Naisystävä oli mökilläni viikon. Nyt tuntuu, että tämä oli nyt tässä.

Jaa. Vai ni....

Noh... Ehkä tosiaan kannattaa etsiä joku sopivampi, jos nuo seikat kerran suuresti häiritsevät. :) En vain itse tiedä, olisivatko tuollaiset seikat omalla kohdallani aivan ylitsepääsemätön este... Väliäkö sillä tosin, ei ole minun naisystäväni. :D

Kompromisseja on tehtävä jos ei halua elää yksin. Mä olen ollut naimisissa miltei 20 vuotta ja meillä mies on kuvailemasi sottapytty. Me ollaan puhuttu asiasta miltei 20 vuotta ja opittu elämään hyväksyen toistemme erilaisuuden. Mulla keittää viikoittain vieläkin tää sotku mitä aikuinen mies saa aikaan ja hänellä keittää viikoittain siksi, kun minä perfektionisti jäkätän sotkusta. 

Eipä tässä sit muuta.

Jokainenhan määrittää kriteerit, jotka ovat itselle tärkeät. Hyvä että näinkin varhaisessa vaiheessa tulee tuo epäsopivuus esille. 

P.S. Autossa syömisen olisit voinut kieltää. 

älä ikinä, koskaan milloinkaan hanki lapsia, äläkä mitään eläintä, voisit ahdistua.

Teidän täytynee sitten erota. Mulle olis ylitsepääsemätöntä jos saisin kuulla nipotusta noista asioista.

Voihan tunne olla molemminpuoleinen. Itse en kestäisi noin nipottavaa miestä. Enkä tarkoita, että murustelisin tai pesisin tiskit hutiloiden vaan sitä, että toinen kyttää ja arvostelee jatkuvalla syötöllä. Et olisi mitenkään voinut huomata huonosti pestyt tiskit tai muruset autossa, jos et koko ajan etsisi negatiivista arvosteltavaa. Sellaisen toki huomaa, jos leivänkannikat lentää lattialle ja käyttää haisevaa pyyhettä ja likaisia vaatteita. Mutta tuollaiset pienet jutut, enemmänkin mielipide-erot, eivät kiinnitä rakastuneen ihmisen huomiota vaan ainoastaan sellaisen, joka kyttää ja valvoo ja kontrolloi.

Ertyisherkkä ei tollasta naista voi sietää. Kyllä jämpti on näin.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 11:43"]

Kompromisseja on tehtävä jos ei halua elää yksin. Mä olen ollut naimisissa miltei 20 vuotta ja meillä mies on kuvailemasi sottapytty. Me ollaan puhuttu asiasta miltei 20 vuotta ja opittu elämään hyväksyen toistemme erilaisuuden. Mulla keittää viikoittain vieläkin tää sotku mitä aikuinen mies saa aikaan ja hänellä keittää viikoittain siksi, kun minä perfektionisti jäkätän sotkusta. 

Eipä tässä sit muuta.

[/quote]

Ei aina. Me ollaan molemmat pedantteja perfektionisteja ja oikein hyvin ollaan tultu juttuun tämän melkein 20 vuotta kestäneen avioliiton ajan. Ei ole ollut tarvetta kompromisseihin.

Yhteinen loma on hyvä parisuhdetesti.  Mä seurustelin 16-19 vuotiaana 'elämäni rakkauden' kanssa. Molemmat asuivat asuivat omien vanhempiensa kanssa ja suhde oli aivan ihana. Sitten teimme unelmamatkan (lue: katastrofimatkan) interrailin yhdessä. Erosimme jo matkalla, mutta tulimme yhtämatkaa Suomeen.

25 vuoden jälkeen naurattaa, mutta silloin tuntui käsittämättömältä millaisen idiootin kanssa olin seurustellut kolmisen vuotta. Yhteisellä lomalla sitä tutustuu toiseen ihan erilailla kuin seurustellessa.

Hyvä että huomasit noin varhaisessa vaiheessa. Kannattaa laittaa jo treffi-ilmoitukseen sen mitä haluaa.

Miespuolinen työkaverini on juuri tuota tyyppiä, jolla on työpöytä tip-tpo järjestyksessä, kynät järjestetty riviin pituusjärjestykseen jne. Oma pöytäni on kaaos, jonka aina tasaisin väliajoin selvitän, kunnes se taas pursuaa papereita.

Miten pyyhe likaantuu viikossa? Etenkin matkalle olisi älytöntä raahata pyyhkeitä mukaan. Vai tarjositko sinä vieraspyyhkeet ja onko mökillä pesukone?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 11:37"]Olemme tapailleet puolisen vuotta ja tämä oli ensimmäinen pitkä yhdessä olo. Naisystävä on tapailun aikana tuntunut täydelliseltä. Yhteisen lomamme aikana huomasin, että arki ei suju. Itse olen pedantti bisnesmies. Oli vaikeaa kestää viikko hänen tyyliään taloudenpidossa. Heitteli leivästä kantapaloja roskiin. Tiskit pesi hutiloiden. Vaatteita roikkui tuolien selkänojilla. Hänellä oli sama pyyhe käytössä koko viikon. Ajomatkalla murusteli autooni. Olen jotenkin pettynyt.
[/quote]Mutta hyvähän se on kun huomasit asian nyt.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 11:47"]

Yhteinen loma on hyvä parisuhdetesti.  Mä seurustelin 16-19 vuotiaana 'elämäni rakkauden' kanssa. Molemmat asuivat asuivat omien vanhempiensa kanssa ja suhde oli aivan ihana. Sitten teimme unelmamatkan (lue: katastrofimatkan) interrailin yhdessä. Erosimme jo matkalla, mutta tulimme yhtämatkaa Suomeen.

25 vuoden jälkeen naurattaa, mutta silloin tuntui käsittämättömältä millaisen idiootin kanssa olin seurustellut kolmisen vuotta. Yhteisellä lomalla sitä tutustuu toiseen ihan erilailla kuin seurustellessa.

[/quote]

Mielenkiinnosta: mitä kauheuksia siellä matkalla tapahtui?

HÄRREGYYD! MURUSTELI SUN AUTOON!?

Mä en ottaisi miestä, jonka mökillä ei ole tiskikonetta.

Oliko mökillä vaihtopyyhkeitä tarjolla?

Miten hän laiminlöi astioidenpesun?

Oliko hän ainoa, joka huushollia hoiti?

Mä vähän luulen, että kumpikin voittaa tässä, jos hänet lemppaat. Tekstisi perusteella ette sovi yhteen.

Minunkin mieheni on ollut pikkutarkka siisteysintoilija ja jouduin alussa kovasti tsemppaamaan, että korjaan jälkeni aina. Sitten meille syntyi lapsia ja aikansa skitsoiltuaan mieheni on joutunut tinkimään siisteysvaatimuksistaan. Minut hän on kouluttanut siistiksi, mutta lapset tekevät aika huoletta sotkua. Heitä ei iskän nipotus ole kiinnostanut koskaan pätkääkään.

Heitti leivänkannikat ROSKIIN! Mä luulin, että vähintään lattialle, mutta että ROSKIIN!