Miltä se tuntuu, kun tietää menehtyvänsä lähitulevaisuudessa johonkin parantumattomaan sairauteen?

Riippuu miten siihen kykenee suhtautumaan.

Ihmiset käsittelee senkin asian erilailla. Pelko ja huoli siinä on vahvasti läsnä.

Tuskin se kovin mukavalta tuntuu.

On varmasti aika henkilökohtaista miltä se tuntuu. Riippuu varmasti aika paljon siitä mitä uskoo olevan kuoleman jälkeen ja onko se jotain sellaista mitä pelkää vai mitä odottaa.  Riippuu myös siitä onko tämä elämä kovaa kärsimystä esim. kovat kivut, onko minkä ikäinen, oisko halunnut tehdä vielä elämässään asioita vai tuntuuko että kaikki on jo nähty ja muutenkin kyllästyttää.

Hyvältä.

Mahdotontahan tuota on yleisesti sanoa kun ei se ole kiinni edes siitä miten itse pystyy asian ottamaan. Vaikka olisi kuinka vahvassa uskossakin niin kyllä se on eri asia kuolla kolme-nelikymppisenä pienten lasten vanhempana kuin isovanhempana jne jne

Elämänasenne on tärkeä asia tässä. Parhaimmillaan voi vaikuttaa sen, että osaa nauttia pienistä hetkistä.

En tiedä, mutta olen aina ihmetellyt, miten jotkut jaksavat valittaa esim. mahataudista tai pelätä saavansa sellaisen. Nämä valittajat kuulostavat varmaan kamalalta sellaisen korviin, joka miettii, viekö oma tai läheisen sairaus hautaan vuoden sisällä.

Mielestäni perusterveen pitäisi suhtautua vaikka influenssaan niin, että kyseessä on tauti, joka hoidetaan alta pois. Eri asia on sitten se, jos itsellä on jokin perussairaus eli kuuluu riskiryhmään tai se, että pelkää tartuttavansa sen läheiseen, joka sellaiseen kuuluu. 

Vierailija kirjoitti:

On varmasti aika henkilökohtaista miltä se tuntuu. Riippuu varmasti aika paljon siitä mitä uskoo olevan kuoleman jälkeen ja onko se jotain sellaista mitä pelkää vai mitä odottaa.  Riippuu myös siitä onko tämä elämä kovaa kärsimystä esim. kovat kivut, onko minkä ikäinen, oisko halunnut tehdä vielä elämässään asioita vai tuntuuko että kaikki on jo nähty ja muutenkin kyllästyttää.

Minun on erittäin vaikea uskoa, että kuoleman jälkeen on mitään ja siksi en halua uhrata ainutkertaista elämääni sodassa jonkun ämmän puolesta.

Ei tuollaiseen varmasti ole yhtä vastausta. Esim. äitini muuttui täysin eri ihmiseksi, kun sai tietää olevansa parantumattomasti sairas ja lakkasi välittämästä oikeastaan melkein kaikesta. 

Sitten taas joku saattaa elää elämää jossa koitetaan viime aikoina tehdä kaikki mahdollinen ja olla todella paljon läheisten kanssa, kuten eräs nuori äiti , jonka tiedän.

Itse en tiedä, mutta yhdellä lähimmistäni on hiljattain todettu parantumaton haimasyöpä. Aikamoista tunteiden heittelyä joka suuntaan näyttää olevan, toivosta epätoivon kautta suruun ainakin kerran päivässä. Jonkinlaista elämän läpi käymistä, mutta sekin vaikuttaa ristiriitaiselta, kun ei ainakaan vielä haluaisi heittää kaikkea toivoa ja alkaa valmistautua kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, kun joku kehopositiivinen ihraläjä-ämmä sairastuu vakavasti vain sen takia, että päätti antaa periksi kaikille hetken mielihaluilleen XD

Todella tökeröä. Täälläkin on ihmisiä jotka itse ovat tai joiden läheiset ovat kuolemansairaita.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tiedä, mutta yhdellä lähimmistäni on hiljattain todettu parantumaton haimasyöpä. Aikamoista tunteiden heittelyä joka suuntaan näyttää olevan, toivosta epätoivon kautta suruun ainakin kerran päivässä. Jonkinlaista elämän läpi käymistä, mutta sekin vaikuttaa ristiriitaiselta, kun ei ainakaan vielä haluaisi heittää kaikkea toivoa ja alkaa valmistautua kuolemaan.

Samanlaisia tuntemuksia lienee sotaan valmistautuvilla ukrainalaisilla miehilläkin nyt....   : , (

Vierailija kirjoitti:

Elämänasenne on tärkeä asia tässä. Parhaimmillaan voi vaikuttaa sen, että osaa nauttia pienistä hetkistä.

Ja entäpä sitten, jos asennotuminen ei vaikuta millään tavalla emootioihin?

Itse mietin sitä, että kukaan ei ole ikinä erityisemmin minusta välittänyt, en ole kelvannut kenellekään naiselle, mutta nyt kun sodan uhka leijuu Suomenkin yllä, niin nyt kyllä minut kelpuutetaan uhraamaan ainutkertainen elämäni tykinruoaksi....

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, kun joku kehopositiivinen ihraläjä-ämmä sairastuu vakavasti vain sen takia, että päätti antaa periksi kaikille hetken mielihaluilleen XD

Todella tökeröä. Täälläkin on ihmisiä jotka itse ovat tai joiden läheiset ovat kuolemansairaita.

Ei ole tökeröä,  koska niin moni läskistyy ja aiheuttaa itse vakavan sairastumisensa. Miksi asiasta ei muka saisi puhua? Läskiaktivistit haluavat meidät hiljentää.

Sinä et tiedä miksi joku sairastuu, oli henkilöllä ylipainoa tai ei. Ihan oikeasti, koita kaivaa esiin joku empatian ja ihmisyyden hive edes itsestäsi. Aloita oma ketju läskiasioista keskusteluun.

Aha, tää olikin trolliketju. Tyhmä minä kun otin tosissani.

Moni tuhouaa terveytensä ylensyönnillä ja liikkumattomuudella.

Vierailija kirjoitti:

Moni tuhouaa terveytensä ylensyönnillä ja liikkumattomuudella.

*tuhoaa