kaikki terveen kirjoissa olevia sivistyneitä ihmisiä. Toki jos haluaa alkaa yh-mamman lypsylehmäksi ja pilata elämänsä, niin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muhunkin rakastui ihana mies, vaikka olen teinin yh. Ex- mies jätti, mutta olisi halunnut takaisin heti, kun tiesi et mulla uusi ja parempi.
Hieno juttu. Ne oli sun eläkesäästöt sitten siinä. Muistele lämmöllä kun keräilet kärryjä maksissa seitsemänkymppisenä.
Miesten tyhmyys ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:40"]
Itse en tajua miten toisen lapset voisivat estää rakastumisen? Ihan sairasta ajatella, että lapset jotenkin pilaisivat naisen (tai miehen) luonteen ja persoonan niin ettei ihmistä enää voisi rakastaa.
[/quote]
Voi huokaus. Ei ne välttämättä persoonaa pilaa, vaikka monihan kyllä muuttuu kireäksi, pätemisenhaluiseksi tosikoksi ja ilkeäksi lapset saatuaan, mutta se mikä on ihan se isoin ongelma, niin mm. oman rauhan puute. Suhdehan muuttuu harmaudeksi jo heti alkuunsa, kun nurkissa notkuu kakaroita, on meteliä, sotkua, ongelmia, kitininää, mustasukkaisuusdraamaa, ilkeää temppuilua, ja ne eivät edusta edes kanna omaa geeniperimää, vaan jonkun toisen satunnaisen, pahimmassa tapauksessa jonkun kiusaa tekevän latvalahon, joka sitten viimeistään vie kaiken hohdon suhteesta tempauksillaan.
Samaan aikaan toisaalla voi olla lapseton ihminen, jonka kanssa aikuinen ja hullaannuttava suhde kehittyy hyvien keskusteluiden ja seksin merkeissä rauhassa ja tyylillä, syntyy ihania muistoja. On kevyttä ja mukavaa.
Ei ole normaalia jotkut väkivaltaiset exät. Eiköhän suurin osa ole kuitenkin olleet jokseenkin normaalien miesten kanssa, ei niitä väkivaltaisia hulluja varmaan yh:den exissä ole sen enempää kuin muidenkaan. Niin se minunkin mieheni minuun rakastui, vaikkei aikomustakaan ollut yh-äitiin rakastua. Exään on hyvät ja asialliset välit ja mitä ihmeen syytä olisikaan miestäni uhkailla kun itse alunperin lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:40"]
Itse en tajua miten toisen lapset voisivat estää rakastumisen? Ihan sairasta ajatella, että lapset jotenkin pilaisivat naisen (tai miehen) luonteen ja persoonan niin ettei ihmistä enää voisi rakastaa.
[/quote]
Voi huokaus. Ei ne välttämättä persoonaa pilaa, vaikka monihan kyllä muuttuu kireäksi, pätemisenhaluiseksi tosikoksi ja ilkeäksi lapset saatuaan, mutta se mikä on ihan se isoin ongelma, niin mm. oman rauhan puute. Suhdehan muuttuu harmaudeksi jo heti alkuunsa, kun nurkissa notkuu kakaroita, on meteliä, sotkua, ongelmia, kitininää, mustasukkaisuusdraamaa, ilkeää temppuilua, ja ne eivät edusta edes kanna omaa geeniperimää, vaan jonkun toisen satunnaisen, pahimmassa tapauksessa jonkun kiusaa tekevän latvalahon, joka sitten viimeistään vie kaiken hohdon suhteesta tempauksillaan.
Samaan aikaan toisaalla voi olla lapseton ihminen, jonka kanssa aikuinen ja hullaannuttava suhde kehittyy hyvien keskusteluiden ja seksin merkeissä rauhassa ja tyylillä, syntyy ihania muistoja. On kevyttä ja mukavaa.
[/quote] Mutta kun ketään ei voi pakottaa rakastumaan lapsettomaan. Silloin kun joku vie jalat alta, niin se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa! T: Samanlaisessa sopassa ollut. Ps. Naisen exä ei jättänyt rauhaan edes 6kk:den päästä. Vaan pisti kaverinsakin vainoamaan. Joten suosiolla luovutin ennenkuin tapahtuu mitään. Exänsä oli istunut linnassa väkivaltaisuuksista jne.
Hienoa,nostan sinulle hattua!Älä anna periksi! Olen itse yh,jolla lapsia. Löysin aivan upean miehen,jonka menettämistä pelkään enemmän kuin exän kiusantekoa. Jos asutte eri paikkakunnilla,tilanne helpottuu. Ja aikaa myöten ex väsyy. Jos olet löytänyt upean naisen,älä jätä häntä exän takia. Nainen on exän jättänyt eikä varmasti tarvitse lisää vastoinkäymisiä exän takia. Hieno,onnea teille :)