Lue keskustelun säännöt.
Ero?
11.07.2015 |
Miten olette selvinneet erosta? Omalla kohdalla nyt mietinnässä, mutta mm. käytännön asioiden järjestyminen hirvittää. Lasten takia saatamme jatkaa, vaikka yhdessäolo olisi kurjaa. Välillämme ei ole kolmansia osapuolia eikä väkivaltaa, ja uskon että osaisimme erota sovussa.
Yhteistä säveltä ei vain enää löydy. Tunnista itsestäni että olen muuttunut vuosien varrella. Ennen tein kaiken niinkuin toinen odotti ja halusi. Halusin miellyttää toista, jotta minusta pidettäisiin. Nyt olen kuitenkin oppinut olemaan oma itseni, tekemään asioita myös oman tahtoni mukaan.
Vastavuoroisesti haluaisin myös mieheni tekevän kanssani asioita joista minä nautin. Tähän hän ei kuitenkaan suostu, hän myös väheksyy melkeinpä kaikkea mitä nyt itse teen/mistä nautin. Perustelu sille ettei hänen tarvitse minun kanssa tehdä mitään mistä minä nauttisin, on että olen miehen sellaisena ottanut, hän ei ole muuttunut, vaan minä ole joten minun tulee nyt hyväksyä hänet sellaisena kun olen hänet ottanut.
Mies ei siis rakasta minua sellaisena kuin olen, vaan sellaisena kuin olen antanut ymmärtää olevani.
Nyt olen siinä pisteessä että joko minä kärsin lasteni vuoksi valinnastani/ toiminnastani ja jatkan tekemällä asioita kuten hän haluaa, tai valitsen oman tieni ilman miestä.
Ero kuitenkin pelottaa!
Kommentit (12)
Hienoa, että olet löytänyt sisäisen vahvan naisesi, jolla on tullut tylsää nykyisessä parisuhteessa ja haluat alkaa elää omaa elämääsi ja testata parisuhdemarkkinoita. Ero vaan ja lapset jakoon. You go girl! Kyllä naisen kuuluu saada tehdä sitä miltä just siltä hetkestä itsesta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko teidän mahdollstia mennä pariterapiaan? Joskus ulkopuolisen kanssa keskustelu saa osapuolet paremmin ymmärtämään toisiaan. Et avannut tarkemmin tilannettanne joten vaikea tietää kuinka suuria ristiriidat lopulta ovat. itse olen nähnyt onnistuneita, sopuisia avioeroja ja sitten niitä ei niin sopuisia. Tosia asia on ettet voi tietää kuina toinen suhtautuu avioeroon. Nyt oletat toisen suhtautuvan siihen samoin kuin itse. Työssäni oeln tavannut lapsia jotka oireilevat osittain vanhempiensa eron takia. Mielestäni lasten suhtautuminen eroon on tabu. "Lapset voivat hyvin, kun vanhemmpat ovat onnellisia" tai "Lapset kärsivät jos vanehmmat eivät rakast enää toisiaan." On lauseita joilla vanhemmat oikeuttavat omat päätöksensä.
Tsemppiä päätökseesi. Kukaan ei voi sitä tehdä puolestasi.
Itsehän oon soppani keittänyt ja siitä vastuun joudun kantamaan. Ei nyt kuitenkaan ole kyse parisuhdemarkkinoiden testaamisesta tai tylsästä suhteesta, vaan jostain muusta.
Kahdesta vaihtoehdosta kumpikaan ei kuitenkaan ole hyvä.
"Kahdesta vaihtoehdosta kumpikaan ei kuitenkaan ole hyvä." Entä se pariterapia?
Täällä yks joka kn roikkunut ihan samassa tilanteessa jo pitkään. Siinä vaiheessa kun päätin että lähden, otin lapset ja lähdin siskolle asumaan, niin miehellä vaihtui ääni kellossa. Eipä kai tuo uskonut että oikeasti lähtisin. Saatiin asiat kuntoon ja muutin takaisin kotiin. Nyt parin kuukauden jälkeen taas kaikki palannut samaksi kuin ennen lähtöä. Miestä ei kiinnosta enkä minä jaksa miellyttää häntä oman energiani kustannuksella.. Seuraavalla kerralla en enää palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariterapia tietenkin yksi ja oikeastaan ensimmäinen vaihtoehto, mikäli mies siihen suostuu ( pelkään kuitenkin että ei)
Itsellä sama tilanne, olen ollut miellytys haluinen. Mies taas haluaa päättää kaikesta, hänen mielen mukaan koko perhe hyppii, jos ei joku asia suju niinkuin pitäisi tai muuten vaan on stressiä, niin sellainen kiukuttelu show on pystyssä, että huh huh.
Tosin en ole kunnolla miehen kanssa puhunut erosta, muutaman kerran heittänyt ilmoille, että meillä on erilaiset halut, tavat jne, olisiko parempi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 04:25"]
Pariterapia tietenkin yksi ja oikeastaan ensimmäinen vaihtoehto, mikäli mies siihen suostuu ( pelkään kuitenkin että ei)
[/quote]
Ei varmasti heti suostukkaan. Heitä ajatus ilmaan ja anna miehen miettiä sitä muutama päivä. Ota sitten uudestaan puheeksi. Voihan olla, että koko tilanne tulee hänelle yllätyksenä. Parisuhteeseen tarvitaan kuitenkin kaksi. Yksin on vaikea saada muutosta aikaan. Eihän se ota jos ei annakaan.
Ihmiset meillä on yksi elämä, yksi.
Annatteko käytännön asioiden järjestelyn estää teitä elämästä onnellista elämää?
Liitot missä ei ole luottamusta tai halua tehdä toisen olo hyväksi on itsepetosta. Asioilla kun on tarkotus järjestyä jos ei mene nurkkaan piiloon. Kyllä se koskee ja ahdistaa hetken, mutta siitä pääsee yli. Siitä toipuu. Onnettomassa suhteessa ihminen ei parane eikä se elämäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten luulet AP että tilanne muuttuisi? Miksi vitkuttelet? Onko sinulla päiviä loputtomasti
Puhelin näköjään hävitti kappalejaot.. hirveän sekavaa luettavaa, mutta niin on minun ajatuksetkin juuri nyt!