Hankala tilanne

PK:sta kyllä sanottiin, että jos todella näyttää siltä, että asiat rupeavat menemään hankalaksi, päikkäreiden poisjättämisvaihtoehtoon voidaan palata myöhemmin. Mutta siis selvästi kävi ilmi, että olisi suotavinta ne nukkua.



Ärsyttää, että asialle pitäisi mielestäni tehdä jotain, mutta silti en uskalla/viitsi painostaa pk:n henkilökuntaa, etteivät ala kokea minua ja sitä kautta meidän lapsia epähenkilöiksi.



En muutenkaan tykkää meidän pojan omahoitajasta. Kai se periaatteessa on ihan OK, mutta hirvee jäykkis. Sillä on itellään yksi tyttö (luulen, että aika helppo) ja sitten se valittaa vähän väliä meidän pojasta, että on ollut vähän hankala päivä ja siisumsoo. Välillä on tuntunut jo ihan ikävältä käydä hakemassa lapset, kun on aina pelko p:ssä, että mitenhän on tänään päivä mennyt. Tiedän, että meidän poika on haastava (oh my, do I ever...), mutta olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että meidän tarhassa on kyllä aika sotilaallinen kuri. Kun esikko ja kuopus olivat vielä eri ryhmissä ja homma jossain vaiheessa lipesi siihen, että vein esikon aamiaiselle, sitten kuopuksen omaan ryhmäänsä ja sitten vielä kävin antamassa esikolle pusut, sain melko kovin sanoin kuulla, että kun lapsi on kerran hyvästelty, homma on sitten siinä ja mitään takaisin ramppausta ja pk:n rutiinien sekoitusta ei siinä kohtaa kaivata. OK, mutta esitystapa oli mielestäni hieman ikävänsorttinen. Tänä aamuna poikani istui puurolautasen äärellä tuolissaan hieman vinossa - mutta istui kuitenkin - ja hänelle huomautettiin heti, että suorassa pitää istua. Tämän ja muita esimerkkitapauksia nähtyäni en oikein osaa suhtautua enää henkilökuntaan ja heidän sanomisiinsa oikein. Mietin, ajavatko he lasten parasta vai omaa etuaan, huomioivatko he, että lapset eivät ole mitään pikkuaikuisia.