Oletko kohdannut jotain näistä yliluonnollisista ilmiöistä?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:19"]

Me asutaan aika syrjässä ja tuossa lähellä on sellanen taistelualue missä kaatu kokonainen pataljoona venäläisiä jatkosodan aikana. Se metsä ja suomaasto siinä on siis aivan täynnä ihmisten ja hevosen luita ja kaikkea mahollista. Vaarallisia suutariksi jääneitä ammuksiakin aivan taatusti. Siinä on muistomerkki kaikkien kaatuneitten neuvostoliittolaisten sotilaitten nimistä. Siinä vähän matkan päässä kulkee tuon alueen poikki kapee hiekkatie..ja aina kun sitä ajaa yhessä ja samassa kohtaa kuuluu auton pohjassa kopsahdus ja koiran ulinaa. Jonkinlainen koiran henki tai mikä ikinä onkaan se jää täsmälleen tarkasti auton alle aina samassa kohtaa. Tämän on kokenut alueella asuvista jokainen. Ja kuka vaan uusi ihminen sinne eksyy, kokee saman.

[/quote]Olisko mitään jos linkittäisit tuon paikan kartan, koordinaatit tai paikkakunnan ja tien nimen?

Kuinka pöpi täytyy olla että uskoo johonkin räyhähenkiin. :D

Minulla on sellainen, jota kutsutte suojelusenkeliksi. Itse kutsun häntä aivan joksikin muuksi enkä usko enkeleihin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:33"]

en mitään noista mutta olen kohdannut sellaisen yliluonnollisen ilmiön kuin fiksu ja mukava mies

[/quote]

 Haha! Mulla sama! (Olin siis tulossa sanomaan, etten mitään noista.)

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:33"]en mitään noista mutta olen kohdannut sellaisen yliluonnollisen ilmiön kuin fiksu ja mukava mies
[/quote]
Pitäiskö olla vielä pitkä ja hyvännäköinenkin?

En usko mihinkään haamuihin tai demoneihin mutta yksi outo karmiva kokemus minullakin on. Olimme noin 10-vuotiaina kaverini kanssa heillä kahdestaan leikkimässä. Oli valoisa kesäilta, kaverini perhe asui 100-vuotiaassa kaksikerroksessa maatalossa. Yhtäkkiä kuulimme kuinka yläkerrassa ovi avautui ja askeleet kävelivät koko talon pituuden poikki portaiden yläpäähän ja pysähtyivät siihen. Luulimme että kaverini isoveli olikin ollut koko ajan kotona ja huhuilimme häntä. Kukaan ei vastannut huhuiluun. Kaverini vielä huusi alakerrasta että sä olet Antti ihan tyhmä etkä pysty meitä pelottelemaan vaikka kuinka hiippailisit. Mitään ääntä eikä vastausta ei enää kuulunut. Jatkoimme omia puuhiamme. Tunnin päästä kaverini veli tulikin autolla kotiin ja oli ollut koko päivän kaupungilla. Voin kertoa että yöunet menivät koko viikoksi.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 03:11"]

Ylipäätään todellisuus, mitä se on? Näkeminen on vain yksi aisti. Jos perustelee kaiken vain sillä että uskoo kun näkee, on aika hakoteillä. Jos ja kun ihminen luetaan eläimeksi, niin hänhän näkee miljoonia värejä ja omaa melko hyvän näön, hänen näkökykynsä on kuitenkin eri, kuin vaikkapa kissan, koiran, kärpäsen tai minkä tahansa. Kuulo taas on moninverroin jotain hurjan parempaa koiralla kuin ihmisellä. Se kuinka ihminen tämänkin maailman todellisuuden rakentaa aistiensa varassa, voi olla täysi illuusio. Universumissa on näkyväistä ainetta vain murto-osa, ja tuntematonta mustaa ainetta suurin määrä kaikesta. Ei ole mitään syytä olettaa ettei tässä kaikessa olisi olemassa näkymättömiä asioita, sillä kaiken loogisuudenkin puitteissa, tässä maailmassa on enemmän juurikin näkymätöntä kuin näkyväistä.

[/quote]

Tätä kun olen yrittänyt selittää. En ymmärrä mikä täysin kieroutunut hybris joillain ihmisillä on kuvitella olevansa joku maailman napa. Eikö tosiaan tajuta kuinka vajaavaisia ollaan. Ja miten pieniä.

JOs näkö- haju- kuulo-ja tuntoaisti on erittäin erittäin rajallinen ihmisellä, niin mikei älykkyyskin?

Jossain lehdessä jopa Esko Valtaoja epäili ettei ihmistä älykkäämpää elämää löytyisi avaruudesta. En enää paljoa tuon ukon höpinöitä jaksa noteerata sen jälkeen.

Voisin kertoa kaikenlaista, mutta nyt lääkitys on vuosia ollut kunnossa.
Sama se uskonko vai enkö lääke pitää ne poissa joten en mieti enkä edes muistele mitä kaikkea olen kokenut.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:58"]Minulla on sellainen, jota kutsutte suojelusenkeliksi. Itse kutsun häntä aivan joksikin muuksi enkä usko enkeleihin.
[/quote]

Daimoni? ;)

Minä koin useina aamuöinä vanhassa Kallion asunnossani pelottavia kokemuksia. Verhot lepattivat ja sänkyni viereen asteli sama tumma hahmo. Välillä se kuiski, välillä istui sänkyni reunalle. Kokemukset olivat karmivia, sillä en hahmon läsnäollessa kyennyt liikkumaan. Lopulta ymmärsin että mitä todennäköisemmin kyseessä olivat unihalvaukset. Elin tuolloin stressaavaa ajanjaksoa sillä toivuin väkivallasta, jota sivullisena olin joutunut kokemaan erään tuntemattoman, päihtyneen miehen raivokohtauksen takia. Mutta kukapa näistä koskaan varmaksi tietää... Uskon myös yliluonnolliseen ja siihen mahdollisuuteen että osalla meistä on herkkyys aistia maallisen elämän jo jättäneiden läsnäolon.

Jos yliluonnolliset kokemukseni ovat täysin sponttaaneja, kuinka voisin mennä jonnekin laboratorioon tai johonkin tiedemiehen nenän eteen niitä kokemaan?

Olen nähnyt haamun, naishahmo valkea keijumainen. Olen nähnyt haamun temppuiluja, ja silloin en ollut ainoa joka tapahtuman näki. Se oli pelottavaa, molemmat huudettiin kurkkusuorana. Olen kokenut automaatiokirjoituksen, kun käsi alkoi elää ihan omaa elämäänsä, oli aika outo tunne.

Olen myös kokenut yhdessä toisen henkilön kanssa oudon tietoisuuden siirtymän kehon ulkopuolelle, jonkinlaiseen ihanaan valoon. Olimme selvin päin. En käytä mitään huumeita tai ole mikää skitsofreenikko tms.

Minun on helppo uskoa kun on omia kokemuksia. Ymmärrän kyllä ihmisten halun kieltää kaikki tälläinen.

Itsekin yritän aina uskotella että tämä ei ole totta tämä ei ole totta, jos tunnen jonkun hengen läheisyyden.

Pelästyn helposti.

Olimme kahden kaverin kanssa autiotalolla, ja olimme puhuneet toisen kaverin kanssa kummituksista, mutta toinen kaveri oli epäilevä, ei oikein uskonut.
Otimme videoa koko matkalta, eikä mitään tietenkään näkynyt eikä kuulunut (näin luulimme). Meille päästyämme katsoimme videot, joista yhdessä kuului miehen ääni sanovan "äiti?" Ja toisessa kuului huutoa, kuuntelimme huudon monta kertaa, ennenkuin älysimme että kuulostaa täysin vauvan tai pienen lapsen parkaisulta. Samassa talossa, yläkerrassa oli vauvan "kantokoppa" ja pieniä vaatteita...

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:07"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:01"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:52"]

Itse kysynyt useinkin hengiltä neuvoja ns. "Heilurilla" Turvallisempi kuin ouija lauta, mutta vastaukset ovat vain: Kyllä, Ei ja En tiedä. Itselläni on ametistiheiluri, mutta heilurin voi kuka vaan tehdä. Ohjeet: Ota noin 20-25cm narua, ja jokin esine mikä kuuluu sinulle (esim sormus ym.) sido se narun päähän, ota narusta ote etusormella ja peukalolla pari senttiä narun "yläpään alapuolelta" että sormus ym roikkuu alaspäin. Anna tasaantua, kysy ensin kysymyksiä joihin tiedät 100% vastauksen, jotta saat tietää mikä itsellesi tarkoittaa mitäkin. Vastaukset ovat: -pyöriminen myötäpäivään, pyöriminen vastapäivään, heiluminen edestakaisin vaakasuuntaan, tai heiluminen edestakaisin eteenpäin

[/quote]

tuli mieleen tosta ouija-laudan arvaamattomuudetsa. Eräät ihmiset oli käytelleet sitä aika tavalla ja kieli poskella, kuinkas ollakaan poppoo näki pihalla puun latvojen yläpuolella kun iso tulihehkuinen pallo seurasi kyseistä seuruetta heidän kotipihaansa asti.
[/quote]
Varmaankin "rikkoneet ringin" eli lopettaneet ennenkuin saaneet luvan. Tästä usein seuraa tämäntyyppisiä kokemuksia.
[/quote]
No kerropas "henkiasiantuntija" miksi ouija-lauta ei tuota mitään vastauksia kun osallistujilta peitetään silmät niin etteivät he näe mitään?
[/quote]

Sä näät lukea side silmillä?

Joo noi kaikki :D Ei vaan, radio meni itestään päälle. Suljin sen, menin takaisin huoneeseen, n. 20min ja meni televisio päälle. Olin ihan paniikissa ja itkin koko yön :D Olin yksin kotona. 

En mitään mainituista. Yksi kokemus yliluonnollisesta tai telepatiasta tai levitaatiosta...??? on: oli kesäyö, heräsin siihen, että joku ravisteli minua rivakasti oikeasta hartiasta, nousin katsomaan kuka huoneessa oli ja silloin miehen ääni sanoi nimeni. Huoneessa ei ollut ketään. Asuin yksin. Tulkitsin tilanteen niin, että joku mies kaipasi minua niin, että tuli minua "hengen siivin" tervehtimään. 

Tunnen toisinaan kuolleiden sukulaisteni ja ystävien läsnäolon. Se ei ole pelottava kokemus enkä ole nähnyt mitään haamuja tai muuta sellaista. Saatan olla tekemässä jotain ihan tavallista, esimerkiksi eräänä aamuna keitin kahvia ja tunsin äkkiä vanhan ystäväni olevan lähellä. En nähnyt mitään mutta tunne on suunnilleen sama kuin näkisi jonkun yllättäen kaupungilla, mukava yllätys mutta ei mitenkään maata mullistava ja järkyttävä. Sanoin "kiva nähdä pitkästä aikaa" ja jatkoin kahvinkeittoa. Mistä lie johtuu tuommoinen

Etiäiset ovat tuttuja, enkä osaa pitää niitä yliluonnollisina.

"haamuja" tai jotain heijastumia olen nähnyt. Samoin enneunia tai tiennyt asioita hieman etukäteen ennen niiden tapahtumista.

Kun näistä asioista jutellaan porukalla, en kerro niistä. Mielestäni suurimpia huijareita ovat ne, jotka kovaan ääneen vaahtoavat "suvussa on noitiakin".

up

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:14"]Joillain tuo ylimääräinen herkkyys on hyvä lahja, Tietysti se nuorella iällä vielä pelottaa ja jos sitä ei osaa vielä hallita, ja on muutenkin hämmentynyt, mutta asian kanssa oppii elämään ja siihen tavallaan tottuu ja kasvaa. Parhaimmillaan se on erittäin hyödyllinen lahja. [/quote] Pidätkö vainoharhaa lahjana?

Lahja..?? En todellakaan pidä sitä lahjana, kun "näen" etukäteen sukulaisten kuolemisen ja esim.kuinka monta kuolee juhannuksena jne., ja tämä "lahja" on ollut mulla lapsesta asti.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 12:58"]Minulla on sellainen, jota kutsutte suojelusenkeliksi. Itse kutsun häntä aivan joksikin muuksi enkä usko enkeleihin.
[/quote]
Vaimoksi häntä kutsun. Hassua että viroksi vaimu on juurikin henkiolento pyhä henki on pyhä vaimu