Lue keskustelun säännöt.
Voisitko asua lapsuudenkodissasi?
10.07.2015 |
En voisi kuvitellakaan asuvani lapsuudenkodissani, vaikka moni niin tekeekin. Olen 45-vuotias. Myöskään en ole matkustanut vanhempieni kanssa yli 20-vuotiaana enkä sitäkään tule tekemään.
Kommentit (65)
En, koska koko hökötys tulee pian niskaan. Se olisi pitänyt peruskorjata ajat sitten. Paikkakuntakaan ei ihmeemmin houkuta.
Syntymäkoti on paremmassa kunnossa ja kuuluu osittain minulle, mutta menee varmaan myyntiin jahka sukulainen muuttaa pois. Vähän syrjäinen sijainti samassa pitäjässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin vaikka tältä istumalta. Asumme tällä hetkellä ahtaassa kerrostalokaksiossa lähiössä, lapsuudenkotini taas on 5 huoneen rintamamiestalo rauhallisella ja lapsiystävällisellä sekä nykyään myös arvokkaalla alueella. Sitä saisi ehkä rempata hieman ulkonäöllisten seikkojen vuoksi, mutta muuten muuttaisin sinne mielelläni.
Kyllä, jos väkivaltainen epähygieeninen isäpuoli muuttaisi pois. Eli äidin kanssa voisin siellä asua. Mutta tämän hänen miesystävänsä takia (Väkivalta suurin syy) muutin jo alaikäisenä...
en haluaisi mutta tahtoisin käydä siellä... kerrostalo.. itä-helsinki...näkisin ne maisemat vielä kerran mitkä piintyneet tarkasti mieleen huoneeni ikkunasta
En. Haluan oman kodin. Lapsuudenkoti ei jotenkin tuntuisi enää omalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi, koska se sijaitsee maaseudulla ja viihdyn Helsingissä.
Muuten toki.
En. Siellä oli 3 huonetta ja se on suomessa. Asun onnellisesti yhdysvalloissa, omassa ihanassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin asua ja asunkin. Ostimme tämän vanhemmiltani ja asetuimme tänne ennen lasten kouluikää. Samalla pääkaupunkiseudun "pikkukylällä" asuu varsin paljon muitakin paluumuuttajia lapsuudestani kasvattamassa nyt omia lapsiaan samoilla kulmilla, kertoo paljon paikasta :) Talokin on meille juuri sopivan kokoinen ja pihalla on sopivasti tilaa temmeltää. Remppaa on tehty erityisesti heti muuton jälkeen, jotta talo alkoi tuntua omalta eikä "mummilalta".
En missään nimessä haluaisi asua lapsuudenkodissani. Siellä on niin paljon huonoja muistoja, sekä talossa että paikkakunnalla. Muutaman vuoden sisällä pitää päätös tehdä, mitä talolle tehdään. Sitä on jo tarjottu minulle ostettavaksi, kun muutkaan sisarukset eivät sitä halua, mutta en aio uhrautua enää ollenkaan. Talo ison tontin kanssa menee siis vieraalle tai puretaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, asuisin todella mielelläni! Mutta aivan liian kallista aluetta Helsingissä meikäläisen kukkarolle.
Voisin, jos voisin. Kaipaan sitä taloa ja sitä pihaa, vaikka ei se mikään linna ollutkaan, tavallinen 50-luvun alussa rakennettu rintamamiestalo, jollaisia Suomi on pullollaan. Se nyt vain oli Koti isolla koolla, ja lapsuuteni ja nuoruuteni siellä oli minulle sitä elämän parasta aikaa. Mutta se talo myytiin kymmenen vuotta sitten ja nyt sitä asuttaa eräs suomalainen julkkis. Toivottavasti hänen perheellään on ollut siellä yhtä hyvä olla kuin minulla oli kaikki ne 40 vuotta, jolloin siellä asuin tai kävin vanhempiani katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. Aivan ihana 12-huoneinen talo ison puutarhan keskelllä. Vintin ikkunasta näkyy järvelle.
Todellakin, jos se tulisi myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. Nätti ja arvokas talo kylläkin. Tuo mieleen huonoja muistoja lapsuudesta.
Ap, tarkennatko vähän, että miksi et voisi.
Vanhempien kanssa vai ilman heitä? Vanhempien kanssa en, yksin voisin jos asuisin ko. paikkakunnalla.
En, sama syy kuin 4:lla. Lisäksi talo sijaitsee postimerkin kokoisella tontilla nukkumalähiössä Pirkanmaalla. Vaihtuvuus erittäin pientä, suurin osa naapureista on niitä samoja joita siellä jo 40 vuotta sitten oli. Ahdistavaa siis kaikin puolin.
Voisin asua. Vanhempien kanssa tai ilman. Tullaan vanhempien kans todella hyvin toimeen. Eivät sekaannu meidän elämään mutta ovat kiinnostuneita kuulumisista.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:24"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:07"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:19"]
Minä voin kertoa että asun edelleen lapsuudenkodissani. Minä olen tällä hetkellä 33v ja äiti joka täällä asuu kanssani on 70. Ei se aina niin helppoa ole, kuin voisi kuvitella. Molemmat käytetään runsaasti alkoholia ja riitojakin tulee vähän väliä milloin mistäkin asiasta mutta pääosin kyllä ihan toimeen on tultu ja selvinpäin sekin on ihan mukava. Täällä asun ihan sillä, että oleminen on aivan lyömättömän edullista verrattuna siihen jos jonkun poikamiesboksin ottaisin jostain vuokralle ja täällä on kuitenkin iso talo ja äidillä suurehko eläke. Jää palkoista huomattavasti enemmän käteen kuin mitä jäisi itsekseen asuessa.
[/quote]
Kuvailit juuri termin peräkammarin poika :P
[/quote]
Kyllähän tämä monen mielestä erikoiselle järjestelylle kuulostaa että täällä asutaan kaksistaan, mutta on tässä ne hyvätkin puolensa. Kun ei rahaa kulu siihen että tarvii asua, niin voi kuluttaa rahaa sen sijaan siihen että elää ja tekee asioita, joista itse nautin. t.33v
[/quote]
kyllä mä kannustan sua vuokraamaan sen poikamiesboksin, tai vaikka ostamaan oman yksiön tai kaksion. siinä pääsee elämään omaa elämäänsä ihan eri tavalla, ja jos lähelle muutat, voit silti käydä äitiäsi tapaamassa usein.
[/quote]
Hölmölle tuntuisi jättää äiteeni asumaan tänne itsekseen 250 neliöistä omakotitaloa. Aika hyvin täällä on omaa rauhaakin molemmilla jos haluaa ja omat mukavuutensa tietty verrattuna johonkin kerrostaloluukkuun. Samaa on hän itsekin joskus sanonut. Että on vähän sitä mieltä että vaikeeksi muuttuis elämä monella lailla jos en täällä asuisi, kun pitäisi kaikki mahdolliset hommat hoidella itsekseen tuolla iällä kun ei enää ihan kaikkea jaksa. Ja 70-luvun talokin vaatii aina välillä pientä remppahommaa ja huolenpitoa.
[/quote]
ootko sä siis asunut tuossa koko ikäsi vai asunut jossain muualla välillä ja sitten muuttanut takaisin?
tuosta runsaasta alkoholinkäytöstä voisi esim. olla helpompi vähentää jos et olisi niissä samoissa tavoissa kun aina ennenkin olet ollut kun olet tuossa asunut.
eihän sen oman asunnon välttämättä tarvitse olla kerrostaloasunto. voihan se olla esim. rivitaloasunto tai pieni omakotitalo. ja jos lähelle muutat, voit käydä esim. leikkaamassa ruohon äidillesi, vaikka sinulla onkin oma asunto. se olisi vaan pitemmän päälle sun oman elämäsi kannalta parempi, että sulla olisi oma talous.
[/quote]
Ihan pikkupoika olen ollut kun tämä on rakennettu ja tänne muutettu, niin en muuta paikkaa muista. Helppouden takiahan täällä enimmäkseen olen. Äiti maksaa taloon liittyvät viulut, kun täällä muutenkin asuisi, niin minulle jää omat tuloni lähinnä ruokailuihin ja omiin huvituksiini. Toki käyn kaupassa sun muuta ja samoista ruuista syödään molemmat enkä laske jos nyt ostelen vaikka vessapaperia tai uuden lumikolan tai muuta tänne. Onhan se kai aina eri juttu asua jossain muualla, mutta toisaalta elämäntyyli olisi eri silloin. Tänäkin vuonna olen käynyt kolme kertaa ulkomaanmatkallakin. Viimeksi Italiassa yhden kaverini kanssa ja oltiin viiden tähden hotellissa toistaviikkoa ja syötiin ja juotiin hyvin ja ostoksia tehtiin. Samoin on ollut varaa hankkia monen tuhannen euron tietokoneet ja kotiteatterivehkeet sun muut ja autokin on vähän ns. parempaa merkkiä. Ja pankkitilillä on viisi numeroa siitä huolimatta. Omanlaisensa valintahan tämä on ja tosiaan on ne huonotkin puolensa niinkun sanoit.
[/quote]
miten sitten, jos tapaat jonkun kivan ihmisen ja haluaisit aloittaa tapailemisen, seurustelun? sellaiseen taitaa olla korkeampi kynnys kun asut tuolla kuin jos asuisit yksin. ehkä äitisikin tapaisi jonkn mukavan miehen, jonka kanssa viettää aikaa.
[/quote]
Onhan noita neitokaisia ollut aina välillä ja yksi asuikin täällä puolisen vuotta tuossa joitain vuosia sitten, kunnes sitten lähti. Ei äiti hänen täällä oloonsa pahemmin puuttunut mitenkään. Kovin ystävällinen koitti sille olla pikemminkin, mutta kai se on tämä omintakeinen elämäntapa mikä sitä naista lopulta hiersi. Vaikka ihan kohtuullisilla tuloilla omillani toimeentuleva ihminen olen kumminkin vaikka asunkin täällä "itäsiivessä" eikä äiti niin kauheasti mun asioihini puutu. Mitä tuohon äitiin tulee niin isäkin minulla on mutta asuu hoitolaitoksessa parkinsonin ja osaltansa mielenterveydenkin takia, mitä äiti käy katsomassa pari kertaa viikossa vähintään, niin ei ole varmaan mitään sulhasta tulossa pitkään aikaan. Tarjokkaita sille on ollut, mutta ei tietysti halua isää jättää vaikka se siellä vähän niinkun sänkypotilaana onkin.
[/quote]
no sittenhän sun äitillä on jo joku, josta huolehtia.
varmaan sun oma seurustelu olisi kehittynyt paremmin, jos olisit asunut kahdestaan kumppanin kanssa. ei sitä vaan aikuistu samalla tavalla jos ei muuta pois kotoa, eikä oma elämä mene eteenpäin itsenäisellä tavalla. varmaan sitten vanhempana kaipaat sitä seurustelukumppania, ja sellaiselle suhteelle on huomattavasti paremmat mahdollisuudet, jos asut poissa äidin luota. ei kauaksi tarvitse muuttaa jos et halua, mutta eri talouteen.
[/quote]
Mulla on aina ollut intressit aika paljon muualla kuin noissa naishommissa, vaikka tottakai niissäkin omat hyvätkin puolensa on ollut. Jotenkin on tosi turvallista vaan istua keittiössä ottamassa äidin kanssa iltapäiväkaljaa ja riidellä joka päivä niistä samoista jutuista, vaikka ei sitä aina oikeesti jaksaiskaan kuunnella. Tässä kun on tämän melkein 30 vuotta ollut, niin ei se lähteminen mitenkään helppoo ole. Etenkin kun ei siitä tiedä miten toi äite täällä sitten pärjää, kun on pelkkää tyhjää ympärillä. Konkurssiin se ei mene, mutta kaikki muu täällä menee enemmän tai vähemmän perseelleen jos lähden täältä menemään. Silloin kun oli vielä töissä, niin se oli jotain parikymmentävuotta lukion rehtorina ja siitä jäi eläkkeelle. Ja eläkkeellä alkoi maistua viina vähän enemmän kuin ennen ja siinä samalla sitten itsellekin, vaikka työelämässä toki olen itse, enkä ihan samallatavalla pysty pämppäämään senkin takia.
[/quote]
jos muuttaisit sinne jonnekin lähelle, voisit käväistä töiden jälkeen ja voisitte KEITTÄÄ KAHVIT, ei juoda kaljaa yhdessä. ehkä voisit yrittää usuttaa äitisi jonnekin retkelle tms. eläkeläisten rientoihin. ja itse voisit sitten elää omaa elämääsi omassa asunnossasi. ei se varmaankaan helppoa ole, mutta se on vaikeinta alussa, pikkuhiljaa alkaisi tuntua oikealta ratkaisulta.