Mun poika parka pääsee ripille. Yksi vieras tulossa

Kävin itse aikoinaan rippikoulun, vaikka ennen sitä mietin, onko mitään järkeä, kun ei kukaan kuitenkaan minun juhliini tulisi. Minkähän takia ne rippijuhlat muuten on siinä koko asiassa oikeastaan se pääasia? No mä itse olen sittemmin eronnut kirkosta ja kääntynyt islamiin, mutta tuli vähän paha mieli poikasi puolesta, kun muistuttaa omasta rikkinäisestä perhetaustasta. Voisiko olla mahdollista, että miettisitte ihan uusiksi koko rippikoulun tarkoitusta? Kai siellä oppi jotain hengellistä ja jos tuota ongelmaa voisi ajatella suuremmasta näkövinkkelistä? Tämä elämä vaan on näin, että joillain on eemmän sukua kuin toisilla. Se ei ole itsestä kiinni, miten paljon on sisaruksia. Itselläni ei ole yhtä ainoaa ja olen yh-äidin avioton lapsi. Jos sinun poikasi on oppinut siellä rippikoulussa edes vähän uskon asioita, niin se on suurempi lahja kuin mikään raha ja pinnallinen juhliminen.

Omista yo-juhlista tienasin aikoinaan 150 markkaa ja meillä on ihan jumalattoman kokoinen suku. Kaikilla tädeillä ym. oli vain tuossa maailmanajassa itsellään pienet lapset. Illalla kaupungin kaikki ylioppilaat oli samassa ravintolassa. Siellä joku b:n paperit kirjoittanut puolituttu leveili saaneensa 10000 markkaa ja auton. Omat rahat oli kutakuinkin juotu tuossa yhdessä illassa.

Olisi silloin tehnyt kyllä mieli leipoa sitä taikinanaamaa, mutta semmosta se on.

Tiedä mihin poika pääsi niillä b:n papereillaan. No sama se. Ittellä mennyt ihan hyvin.

Tärkeintä AP on, että pojan kanssa olette samalla sivulla ja jaatte yhteisymmärryksen siitä mitä teette.  Ja osoitat että poika on tärkeä.